Lapsiasiavaltuutetun lausunto onnettomuustutkintakeskukselle Lasten kuolemat -tutkintaselostuksesta

Onnettomuustutkintakeskukselle 4.4.2014

Viite: Lausuntopyyntö tutkintaselostusluonnoksesta  (ei julkinen), dnro 79/5Y

Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto Lasten kuolemat -tutkintaselostuksesta.

Tutkintaselostuksen sisältö

Onnettomuustutkintakeskus on laatinut tutkintaselostuksen 0-17-vuotiaiden Suomessa tapahtuneista kuolemantapauksista vuosina 2009-2011. Ensisijaisesti tutkinnassa tarkasteltiin tapaturmaisia ja muita ei-luonnollisia kuolemia. Ikäryhmä vastaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59-60/1991)  mukaista määritelmää lapsesta (alle 18-vuotias).

Tutkinnan tarkoituksena oli löytää keinoja, joiden avulla vastaavanlaisia kuolemantapauksia olisi mahdollista välttää. Turvallisuustutkinnan tarkoituksena on turvallisuuden parantaminen, joten siinä ei käsitellä syyllisyys- tai vahingonkorvauskysymyksiä. Myöskään johtopäätökset eivät ole olettamuksia syyllisyydestä tai vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Lapsiasiavaltuutetun kommentit

Lapsiasiavaltuutettu pitää lasten kuolemien turvallisuustutkintaa erittäin tärkeänä. Tutkintaselostus on selkeä ja kattava katsauksena 2009-2011 tapahtuneisiin lasten ei-luonnollisiin kuolemiin. Selostuksessa esitetyt johtopäätökset sisältävät konkreettisia ehdotuksia, joilla turvallisuutta voitaisiin parantaa ja estää entistä tehokkaammin lasten ei-luonnollisia kuolemia.

Lapsiasiavaltuutetun kommentit liittyvät tutkintaselostuksessa esitettyihin suosituksiin. Kommenttien taustalla vaikuttavat lapsen oikeuksien yleissopimuksessa taatut lapsen oikeudet. Keskeisiä aihepiiriin liittyviä yleissopimuksen artikloja ovat

  • lapsen edun ensisijaisuus kaikessa lasta koskevassa päätöksen teossa ja lapsen oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon (3 art)
  • lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (6 art)
  • lapsen oikeus suojeluun kaikenlaiselta väkivallalta tai muulta kaltoinkohtelulta (19 art)
  • lapsen oikeus mahdollisimman hyvään terveydentilaan (24 art).

Koulusurmat

Viime vuosina on tapahtunut kouluampumistapauksia, joissa kuoli tai loukkaantui useita alle 18-vuotiaita nuoria. Tapaukset eivät sattuneet tutkintaselostuksen kattavalla ajanjaksolla ja niistä on tehty mm. Tutkintalautakunnan raportit sekä Jokelan [1] että Kauhajoen [2] koulusurmista ja Suomalaisen tiedeakatemian kannanotto ”Koulusurmat. Yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ja ehkäisy” [3].  Nämä yhdessä muodostavat tämän tutkintaselostuksen kanssa kokonaisuuden, josta saadaan kattava kuvaus lasten ei-luonnollisista kuolemista.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että lausuttavana olevaan tutkintaselostukseen lisättäisiin viittaukset kouluampumisia koskeviin tutkintaraportteihin. Ne liittyvät selvitykseen sekä itsemurhien ehkäisyn että henkirikosten ehkäisyn kannalta.

Koulusurmiin liittyvissä tutkintaraporteissa tutkintalautakunta on suositellut mm. oppilas- ja opiskelijahuollon ja opiskelijaterveydenhuollon vahvistamista erityisesti mielenterveyden osalta, sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantamista oppilaitoksissa, oppilaitosten kokonaisvaltaista turvallisuussuunnittelua sekä viranomaisyhteistyötä ennaltaehkäisyssä ja psykososiaalisen tuen koordinointia. Kouluihin tulisi saada myös järjestelmälliset ja toimivat käytännöt kiusaamisen ehkäisyyn.

Suomalaisen tiedeakatemian kannanotossa tuodaan esille myös kouluviihtyvyyden ennaltaehkäisevä merkitys. Kouluviihtyvyyttä voidaan lisätä mm. luottamuksellisen ilmapiirin, oikeudenmukaisuuden kokemusten ja tasapuolisen huomion kautta. Nämä ehdotukset ovat edelleen ajankohtaisia ja tukevat etenkin itsemurhien ennaltaehkäisyä laajemminkin.

