Lapsiasiavaltuutetun lausunto vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamista valmistelleen työryhmän mietinnöstä

Ulkoasiainministeriölle 28.2.2014

Viite: HEL7M0591-1

Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto; YK; Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sen valinnainen pöytäkirja; ratifiointityöryhmän mietinnöstä

Ratifiointityöryhmän mietinnön sisältö

Ulkoasiainministeriön työryhmän tehtävänä on ollut selvittää ja valmistella vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen yksilövalituksia koskevana valinnaisen pöytäkirjan edellyttämät ratifiointitoimenpiteet. Työryhmän mietintö on kirjoitettu hallituksen esityksen muotoon.

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatettaisiin voimaan lailla.  Yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista.

Yleissopimuksessa korostetaan vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta sekä osallisuutta heitä koskevaan päätöksentekoon sekä pyritään edistämään tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista.

Yleissopimuksen perusteella nimetään yhteystaho yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä asioita varten ja perustetaan koordinaatiojärjestelmä helpottamaan täytäntöönpanoon liittyvää toimintaa eri aloilla ja tasoilla. Yleissopimuksen mukaisesti nimetään myös rakenne, jonka avulla edistetään, suojellaan ja seurataan yleissopimuksen kansallista täytäntöönpanoa.

Valinnaisen pöytäkirjan mukaan sopimuspuolen lainkäyttövaltaan kuuluvilla henkilöillä ja henkilöryhmillä on oikeus tehdä valituksia vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lausunnon yhteenveto

Lapsiasiavaltuutettu kiittää työryhmää hyvin valmistellusta mietinnöstä. Hallituksen esitysluonnos sisältää monipuolisen selvityksen vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (jälj. vammaissopimus) suhteesta kansalliseen lainsäädäntöön sekä käytännön toimintaan.

Lapsiasiavaltuutettu on erittäin tyytyväinen, että vammaissopimuksen saadaan pitkällisen valmistelutyön jälkeen vihdoin ratifioitua. YK:n lapsen oikeuksien komitea on jo vuonna 2011 kehottanut YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59-60/1991)  Suomen määräaikaisraportointia koskevissa suosituksissaan kiirehtimään vammaissopimuksen ratifiointiprosessia. [1]

Suomalainen vammaispolitiikka on ollut ja on edelleen aikuiskeskeistä, mikä käy jossain määrin ilmi myös työryhmämietinnön sisältämästä hallituksen esitysluonnoksesta. Lapsiasiavaltuutettu näkee välttämättömäksi, että vammaiset lapset otetaan entistä vahvemmin huomioon sekä lainsäädännön keinoin että vammaispolitiikassa. Lapsiasiavaltuutettu on julkaissut asiasta vuonna 2011 selvityksen ”Erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi”. [2]

Vammaissopimus koskee kaikkia vammaisia henkilöitä täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti. Sopimus sisältää myös erityisen vammaisia lapsia koskevan artiklan (7 art). Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapset on otettava huomioon myös sopimuksen kaikkien muidenkin artiklojen kohdalla ja, että vammaissopimusta on myös tulkittava ja sovellettava käytännössä sopusoinnussa ja kiinteässä yhteydessä lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu esittää lausunnossaan tarkennuksia tiettyihin vammaissopimuksen artikloja koskeviin perusteluihin, korostaen erityisesti vammaisen lapsen yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että lausunnossa erikseen mainittujen artiklojen lisäksi soveltuvin osin kaikkien muidenkin artiklojen kohdalla, mukaan lukien valinnaisen pöytäkirjan artiklat, kuvattaisiin myös miten määräykset toteutuvat tai tulisi toteutua vammaisen lapsen kohdalla. Hallituksen esitysluonnokseen olisi sisällytettävä lisäksi erityinen lapsivaikutusten arviointi.

Perustelut lapsiasiavaltuutetun kannanotoille

Lapsiasiavaltuutettu arvioi työryhmämietintöön sisältyvää hallituksen esitysluonnosta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen yleisperiaatteet ovat:

  • lapsen oikeus syrjimättömyyteen ilman minkäänlaista lapsen, hänen anhempiensa tai muun laillisen huoltajansa ominaisuuteen tai muuhun seikkaa perustuvaa erottelua (2 art)
  • lapsen edun ensisijaisuus kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia (3 art)
  • lapsen oikeus elämään sekä henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (6 art)
  • lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla, erityisesti lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä (12 art),

Muita hallituksen esityksen kannalta keskeisiä artikloja ovat:

  • henkisesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen oikeus nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan (23 art)
  • lapsen oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan sekä terveyden- ja sairaudenhoidon palveluihin (24 art)
  • vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvästä elämästä, mutta kuntien ja valtion tulee tukea vanhempia kasvatustehtävässä (18 art)
  • lasta ei saa tarpeettomasti erottaa vanhemmistaan (9 art)
  • lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada erityistä suojelua ja tukea (20 art)
  • kodin ulkopuolella olevan lapsen hoidon ja sijoituksen perusteet tulee tarkistaa säännöllisesti (25 art)
  • lapsella on oikeus yksityisyyteen (16 art)
  • lasta pitää suojella kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä (19, 34, 36 art:t)
  • lapsella on oikeus perusopetukseen ja toisen asteen koulutukseen (28 art)
  • lapsen oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide – ja kulttuurielämään tutustumiseen (31 art)
  • vähemmistöön kuuluvan lapsen oikeus omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja kieleensä (30 art)

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklat koskevat kaikkia lapsia. Näin ollen yhtään sopimuksen artiklaa ei voi sivuuttaa myöskään vammaisen lapsen kohdalla.