Lasten kuolemisesta kerättävien tietojen hyödyntäminen turvallisuustyössä

Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdottoman tärkeänä suosituksessa 5.1 ehdotettua jatkuvaa tiedon keruuta lasten tapaturmaisista ja muista ei-luonnollisista kuolemista. Tietojen avulla pystytään kehittämään menetelmiä ja käytäntöjä, joilla kuolemia voitaisiin ennaltaehkäistä entistä tehokkaammin.

Suositusta tulisi kuitenkin konkretisoida niin, että Suomeen luodaan myös lasten tapaturmaisten ja ei-luonnollisten kuolemien tapauskohtainen tutkintajärjestelmä. Monissa muissa maissa vastaavia on jo olemassa, esimerkkinä mm. Kanada (The Representative for Children and Youth’s (RCY) reviews and investigations of child deaths and critical injuries). [4] Myös Isossa-Britanniassa on viranomaisilla lakisääteinen lasten kuolemantapausten tutkintavelvoite. [5]

Suositus näyttää nyt painottuvan enemmän tilastolliseen tiedonkeruuseen ja yleisempään tutkimukseen. Tämä on toki tarpeen, mutta tilastollisen tiedon keruun lisäksi tulisi tietoa kerätä myös tapauskohtaisesti. Tämäntyyppiset selvitykset soveltuisivat parhaiten Onnettomuustutkintakeskuksen tehtäväksi. Lainsäädäntöä tulee tarvittaessa täydentää tältä osin. Selvityksessä viitataan kyllä tapauskohtaisen tiedon hankintaan, mutta suositus jää kuitenkin tältä osin yleiselle tasolle.

Tapauskohtaisessa tutkinnassa selvitettäisiin tapahtumaan johtaneet syyt normaalin onnettomuus- tai kuolemansyyntutkinnan tavoin, mutta myös laajemmin siihen johtaneet pidempiaikaiset syyt (esim. itsemurhaan johtaneet ongelmat, masentuneisuus, perheen tilanne jne). Samoin arvioitaisiin viranomaisten toimintaa tilanteessa. Tapauksista oppivilla keinoilla ennaltaehkäisevää työtä voitaisiin kehittää paremmin kohdennetuksi ja tehokkaammaksi.

Suosituksen 5.1 perusteluissa todetaan, että tietoa tulisi kerätä myös terveydenhuoltoon päätyneistä ns. läheltä piti tilanteista ja vakavammista tapauksista, jotka eivät johtaneet kuolemaan. Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä ehdotusta ja tiedonkeruun kehitystyötä hyvin tarpeellisena.

Sekä kuolemantapauksia että sairaalahoitoon joutuneita tapauksia tulee arvioida kokonaisuutena. Tästä esimerkkinä mainittakoon nuorten itsetuhoisuus. THL kerää tietoa lasten sairaalahoitoon johtaneista tapaturmista. Näistä tilastoista käy ilmi itsensä vahingoittamisen takia sairaalahoidossa olleiden tyttöjen määrän kasvu pitkällä aikavälillä. Tyttöjä päätyy itsensä vahingoittamisen takia sairaalahoitoon poikia enemmän. Tämä antaa viitteitä siitä, että tytöillä itsetuhoisuus on luonteeltaan toisenlaista kuin pojilla, joilla puolestaan itsemurhia on tyttöjä enemmän. Molemmat ilmiöt eli itsemurhat sekä sairaalahoitoon johtanut itsensä vahingoittaminen ovat kuitenkin osa samaa laajempaa ilmiötä eli vakavia mielenterveysongelmia.

Tapauskohtaisessa ”läheltä piti”-tilanteiden arvioinnissa voitaisiin mahdollisesti hyödyntää jatkossa mm.  THL:n johdolla parhaillaan kehitettävänä olevaa lastenasiaintalo -mallia. Lastenasiaintalo-hankkeessa (LASTA) kehitetään lapsilähtöisesti tuotettua poikkihallinnollista erityispalvelua alle 18-vuotiaille, joiden epäillään joutuneen tai jotka ovat joutuneet fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi.[6]

Tutkintaselostusluonnoksessa tuodaan esille, että suurin osa tapaturmaisista ja muista ei-luonnollisista kuolemista tapahtuu vapaa-ajalla ja ns. virka-ajan ulkopuolella. Lapsiasiavaltuutettu korostaa ennaltaehkäisevässä työssä yhteistyön ulottamista kolmannen sektorin ja seurakuntien toimijoihin, joilla on luonteva yhteys lapsiin ja nuoriin harrastus- ja vapaa-ajantoiminnan kautta. Lapset ja nuoret voivat kokea hakeutumisen julkisten palveluiden piiriin vaikeana ja siksi onkin tärkeää, että ennaltaehkäisevät palvelut viedään lasten ja nuorten luokse.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että THL:n nimeämä Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman ohjausryhmä on toimiva verkosto kokoamaan eri tahoja, myös järjestötoimijoita, tapaturmien ehkäisytyöhön. Lapsiasiavaltuutettu on ohjausryhmän jäsen.  Tapaturmien ehkäisytyön toimeenpano THL:ssä vaatii kuitenkin riittävät voimavarat.

Lapsiasiavaltuutettu on koonnut lasten hyvinvoinnin tilasta laajasti tilastollista seurantatietoa vuoden 2014 vuosikirjaa varten. Vuosikirja ”Eriarvoistuva lapsuus – lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa” luovutetaan peruspalveluministeri Susanna Huoviselle 25.4.2014. Vuosikirja ja sen tausta-aineisto julkistetaan myös www.lapsiasia.fi sivustolla. Vuosikirjaan sisältyy myös lasten turvallisuutta koskevia indikaattoreita ja tilastotietoa.

Alkoholin osuus kuolemantapauksiin

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että johtopäätöksissä (nr. 22) todetaan alkoholin liittyneen 21 prosenttiin tutkintaselostuksessa kuvatuista tapauksista. Tämä on merkittävä määrä. Suosituksissa ei ole kuitenkaan alkoholin käytön vähentämiseen liittyviä ehdotuksia.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että suosituksiin lisätään toimia, joilla vähennetään nuorten humalajuomista ja alkoholin käyttöä yleensä sekä siitä aiheutuvia riskitekijöitä. Huomiota olisi kiinnitettävä myös muiden päihteiden käytön ja niistä aiheutuvan riskikäyttäytymisen vähentämiseen.

Lapsille ja nuorille suunnattu  ja heitä osallistava valistustyö, joka korostaisi alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä seuraavaa onnettomuusriskin lisääntymistä, niistä aiheutuvien terveyshaittojen lisäksi, olisi tarpeen jo ala-asteikäisistä alkaen. Lasten ja nuorten alkoholin käyttö on tilastojen mukaan vähentynyt, mitä on pidettävä erittäin myönteisenä kehityksenä. Huumeiden käyttö on puolestaan jossain määrin kasvanut. [7]  Valistustyö siihen liittyvän riskikäyttäytymisen näkökulmasta voisi olla tehokas keino lisätä motivaatiota käytön vähentämiseen.

Mopo- ja muun liikenneturvallisuuden parantaminen

Liikenneturvallisuuden ja nuorten kohdalla erityisesti mopoturvallisuuden parantamisessa on ensiarvoisen tärkeää myös lapsille ja nuorille itselleen kohdistettu ja heitä osallistava valistustyö sekä asennekasvatus.

Liikenteessä toimimisen asennekasvatus lähtee luonnollisesti kotoa, mutta myös päiväkotien, koulujen ja yleensä harrastuksiin liittyen kolmannen sektorin osuus valistustyöstä on merkittävässä asemassa. Valistustyössä tulisi kiinnittää huomioita kaikkiin liikkumismuotoihin (kävellen, pyörällä, mopolla), turvavälineiden käyttöön (esim. kypärät, valot, heijastimet) sekä liikennesääntöihin huomioiden ne lasten näkökulmasta (esim. milloin voi pyörällä tai mopolla kyydittää toista, miten huonosti joskus autosta havaitaan lapset liikenteessä). Valistus ja asennekasvatus pitää kohdentaa lapsille ja nuorille heidän ikäryhmänsä edellyttämällä tavalla, sekä sisällöllisesti että tiedon välitysmuotoa valittaessa.