YK:n lapsen oikeuksien komitea valvoo yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja sen toteutumista. Lapsen oikeuksien komitea on julkaissut yleiskommentin nro 9 vammaisten lasten oikeuksista vuonna 2007 (CRC/C/GC/9) [3]. Komitea on käsitellyt erityisesti vammaisia lapsia koskevia asioita myös yleiskommentissaan nro 7 lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta varhaislapsuudessa (CRC/C/GC/7) [4]sekä yleiskommentissaan nro 4 nuorten terveydestä ja kehittymisestä lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (CRC/C/GC/4) [5].

Yleiskommentti nro 9 on mainittu hallituksen esitysluonnoksessa. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että myös yleiskommentit nro 4 ja nro 7 otetaan esitysluonnoksessa huomioon, mutta huomauttaa samalla, että kaikki muutkin komitean julkaisemat yleiskommentit ovat yhtälailla soveltuvin osin huomioitavia.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että vammaisten lasten kohdalla on tärkeää, että vammaissopimusta ja sen valinnaista pöytäkirjaa tulkitaan ja sovelletaan käytännössä sopusoinnussa ja kiinteässä yhteydessä lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa.

Arvio hallituksen esitysluonnoksesta

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Lapsiasiavaltuutettu pitää vammaissopimuksen tavoitetta taata vammaisille henkilöille kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista erittäin tärkeänä. Vammaissopimuksen ratifiointi edistää tämän tavoitteen toteutumista. Valinnaisen pöytäkirjan ratifioinnilla vahvistetaan vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien suojaa.

Toteuttamisvaihtoehdoissa on käsitelty malleja kansallisten täytäntöönpano- ja seurantatehtävien hoitamiseksi.  Yhteystahoksi ehdotetaan ulkoministeriötä ja sosiaali- ja terveysministeriötä. Koordinaatiotehtävää hoitamaan ehdotetaan sosiaali- ja terveysministeriö alaisena toimivaa koordinaatioelintä, joka korvaisi nykyisen valtakunnallisen vammaisneuvoston. Koordinaatioelimen toimintaa osallistuisi nykyistä vammaisneuvostoa laajemmin eri tahoja. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotuksia.

Vammaissopimuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaisesta rakenteesta, jonka tehtävänä on edistää, suojella ja seurata yleissopimuksen täytäntöönpanoa, toimisi kansallinen ihmisoikeusinstituutio, joka muodostuisi eduskunnan oikeusasiamiehestä, Ihmisoikeuskeskuksesta sekä sen ihmisoikeusvaltuuskunnasta. Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotusta perusteltuna.

Esityksen vaikutukset

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että esitysluonnokseen olisi sisällytettävä nimenomainen lapsivaikutusten arviointi. Lapsivaikutusten arviointi perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jonka lähtökohta on lapsen edun etusijalle kaikessa päätöksenteossa. Oikeusministeriön ohjeissa lainvalmistelusta on suositeltu lapsivaikutusten arviointia. [6]

Yleissopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla. Tarkoitus.

Vammaissopimus koskee kaikkia vammaisia henkilöitä iästä riippumatta. Artiklassa korostetaan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta. Vammaisille henkilöille tulee taata samat oikeudet kuin muille henkilöille.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lapsen oikeuksien yleissopimus asettaa alle 18-vuotiaat erityisen suojelun piiriin. Tämä koskee myös vammaisia lapsia. Vammaisille lapsille tulee siten taata samat oikeudet kuin muille lapsille.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan huomautus lapsen erityisestä asemasta ja viittaus lapsen oikeuksien yleissopimukseen olisi tarpeen lisätä myös yksityiskohtaisiin perusteluihin.

5 artikla. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Artiklassa korostetaan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja velvoitetaan sopimusosapuolet kieltämään vammaisuuden perusteella tapahtuva syrjintä. Artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan, että kaikki henkilöt ovat oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhdenvertaiseen lakiin perustuvaan suojaan ja yhdenvertaisiin lakiin perustuviin etuihin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että syrjinnän estämisessä huomioidaan, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artiklan mukaan lapsella on oikeus syrjimättömyyteen ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa ominaisuuteen tai muuhun seikkaa perustuvaa erottelua. Lasta on suojeltava myös kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaa, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.  Nämä seikat saattavat korostua erityisesti perheissä, joissa sekä lapsi että toinen tai molemmat vanhemmista ovat vammaisia. Vammaiseen lapseen ei saa kohdistaa minkäänlaista syrjintää hänen oman vammansa tai hänen huoltajansa vamman perusteella.