Mopoturvallisuuden parantamiseksi nuorille olisi myös syytä järjestää enemmän mahdollisuuksia ajoharjoitteluun pakollisen ajokokeen lisäksi. Mopoturvallisuuden parantamista eri keinoin olisi suunniteltava yhdessä nuorten kanssa. Tätä tulisi suosituksissa korostaa. Lasten mielipiteen selvittäminen siitä, millaista tietoa ja käytännön harjoittelua he tarvitsevat, tuottaisi todennäköisesti lapsia ja nuoria tehokkaasti motivoivaa aineistoa ja kursseja tms.

Lasten ja nuorten hukkumiskuolemat

Lapsiasiavaltuutettu yhtyy tutkintaryhmän suosituksiin, jotka koskevat uimataidon parantamista sekä muita toimenpiteitä lasten hukkumiskuolemien estämiseksi.

Erilaisten lasten tapaturmia ehkäisevien toimien on tärkeä tavoittaa kaikki vanhemmat. Tuoreessa selvityksessä lasten kuolemien yhteyksistä vanhempien tuloihin, koulutukseen ja perhemuotoon on havaittu tapaturmien olleen yleisempiä pienituloisten, vähemmän koulutettujen ja yksinhuoltajien perheissä. Erot näkyvät etenkin pienten lasten ja toisaalta nuorten tapaturmaisten kuolemien kohdalla. On tärkeää, että ehkäisevät toimet (turvalaitteiden käyttö, leikkien turvallisuus, lapsen ohjaaminen ja valvonta) tavoittavat myös nämä ryhmät. [8]

Lasten ja nuorten itsemurhat

Lasten ja nuorten itsemurhien ehkäisemiseksi on ennaltaehkäisevä työ (lasten ja vanhempien vuorovaikutuksen tukeminen, kouluyhteisöjen toimintakulttuurin uudistaminen) sekä riittävien ja oikea-aikaisten mielenterveyspalveluiden saatavuus ensiarvoisen tärkeää.

Tutkintaselostuksessa esitettyjen suositusten lisäksi lapsiasiavaltuutettu ehdottaa suositukseen lisättäväksi, että lapsille ja nuorille tulee aktiivisesti, lapset ja nuoret tavoittavalla ja heille ymmärrettävällä tavalla, tiedottaa sekä ennaltaehkäisevistä palveluista että mielenterveyspalveluista. Koulussa tulee lisätä lasten ja nuorten luottamusta oppilashuollon palveluihin niin, että ammattilaiset kertovat lapsille ja nuorille omasta työstään ymmärrettävästi ja selkeästi. Erityisesti salassapitoon liittyvät kysymkset ovat asioita, joista nuorilla on usein epäselvyyttä. Kaikissa palveluissa keskeistä niiden vaikuttavuuden kannalta on aikuisten kyky lapsen ja nuoren kohtaamiseen. Ammattilaisten parempia taitoja lasten ja nuorten kohtaamiseen tulee suosituksissa painottaa.

Lapsille ja nuorille tulee tarjota erityisesti matalan kynnyksen palveluita, joihin he voivat tarvittaessa myös hakeutua anonyymisti. Erityisesti on huolehdittava siitä, että palveluissa tarjotaan lapselle mahdollisuuden keskustella lapsen luotettavaksi kokeman aikuisen kanssa, jolla on riittävästi aikaa juuri hänelle. Aikaa tarvitaan siihen, että lapsen ja nuoren asioista ehdittäisiin keskustella riittävän laajasti; kavereista, seurustelusta, koulusta, perheestä, seksuaalisuudesta, tulevaisuuden toiveista ja peloista jne, jotta todelliset syyt lapsen kokemiin ongelmiin tulisi esiin ja lapsi saisi tarvitsemansa avun. Lapsiystävällisistä palveluista löytyy lisätietoa esim. ETENEn julkaisusta Lapsuuden ja nuoruuden etiikka sosiaali- ja terveysalalla. [9]

Kolmas sektori tuottaa nykyäänkin lapsille ja nuorille erilaisia matalan kynnyksen palveluita verkossa ja puhelimitse, esimerkkinä MLL:n lasten ja nuorten puhelin. Lapset ja nuoret kertovat näissä palveluissa vakavistakin ongelmistaan, joskus myös aikeistaan tehdä itsemurhan. Lapset ovat usein vakavasti masentuneita tai ahdistuneita, joka on seurausta koulukiusaamisesta, muuten syrjään jäämisestä, perheen päihde- tai väkivaltakäyttäytymiseen liittyvistä ongelmista jne.