Hallituksen esitysluonnoksessa viitataan parhaillaan valmistelussa oleva yhdenvertaisuuslain uudistukseen [7], jossa ehdotetaan myös vastaavalla tavalla kattavaa syrjinnän kieltoa. Syrjintä olisi kiellettyä riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään tai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

On myös huomattava, että uudistettavan yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintää ei olisi oikeasuhtainen erityiskohtelu, jonka tarkoituksena olisi tosiasiallisesti yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen. Laissa edellytettäisiin tiettyjä kohtuullisia mukautuksia, jotta vammainen henkilö voisi yhdenvertaisesti mm. asioida viranomaisissa, saada koulutusta tai palveluja.

7 artikla. Vammaiset lapset.

Artiklan ensimmäisessä kohdassa taataan vammaiselle lapset perusvapaudet ja ihmisoikeudet täysmääräisesti ja yhdenmukaisesti muiden lasten kanssa. Toisessa kohdassa asetetaan velvoite ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa. Kolmas kohta koskee vammaisen lapsen oikeutta ilmaista näkemyksensä ja saada se huomioiduksi yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Vastaavat kohdat lapsen oikeuksien yleissopimuksessa ovat artikla 2 (syrjimättömyys), artikla 3(1) (lapsen edun ensisijaisuus) ja artikla 12 (lapsen osallisuus).

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että ko. artiklan perusteluissa on tuotu esille vammaisia lapsia koskevat keskeiset lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklat. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että tässä kohdin myös esitettäisiin tarkemmalla tasolla, miten vammaissopimuksen artiklaa tulisi tulkita suhteessa lapsen oikeuksien yleissopimukseen.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että Lapsen oikeuksien komitea on määrittelyt, että lapsen etu toteutuu, kun kaikki yleissopimuksessa määritellyt oikeudet täyttyvät. Se on myös korostanut, että lapsen edun ensisijaisuuden tulee olla perustana kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toiminnoissa, ohjelmissa ja politiikoissa sekä heille tuotetuissa palveluissa. [8]

Lapsen edun määrittely ei ole helppoa eikä yksiselitteistä, vaan se vaatii lähes aina tapauskohtaista arviointia. Lapsen edun arviointi ei myöskään ole mahdollista ilman, että lapsen mielipide on selvitetty silloin, kun se on mahdollista. [9]

Kansallisessa lainsäädännössämme lapsen edun käsitettä ei ole kovinkaan paljon käsitelty. Lastensuojelulaissa (417/2007) on tuotu esiin seikkoja, joihin on kiinnitettävä huomioita lapsen etua arvioitaessa (4 §). Ne ovat sovellettavissa yleisinä ohjenuorina myös muihin kuin varsinaisiin lastensuojelutilanteisiin, mutta vammaisten lasten kohdalla on otettava huomioon myös heidän erityistarpeensa, mm. korostettu suojelun tarve.

Lapsen edun käsitettä vammaisten lasten osalta ei ole millään lailla kuvattu hallituksen esityksessä.Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että esitysluonnokseen lisättäisiin yleisiä periaatteita lapsen edun arvioinnista ja vähintään esimerkinomaisesti perusteluja erityispiirteistä, jotka on otettava huomioon erityisesti vammaisen lapsen edun arvioinnissa. Suuntaviivoja tähän löytyy lapsen oikeuksien komitean yleiskommenteista, erityisesti lapsen etua koskevasta yleiskommentista nro 14 [10] ja vammaisia lapsia koskevasta yleiskommentista nro 9, mutta myös edellä mainituista yleiskommenteista nro:t  4 ja 7.

Artiklan kolmannen kohdan mukaan vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä heihin vaikuttavissa asioissa ja saada näkemyksensä huomioiduksi ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti. Lisäksi heillä on oikeus saada apua tämän oikeuden toteuttamiseksi. Tämä vastaa lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklan mukaista lapsen oikeutta osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.

Lapsen oikeuksien komitea on pitänyt erittäin tärkeänä, että myös erityistä tukea itsensä ilmaisemiseen tarvitsevien lasten mielipiteet selvitetään heitä koskevissa asioissa ja että lasten mielipiteet otetaan myös huomioon heidän kehittyvien kykyjensä mukaisesti. Lasten tulisi saada käyttää niitä viestintätapoja mielipiteensä ilmaisemiseen, jotka heille ovat luontevimpia. [11]

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä ja saada se huomioiduksi, edellyttää, että lapsi saa riittävästi tietoa ymmärrettävällä tavalla kyseessä olevasta asiasta. Vammaisten lasten kohdalla tähän on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Osallistumiseen on löydettävä menettelytapoja ja keinoja, joilla tiedon välittäminen ja vastaanottaminen onnistuu lapsen vammasta riippumatta. Tämä edellyttää myös sitä, että sekä tiedon välitykselle että lapsen mielipiteen selvittämiselle varataan riittävästi aikaa.

Sekä lapsen oikeuksien yleissopimus että vammaissopimus korostavat perheiden ja ammattihenkilöiden koulutusta, jotta he osaisivat entistä paremmin edistää ja kunnioittaa lapsen kehittyviä kykyjä antamalla heidän tehdä kasvavassa määrin omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.

Päättäjien ja vammaisiin lapsiin liittyvissä palveluissa työskentelevien on perehdyttävä lapsen kehitykseen sekä vammaisuuden asettamiin erityisiin vaatimuksiin ja sovittamaan osallistumisen tavat sen mukaan. Jotta vammaiset lapset voivat osallistua ja vaikuttaa, tarvitaan aiempaa parempaa tietoa yleisesti lapselle, mutta erityisesti myös vammaiselle lapselle,  ominaisesta tavasta toimia ja ajatella.Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että vammaissopimuksen 7 artiklan mukaista lapsen oikeutta osallistumiseen tuleekin tulkita kiinteästi 9 artiklan (esteettömyys ja saavutettavuus) kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu osallistuu kehittämistyöhön vammaisten lasten osallistumisen vahvistamiseksi sekä vammaisten lasten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi. Yhteistyötä tehdään Kynnys ry:n kanssa. Tavoitteena on myös perustaa vammaisten lasten ja nuorten vaikuttajaryhmiä.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on lapsen edun ja oikeuksien edistäminen arvioimalla niiden toteutumista yhteiskunnallisella tasolla (laki lapsiasiavaltuutetusta (1221/2004) 2 §).  Lapsiasiavaltuutettu ei toimi näiden suhteen ”valvovana” viranomaisena, kuten työryhmämietinnön sivulla 40 todetaan. Kappaleen ensimmäisen lauseen voisi siten poistaa.

8 artikla. Tietoisuuden lisääminen.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että tietoisuutta vammaisuudesta siihen liittyvien stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamiseksi lisätään tehokkaasti.

Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt työtä mm. kuurojen ja huonokuuloisten lasten oikeuksien edistämiseksi. ”Hei, kato mua! Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä” [12] on lapsiasiavaltuutetun, Kuurojen Liitto ry:n ja Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry:n yhteistyönä aikaansaatu julkaisu, joka perustuu Maarit Widberg-Palon viittomakielisten lasten ja nuorten haastattelututkimukseen sekä Irja Seilolan kartoitukseen huonokuuloisten, pääasiassa puhekieltä käyttävien lasten ja nuorten arjesta.

Julkaisuun on koottu myös kuulo- ja viittomakielialan asiantuntijoiden näkemyksiä sekä kartoitettu keskussairaaloiden kuulon kuntoutuksen toimintatapaa. Julkaisu sisältää myös lapsiasiavaltuutetun suositukset päättäjille kuurojen ja huonokuuloisten lasten aseman parantamiseksi. Nämä suositukset on yleistettävissä suurelta osin myös muihin vammaisryhmiin.

Huomautettakoon, että huonokuuloisuutta ja kuuroutta ei välttämättä ole tarpeen käsitellä kaikissa konteksteissa vammana (lääketieteellinen näkökulma), vaan sen tarkastelu on mahdollista myös sosiokulttuurisesta näkökulmasta, jolloin kyse on enemmänkin esim. kielellisestä tai kulttuurisesta ominaisuudesta. Vastaavanlainen lähestymistapa on mahdollista myös joidenkin muiden vammojen kohdalla. [13]

Lapsiasiavaltuutettu on myös yhdessä Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen keskuksen kanssa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella tehnyt yli vuoden kestäneen lasten hyvinvoinnin kansallisten indikaattoreiden selvitystyön. Lapsiasiavaltuutetun valmisteilla olevassa vuosikirjassa 2014 esitetään tähän työhön perustuva lasten hyvinvoinnin kuvaus, jonka perustana ovat valitut kansalliset indikaattorit.

Vammaisten lasten hyvinvoinnista erityisryhmänä on ollut saatavissa heikosti tietoa. Kouluterveyskyselyyn on kuitenkin äskettäin lisätty vammaisuutta ja pitkäaikaissairautta koskevia taustakysymyksiä. Tämä mahdollistaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten hyvinvoinnin seurannan aiempaa paremmin.

Lapsiasiavaltuutettu jatkaa mielellään lasten hyvinvoinnin tilan raportointia. Erityisryhmiin kuuluvien lasten tilan raportointiin tarvittaisiin kuitenkin erillinen rahoitus. Kaikilta osin myöskään nykyinen tietovaranto ei ole riittävä. Viranomaisten tulisi sitoutua kehittämään lasten hyvinvoinnin tietopohjaa kansallisesti niin, että erityisryhmien ja haavoittuvien ryhmien hyvinvoinnin tilaa voitaisiin seurata paremmin (vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset, eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvat lapset, lastensuojelun piirissä olevat lapset).

Lasten yhdenvertaisuuden toteutuminen on teema, josta myös Lapsen oikeuksien komitea on Suomelta pyytänyt lisätietoa jo usean määräaikaisraportin käsittelyn yhteydessä. Vahvan tietopohjan perusteella parannetaan tietoisuutta vammaisuudesta ja voidaan myös entistä tehokkaammin edistää vammaisten lasten oikeuksien toteutumista.