Näissä palveluissa toimivat ovat ilmaisseet syvän huolensa siitä, että palvelussa toimiva vapaaehtois- ja muu työntekijä ei pysty läheskään aina varmistamaan, että yhteyttä ottanut lapsi tai nuori saa tarvitsemansa avun. Lapsi voi ottaa yhteyttä anonyymisti, jolloin henkilöllisyyden ja olinpaikan selvittäminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Työntekijä ei aina pysty myöskään auttamaan muulla tavoin tarvittavien palveluiden tai hoidon saamista kuin neuvomalla lasta ottamaan yhteyttä ko. palveluun.

Yhteistyötä viranomaisten ja kolmannen sektorin välillä on tehostettava. On luotava prosessit, joiden avulla varmistetaan, että vastuukysymysten epäselvyys, tiedon kulku hitaus tai kokonaan estyminen, tietosuojakysymyksiin vetoaminen jne. eivät estäisi lapsen ja nuoren tarvitseman avun perille menon ajoissa.

Lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä tulisi kouluttaa tunnistamaan entistä paremmin jo varhaisetkin merkit lapsen tai nuoren ongelmista, jotka voivat johtaa vakavampiin mielenterveys- tai muihin ongelmiin ja ääritilanteissa itsemurhaan.

Lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä tulee olla myös tietoa ja osaamista lapsille ja nuorille tarjolla olevista tukipalveluista, jotta he osaavat ohjata lasta oikean avun piiriin. Myös vanhemmille tulisi tarjota tietoa ja ohjausta siitä, miten he osaisivat tunnistaa lapsen ongelmia riittävän ajoissa. Yhtälailla vanhemmat tarvitsevat tietoa perheille ja lapsille tarjolla olevista terveyden- ja sosiaalihuollon palveluista sekä käytännöllistä tukea lasten ja vanhempien vuorovaikutussuhteiden vahvistamiseen.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että itsemurhien ehkäisytyössä olisi kiinnitettävä huomioita myös niiden lasten ja nuorten auttamiseen, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa siinä onnistumatta. Edellä on jo viitattu tyttöjen  itsetuhoisuuteen, joka poikia useammin johtaa sairaalahoitoon. Näyttää siltä, että pojat ”onnistuvat” itsemurhayrityksissään useammin, kun taas tytöt useammin loukkaantuvat ja joutuvat hoitoon.  Itsemurhayrityksen tehneet lapset ja nuoret on tunnistettava, kun he yrityksen vuoksi tulevat sosiaali- tai terveydenhuollon palveluiden piiriin. Heitä ei tulisi hoitaa vain fyysisen vamman tarvitsemalla tavalla, vaan myös siihen johtaneita syitä.

Koulukiusaaminen ja muista lapsista syrjään jääminen ovat merkittäviä lasten ja nuorten masentuneisuuden ja myös itsemurhiin johtavia tekijöitä. Suosituksissa tulisi painottaa kouluyhteisöjen kehittämistä eli koulukiusaamisen vähentämistä sekä erilaisuuden hyväksymistä edistävää työtä,

Kouluterveyskyselystä (2013) selviää, että koulukiusaaminen ei ole 2000-luvun aikana vähentynyt. Kyselyssä jopa 68 prosenttia 8. ja 9. toistuvasti kiusatuista tai itse kiusaamiseen osallistuneista ilmoittaa, etteivät koulussa työskentelevät aikuiset puutu kiusaamiseen. Toimia siis edelleen tarvitaan. Esimerkiksi nuorisotyön tuomisella kouluihin on saavutettu hyviä tuloksia kouluyhteisöjen ja lasten kaverisuhteiden edistämisessä. Lapsiasiavaltuutetun saaman tiedon mukaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvat sekä sukupuoli-identiteettiään etsivät nuoret kokevat erityisen paljon syrjintää. Tämä on otettava huomioon koulukiusaamisen ehkäisytyössä.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa myös, että itsemurhien ja itsetuhoisuuden ehkäisyssä on paljon mahdollisuuksia koulujen toimintakulttuurin sekä opetussisältöjen kehittämisessä. Asia ei ole siis pelkästään oppilashuoltokysymys. Koulujen opetussuunnitelmiin sisällytetyistä itsemurhien ehkäisyohjelmista on tietoa lapsiasiavaltuutetun julkaisussa Nuorten itsemurhat Suomessa (Julkaisu 2:2007) [10]