9 artikla. Esteettömyys ja saavutettavuus.

Artikla on keskeinen sopimuksen muiden artiklojen toteutumisen kannalta. Artiklalla on kiinteä yhteys lapsen oikeuksien yleissopimuksen 23 artiklaan, jossa taataan vammaisen lapsen oikeus täysipainoiseen ja hyvään elämään olosuhteissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan.

Lapsen kannalta olennaista, koulun käynnin ohella, on osallistuminen ikätasonsa mukaiseen harrastus- ja vapaa-ajantoimintaan. Myös tulkkipalveluiden käytön tulee olla mahdollista koulun ulkopuolisessa vapaa-ajan toiminnassa.

Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan nro 9 nostanut esiin mm. vammaisten lasten osallistumista tukevat, kommunikointia mahdollistavat ja parantavat menettelyt ja apuvälineet sekä esteettömän pääsyn julkisiin kulkuvälineisiin ja palveluihin. [14]

Lapsen oikeuksien komitean mukaan ensisijaisesti tulisi varmistaa, että vammaisilla lapsilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja osallistumiseen muuhun yhteiskunnan toimintaan. Tämä edellyttää myös näiden oikeuksien toteutumisen esteenä olevien seikkojen poistamista kotioloissa ja lähiympäristössä sekä tarvittavan erityisen tuen tarjoamista lapselle ja vanhempien tukemista. [15]

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että hallituksen esitysluonnokseen lisättäisiin ko. artiklan perusteluihin myös tietoa vammaisten lasten mahdollisuuksista osallistua harrastuksiin, varhaiskasvatukseen sekä koulunkäyntiin.

Esimerkiksi huonokuuloisten ja kuurojen lasten osalta on haasteena se, että kaikkien lasten tuen tarpeita ei tunnisteta. Lapset voivat kommunikoida puhekielellä, viittomakielellä tai näitä yhdistäen sekä puhe- että viittomakielellä. Tuki pitäisi räätälöidä näiden erilaisten tarpeiden mukaisesti. Tuki voi siis olla sekä fyysisen esteettömyyden tukemista (luokan akustointi, pieni harrastus- tai opetusryhmä jne) tai kieleen liittyvää tukea kuten tulkkausta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tarpeellisena, että perustuslain 17 § 3 momentin mukaisia viittomakielisten oikeuksia täsmennetään erillislainsäädännöllä. Lainsäädännön valmistelu on meneillään oikeusministeriössä.  Huonokuuloisten ja kuurojen lasten tiedonsaannin kannalta televisio-ohjelmien, etenkin lastenohjelmien, kattavampi tekstittäminen ja mahdollisuuksien mukaan myös tulkkaus viittomakielelle olisi tarpeen.

10 artikla. Oikeus elämään.

Vammaisilla lapsilla on yhtäläinen oikeus hyvään terveyden ja sairaanhoitoon kuin muillakin lapsilla. Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa on lapselle taattu oikeus elämään, hyvinvointiin ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (6 art) sekä oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista (24 art).

Lapsen oikeuksien komitea on korostanut, että terveydenhuollon palvelut tulee taata vammaisille lapsille julkisessa terveydenhuollossa samoin periaattein kuin muillekin lapsille. [16] Komitea on Suomea koskevissa suosituksissaan (2011) tuonut esiin huolensa siitä, että joissakin kunnissa ei ole tarjolla riittävästi terveydenhuoltopalveluita vammaisille lapsille ja, ettei valtio ole sitoutunut järjestämään määrärahoja tällaisiin palveluihin. [17]

Lapsiasiavaltuutettu yhteistyössä muiden Ensitieto -verkoston toimijoiden kanssa on tehnyt vuonna 2013 aloitteen Lastenlääkäriyhdistykselle ensitietoa koskevan Käypä hoito -suosituksen laatimiseksi.[18] Ensitiedolla tarkoitetaan tietoa, joka annetaan perheelle, kun perheenjäsenet kohtaavat lapsen tai sikiön sairauden tai vammaisuuden. Se voidaan ymmärtää joko kirjaimellisesti ensimmäisenä tietona lapsen erityisen tuen tarpeesta tai laajemmin pidempänä prosessina perheen elämässä. Ensitietoa koskevien kansallisten ohjeistusten laadintaa edistetään yhteistyössä Duodecim -lääkäriseuran kanssa. Duodecim on suhtautunut aloitteeseen alustavasti myönteisesti. Sen eteneminen ratkeaa syksyyn 2014 mennessä.

Hallituksen esitysluonnoksessa on mainittu potilaslain (785/1992) 6 §:ssä säädetystä potilaan itsemääräämisoikeudesta. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että potilaslain 7 §:ssä säädetään erikseen alaikäisen potilaan asemasta. Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, muussa tapauksessa häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Tämä koskee yhtä lailla vammaista lasta.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa lisäksi, että potilaslaissa ei ole säädetty alaikäisten mielipiteen selvittämiselle mitään ikärajoja, vaan se koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsen mielipide on selvitettävä aina, kun se on mahdollista. Mielipiteen selvittäminen tulee tehdä lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla, joka on erityisesti huomioitava vammaisen lapsen kohdalla. Mielipiteen selvittämisestä ei tule luopua siksi, että se vaatii jotain erityisiä toimia. Tärkeää on myös ymmärtää, että lapsen oikeus päättää itse hoidostaan on eri asia kuin mielipiteen selvittäminen ja sen huomioiminen.

13 artikla. Oikeussuojan saavutettavuus.

Vammaisten lasten ja perheiden kokemus on se, että vanhemmat joutuvat usein peräämään lasten palveluita ja oikeuksia viranomaisilta ja saadakseen niitä tekemään myös valituksia ja kanteluita. Oikeussuojan saavutettavuus on siten hyvin tärkeä asia. Palveluiden tuottajien ja kuntien tulisi perusteiltaan kuitenkin toimia niin, että lapset saisivat tarvitsemansa tuen ilman oikeussuojakeinojen käyttöä.Suomessa viranomaisjärjestelmä on lasten, nuorten ja vanhempien kannalta hajanainen ja vaikeasti hahmotettava. Viranomaiset (sosiaaliasiamies, valtion aluehallintovirasto) eivät tiedota toiminnastaan aktiivisesti, lapset ja nuoret tai vanhemmat tavoittavasti ja ymmärrettävästi.  Vaikka lainsäädäntö muodollisesti onkin näiltä osin kohdallaan, käytännössä kehitystarpeet ovat suuria.

21 artikla. Sanan- ja mielipiteen vapaus ja tiedonsaanti.

Artiklassa käsitellään vammaisen henkilön oikeutta itse valita viestintäkeinonsa. Oikeus on hyvin tärkeä myös lapsen kannalta.

Useimmiten vanhemmat ovat keskeisiä toimijoita viestintäkeinon valinnassa. Tämä olisi hyvä mainita myös artiklan perusteluissa. Vanhempien valintaan vaikuttaa asiantuntijoiden ja ammattilaisten heille antama ensitieto.  Vanhemmille annettavan tiedon monipuolisuutta tulisi korostaa ja myös heidän omia valintojaan kunnioittaa. Viestintätavat myös voivat muuttua lapsen kasvun ja kehityksen myötä. Useissa tilanteissa terveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa lapsen kielivalintaa tehtäessä. Esiin on kuitenkin tullut tilanteita, että terveydenhuollossa ei ole tuettu esimerkiksi vanhempien valintaa lapsen viittomakielisyydestä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että vammaisten lasten osalta myös käytännössä tunnistetaan niin terveydenhuollossa ja koulussa kuin muussakin vuorovaikutuksessa ja tiedonsaannissa vammaissopimuksen takaama oikeus käyttää ja oppia itse valitsemaansa viestintäkeinoa. Esimerkiksi kuurojen ja huonokuuloisten lasten kohdalla vaihtoehtoina ovat puhekieli tai viittomakieli tai molemmat. Etenkin terveydenhuollon toimintatapaan tulisi vaikuttaa niin, että myös kolmas vaihtoehto eli sekä puhe- että viittomakielen käyttäminen mahdollistetaan paremmin.

23 artikla. Kodin ja perheen kunnioittaminen.

Artiklan perusteluissa on listattu kattavasti asiaa koskeva lainsäädäntö, joka sinällään takaa lapselle mahdollisuuden asua kotonaan ja olla vanhempiensa hoidettavana.

Lapsen oikeuksien komitea on korostanut, että pieniä lapsia ei saisi sijoittaa laitokseen pelkästään vamman perusteella, vaan ensisijaisesti tulisi varmistaa, että vammaisilla lapsilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet elämiseen ja osallistumiseen normaalissa koti- ja kouluympäristössään. [19]

Lapsiasiavaltuutetun saamien palautteiden perusteella tämä ei kuitenkaan aina toteudu, koska kunnilla ja palveluiden järjestäjillä voi olla erilaisia toimintatapoja eri puolilla maata. Omaishoitajina toimivat vanhemmat tarvitsisivat enemmän ns. lyhytaikaistukea ja -hoitoa jaksamisensa tueksi. Myös lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen perusteluissa (lastensuojelullinen peruste vai vammaisuusperuste) on ollut epäselvyyksiä. Lastensuojelulain perusteella tehdyissä sijoituksissakin ensisijaisena tulisi olla perhehoito (LSL 50 §). Asia vaatisi tarkempaa selvittämistä ja lapsen yhtäläisten oikeuksien takaamista eri puolilla maata.

Yksityiskohtaisissa perusteluissa olisi syytä todeta, että Suomessa on asetettu tavoitteeksi kehitysvammaisten laitosasumisen lakkauttaminen vuoteen 2020 mennessä. Vuoden 2010 tietojen mukaan kehitysvammalaitoksiin oli sijoitettuna noin 200 alle 18-vuotiasta.

24 artikla. Koulutus.