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan olisi tärkeää käynnistää laaja, useampivuotinen ja eri toimijoita yhdistävä toimenpideohjelma lasten ja nuorten itsemurhien ehkäisemiseksi.  Nuorten itsemurhien taustatekijöistä on jo varsin paljon tietoa (vrt. Lapsiasiavaltuutetun julkaisu 2:2007). Toimenpideohjelmassa olisikin luotava kokonaisvaltainen eri palveluita, järjestöjä, seurakuntia ja muita toimijoita sitouttava toimintamalli, jolla mm. vähennetään lasten yksinäisyyttä, tuetaan lasten ja vanhempien vuorovaikutusta sekä kohennetaan lasten mielenterveyttä tukevia palveluita. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että tutkintaryhmä suosittelisi tällaisen laajan ja eri toimijatahoja sitouttavan toimenpideohjelman käynnistämistä.

Henkirikosten estäminen

Lapsiasiavaltuutettu painottaa perheille tarjottavaa ennaltaehkäisevää ja matalan kynnyksen tuen tärkeyttä. Koko perheen hyvinvointi sekä lasten ja vanhempien toimivat vuorovaikutussuhteet ovat monessa tilanteessa ratkaisevia lapsen ja nuoren psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Ennaltaehkäisevällä ja tukevalla perhetyöllä voidaan ehkäistä sekä lasten itsemurhia että myös perhesurmia.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa viranomaisten yhteistyön merkitystä lasten kuolemien ennaltaehkäisyssä. Toimiva ja tehokas yhteistyö eri viranomaisten välillä on välttämätöntä myös silloin, kun lapsi on jo joutunut vakavasti terveyttä tai henkeä uhkaavaan tilanteeseen. Riittävistä perheiden tukipalveluista on luonnollisesti huolehdittava myös silloin, kun perhettä on kohdannut lapsen ei-luonnollinen kuolema. Tukea tarvitsevat sekä perheen aikuiset että perheen mahdolliset muut lapset. Kriisitilanteissa ja muissa ongelmatilanteissa olisi tärkeää, että perhe ja lapsi saisivat tarvitsemansa palvelut ja avun ns. yhden luukun periaatteella.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että varsinaisten perheiden palveluiden kokoamisen lisäksi (perhekeskusajattelu) tarvitaan perhesurmien ehkäisemiseksi toimia palveluissa, joissa lähtökohtaisesti hoidetaan aikuisia (mielenterveyspalvelut, päihdehuolto, työterveys). Näistä etenkin työterveys on usein perhepalveluista täysin erillinen eikä sen yhteydessä selvitetä työntekijän hoidossa olevien lasten mahdollisia tuen tarpeita. Muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa lasten tarvitseman tuen tarpeen selvittäminen vanhempaa hoidettaessa on vähitellen lisääntynyt mm. THL:n ”Toimiva perhe”- intervention avulla sekä lastensuojelulain 10 §:n velvoittamana. Parantamisen tarvetta kuitenkin on vielä kauttaaltaan.

Jyväskylässä 04.04.2014

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Raija Harju-Kivinen
Ylitarkastaja

Merike Helander
Lakimies


[1] Jokelan koulusurmat 7.11.2007. Tutkintalautakunnan raportti. OM Julkaisu 2009:2.

[2] Kauhajoen koulusurmat 23.9.2008. Tutkintalautakunnan raportti. OM Julkaisu 11/2010

[3] Koulusurmat. Yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ja ehkäisy. Suomalaisen tiedeakatemian kannanottoja 2/2011

[4] http://www.rcybc.ca/Content/Publications/Reports.asp

[5] https://www.gov.uk/government/publications/child-death-overview-panels-contacts

[6] http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33147.

[7] Esim. THL:n raportti Huumetilanne Suomessa 2012 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/103121/THL_RAPO75_2012_7.6.13.pdf?sequence=1

[8] Remes Hanne; Lasten ja nuorten kuolleisuuserot Suomessa, Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 1/2014

[9] http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=638150&name=DLFE-6303.pdf

[10] http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8152.pdf


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.