Perusopetusta koskeva lainsäädäntö mahdollistaa sen, että myös vammaiset lapset voivat osallistua normaalin kouluopetukseen. Vammaisten oppilaiden tueksi voidaan järjestää mm. tukiopetusta tai tehostettua tukea.

Lapsiasiavaltuutettu on osana lasten hyvinvoinnin seurantaa koonnut tilastotietoa erityisopetuksesta. Koululaisista vammaisia on noin kaksi prosenttia, mikäli käytetään määritelmänä pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien lasten osuutta oppilaista. Määrä ei juuri vuosittain vaihtele. Erityiskouluissa opiskelevien osuus oppilaista on sen sijaan viimeisten 20 vuoden aikana koko ajan vähentynyt. Viimeisimpien tilastojen mukaan erityiskoulussa opiskeli yksi prosentti oppilaista.  Vuonna 2000 vastaava osuus oli vielä kaksi prosenttia eli lähellä ns. pidennettyä oppivelvollisuutta suorittavien oppilaiden osuutta.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että edelleenkin on syytä jatkaa työtä sen eteen, että esimerkiksi ryhmäkoot tai erityisen tuen puute eivät olisi syy siihen, miksi vammainen lapsi ei voisi osallistua kokonaan tai osittain normaaliin perusopetukseen yhdessä muiden lasten kanssa.

Perusteluissa todetaan viittomakielisten lasten tarpeista. Viittomakielisen ympäristön ja laadukkaan opetuksen turvaaminen on viittomakieliselle lasten ryhmälle hyvin tärkeää.

Kuurojen ja huonokuuloisten lasten ryhmää ja heidän tarvitsemaansa tukea koulussa tulisi arvioida myös kokonaisuutena. Ryhmään kuuluu puhekielisiä (kuulokojetta käyttäviä), viittomakielisiä ja puhe- sekä viittomakieltä käyttäviä lapsia. Myös kuulokojetta käyttävät puhekieliset tai puhe- ja viittomakieliset lapset tarvitsevat tukea ja esteettömyyttä koulussa.  Tieto huonokuuloisen lapsen tuen tarpeista ei välity tehokkaasti terveydenhuollosta varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen järjestäjille.

Kuurojen ja huonokuuloisten lasten ryhmästä on Suomessa kokonaisuutena (eri viestintämuodot huomioiden) viranomaisilla liian vähän tietoa. Sisäkorvaistutteen yleistyminen on muuttanut kielivalikoimaa ja mahdollistanut myös ns. sekä-että ratkaisut ja lähikoulussa opiskelun. Näyttää siltä, että perusteluissa mainittu opetushallituksen selvityskään ei kata tätä lasten ryhmän kokonaisuutta. Huonokuuloisten ja kuurojen lasten ryhmää on kokonaisuutena käsitelty lapsiasiavaltuutetun edellä mainitussa julkaisussa ”Hei kato mua! Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä.”

Muut artiklat.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että huolimatta siitä, että vammaissopimuksessa on erityinen vammaisia lapsia koskeva artikla 7, myös muut sopimuksen artiklat ja valinnainen lisäpöytäkirja koskevat lapsia. Tämä seuraa sopimuksen 1 artiklasta, jossa oikeudet taataan kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti.

Edellä mainittujen artiklojen lisäksi erityisen tärkeitä artikloja lasten kohdalla ovat mm. terveyttä (25 art), kuntoutusta (26 art) ja artiklat 14-17, jotka takaavat henkilön vapautta, turvallisuutta, henkilökohtaista koskemattomuutta ja suojaa kaikenlaiselta väkivallalta.

Lapsiasiavaltuutettu on painottanut useissa yhteyksissä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten lasten tietämyksen lisäämistä omista oikeuksistaan ja lasten turvataitokasvatusta sekä lasten kanssa toimivien ammattilaisten peruskoulutukseen kuuluvaa tietojen ja taitojen lisäämistä kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisessa. Myös vammaisten lasten on saatava ikäänsä ja kehitystasoonsa sopivalla tavalla turvataitokasvatusta, tietoa omista ihmisoikeuksistaan ja oikeudesta oman kehon koskemattomuuteen.

Hallituksen esitysluonnoksessa on artikloittain kuvattu kansallista lainsäädäntöämme, sen mahdollisia muutostarpeita sekä miten artiklan määräyksiä olisi tulkittava ja sovellettava. Vammaissopimuksen täytäntöönpanoon läheisesti liittyvässä kansallisessa lainsäädännössämme esimerkiksi potilaslaissa, sosiaalihuoltolaissa (710/1982)  sekä lääketieteellistä tutkimusta koskevassa laissa (488/1999) on erityisiä alaikäisiä koskevia säännöksiä.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että hallituksen esitysluonnokseen lisättäisiin artikloittain (soveltuvin osin) kuvaukset siitä, miten artiklan määräykset koskevat vammaista lasta ja miten määräykset on kansallisessa lainsäädännössä lasten osalta huomioitu tai tulisi huomioida.

Vammaispolitiikan uudistustarpeita

Työryhmämietinnössä esitetyn mukaisesti vammaissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan ratifioinnista aiheutuvat lainsäädäntömuutokset kohdistuvat vammaisten itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevaan sääntelyyn ja yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamiseen sekä kansallisen ihmisoikeusinstituution muodostamiseen. Jotta vammaissopimuksessa taatut oikeudet toteutuisivat tarkoitetulla tavalla vammaisten arjessa, tarvitaan myös uudistuksia vammaispolitiikkaan.

Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt pitkään vaikuttamistyötä vammaisten lasten oikeuksien edistämiseksi ja jatkaa sitä edelleen. Lapsiasiavaltuutettu on mm. kartoittanut erityistä tukea tarvitsevien sekä vammaisten lasten sekä heidän perheidensä palvelujärjestelmien toimivuutta vuonna 2011. Tästä julkaistiin raportti ”Erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi – Lapsen oikeudet osaksi vammaispolitiikkaa”. [20]

Selvitys osoitti, että suomalaiseen vammaispolitiikkaan tarvitaan nykyistä vahvempaa lapsen oikeuksien näkökulmaa. Vammaispolitiikka on ollut aikuiskeskeistä ja lapsia tarkastellaan liiaksi puutteiden ja vajeiden, ei mahdollisuuksien ja vahvuuksien kautta. Lapsen omaa osallisuutta ja vaikuttamista palveluihin tuetaan heikosti. Vanhemmat joutuvat usein toimimaan monimutkaisen palveluverkoston yhteen kokoajina sekä viestin viejänä ammattilaiselta toiselle. Perheet eivät saa tarpeeksi arkista tukea jaksamiseensa. Uudistamista tarvitaan niin lainsäädännössä, toimintakäytännöissä kuin asenteissakin. Lapsi tulee nähdä ensisijaisesti lapsena eikä vammansa tai diagnoosinsa määrittämänä. [21]

Lapsiasiavaltuutetun raportti tiivisti suositukset vammaisten lasten oikeuksien edistämiseksi seuraavasti:

  • Palveluohjaus paremmaksi – lainsäädäntö selkeämmäksi.
  • Vanhemmille enemmän tukea jo varhaisessa vaiheessa.
  • Jokaiselle vammaiselle lapselle ensisijainen oikeus kotiin ja perheeseen.
  • Vammaisia lapsia tulee erityisesti suojella väkivallalta ja hyväksikäytöltä.
  • Leikki ja vapaa-aika kuuluvat kaikille lapsille yhdenvertaisesti.
  • Syrjintä ja kiusaaminen kitkettävä koulusta ja vapaa-ajalta.
  • Enemmän tukea vammaisille lapsille osallistumiseen ja kuulluksi tulemiseen.
  • Vammaisella nuorella on oikeus itsenäistyä sekä suunnitella tulevaisuuttaan.

Suositusten toteuttamista tukevat myös nyt ratifioitavana olevan vammaissopimuksen artiklat, mutta lisäksi vaaditaan paljon tahtoa ja käytännön toimia vammaisten lasten oikeuksien toteuttamiseksi mahdollisimman täysimääräisesti.

Jyväskylässä 28.2.2014

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander
Lakimies


 

[1] http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}, kohdassa D.40. e).

[2] http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1571902

[3] Kaikki Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit löytyvät verkostahttp://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/TBSearch.aspx?Lang=en&TreatyID=5&DocTypeID=11 .

[4] CRC/C/GC/7 General comment no 7 (2005) Implementing child rights in early childhood.

[5] CRC/C/GC/4 General comment no 4 (2003) Adolescent health and development in the contest of the Convention on the Rights of the Child

[6]http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/200706saadosehdotustenvaikutustenarviointi.ohjeet/Files/Saadosehdotusten_vaikutusten_arviointi_Ohjeet.pdf

[7] http://oikeusministerio.fi/material/attachments/om/valmisteilla/lausunnolla/6Ftd63SG7/YVL_HE-LUONNOS_12-4-2013.pdf, s. 94-96.

[8] CRC/GC/C/9 General comment no 9 (2007) The rights of the children with disabilities, kohta IV.29.

[9] CRC/C/GC/14  General comment no. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interest taken as a primary consideration (art. 3, para 1).

[10] CRC/GC/C/14 General comment no 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3, para 1).

[11] CRC/C/GC/9, kohta IV.32.

[12] http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1805859.

[13] Ks. esim. ed. mainittu julkaisu, s. 25-33.

[14] CRC/C/GC/9, kohdat V.B ja V.C.

[15] CRC/C/GC/7 kohta VI.36. d), sekä koulutuksen osalta myös CRC/C/GC/4, kohta II.19. Vammaisen oikeudesta koulutukseen CRC/C/GC/9, kohdassa VIII.

[16] CRC/C/GC/9, kohta VII.A.52.

[17] http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}, kohta D.9.

[18] http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=7704809&name=DLFE-27518.pdf .

[19] Esim. CRC/C/GC/7.

[20] http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1571902,

[21]Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2013, s. 31, verkossa.http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=479644&name=DLFE-27312.pdf


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.