Lapsiasiavaltuutetun lausunto lapsen myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan määräaikaisraportoinnista

Ulkoasiainministeriölle 28.4.2014

Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen lapsen myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan määräaikaisraportointia varten  Viite: HEL7M0720-3

Lapsiasiavaltuutetun lausunto

Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lausuntoa YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen lapsen myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan määräaikaisraportointia varten. Suomi on ratifioinut valinnaisen pöytäkirja vuonna 2012.

Lapsiasiavaltuutettu keskittyy kommenteissaan YK:n lapsen oikeuksien komitean esittämien kysymysten teemoihin liittyviin ongelmiin sekä kehittämistarpeisiin lapsen oikeuksien kannalta Suomessa. Lainsäädännön nykytilan sekä tehtyjen toimenpiteiden selvittäminen tarkemmin on nähdäksemme ministeriöiden vastuulla.

Lapsen oikeuksien komitean suositukset Suomelle (2011)

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan valinnaista pöytäkirjaa koskevassa raportoinnissa on huomioitava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja sen toteutumista valvovan YK.n lapsen oikeuksien komitean suositukset Suomen valtiolle.  Viimeisimmissä määräaikaisraportointia koskevissa suosituksissaan (CRC/C/FIN/CO/4) komitea suositteli, että Suomen valtio selvittäisi digitaalisessa mediassa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja ahdistelun esiintyvyyttä ja vahvistaisi niitä koskevien rikosten selvittämiskeinoja. Myös erilaisten toimien vahvistaminen digitaalisessa mediassa esiintyvän väkivallan torjumiseksi tulisi vahvistaa.

Komitea suositteli lisäksi, että Suomi ottaisi käyttöön kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelimen sekä varmistaisi pysyvän ja riittävän rahoituksen lapsille tarkoitettujen palvelevien puhelinlinjoille sekä internetissä toimiville tukipalvelulinjoille, joilla osaltaan estetään ja selvitetään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Lapsiasiavaltuutetun kommentit

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kommenteista

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan nykytilassa lainsäädäntömme vastaa vain tyydyttävästi valinnaisessa pöytäkirjassa asetettuja lainsäädännöllisiä vaatimuksia Suomen valtiolle. Erityisesti ihmiskauppaa ja sen lapsiuhreja koskeva lainsäädäntö on puutteellista.  Lisäksi ihmiskauppaa käsitellään yleensä lasten osalta vain maahanmuuttajalasten asiana. On tärkeää tunnistaa, että riskejä on myös kotimaassa, koskien esimerkiksi lastensuojelulaitoksista karanneita lapsia sekä vammaisia lapsia.

Suomesta puuttuu selkeä yksittäinen vastuutaho lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen yleisyyttä koskevan tiedon keräämisessä ja kansallisten toimenpiteiden koordinoinnissa. Ilmiötä tulisi seurata säännöllisesti ja tietoa on hankittava myös lapsilta ja nuorilta itseltään, kuten ns. Lapsiuhritutkimuksessa on tehtykin.  Tietoa Suomessa on kohtuullisesti, mutta ei koordinoitua tietoon perustuvaa toimintapolitiikkaa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.  On välttämätöntä myös varmistaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Poliisiammattikorkeakoulun toteuttaman Lapsiuhritutkimuksen jatkuvuus ja säännöllinen toteutus. 

Lapsiasiavaltuutettu korostaa yleisiä suojelutoimia ja lasten omien turvataitojen merkitystä lasten suojelemiseksi ihmiskaupalta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä sen eri muodoissaan. Turvataitokasvatus tulee siksi sisältyä jatkossa sekä varhaiskasvatukseen että perusopetukseen.

Nykyiset seksuaalisen hyväksikäytön lapsiuhrien tukipalveluita tuottavat järjestelmät ovat hajanaisia eivätkä ne ole yhdenvertaisesti kaikkien lasten saatavilla.  Tarvitaan myös lisää tiedottamista tarjolla olevista palveluista sekä perheille ja lapsille itselleen, mutta myös lasten kanssa työskenteleville. Rikoksen uhriksi joutuneen lapsen tulisi saada ammattitaitoista apua viivytyksettä ja ”yhden luukun” periaatteella. Lisäksi palveluiden tulisi olla lapsiystävällisiä.

Lapsen kuulemista ja mielipiteen selvittämistä tulee tehostaa. Rikoksen uhrin tunnistamiseen liittyviä erityistaitoja, lapsen oikeuksien tuntemusta sekä yleensä lapsen haastattelun ja vuorovaikutuksen taitoja on korostettava kaikkein ammattiryhmien koulutuksessa, jotka lapsiuhrien kanssa työskentelevät. Yhtälailla on varmistettava, että kaikilla lasten kanssa työskentelevillä on oman työnsä kannalta riittävät tiedot ja taidot lapsiuhrien auttamiseksi.

Lapsiuhrien tilanteen korjaamiseksi lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä lastenasiantalo-mallisen kootun lapsiuhrien tukea ja rikosten esitutkintaa koordinoivan palvelun luomista Suomeen. Tällaisen mallin luominen on vireillä THL:n ns. LASTA-hankkeessa.

Lapsikauppa on useissa tilanteissa lapsiseksikauppaa. Lapsiasiavaltuutettu korostaa suomalaisten yritysten sosiaalista vastuuta lasten suojelemiseksi erityisesti toiminnan tapahtuessa ulkomailla. Myös Suomessa olisi ilmiön olemassa olo tunnistettava ja tunnustettava.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomioita järjestettyihin lapsiavioliittoihin, joihin voi liittyä myös ihmiskaupaksi katsottavia piirteitä. Näiden tilanteiden tunnistamiseksi ja estämiseksi on kehitettävä menettelyitä ja lisättävä tietoisuutta ilmiöstä. Erityisesti on varmistettava, että lapsen oma mielipide ja näkemys selvitetään aina, kun on kyse alaikäisen avioliitosta.  Poikkeuslupia ei tulisi myöntää alle 16-vuotiaille. Oikeusministeriön on arvioitava myös lainsäädännön ja vähintäänkin poikkeuslupien myöntämisen menettelyjen muutostarpeet avioliittolain osalta.

Lainsäädännön tila

Lapsen myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehty valinnainen pöytäkirja on Suomessa saatettu voimaan lailla vuonna 2012.  Voimaansaattamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 141/2011 vp) todettiin, että kansallinen lainsäädäntömme vastaa pääosin valinnaisessa pöytäkirjassa asetettuja vaatimuksia lainsäädännölle. Puutteena oli tuolloin enää laittoman adoptiosuostumuksen säätäminen rangaistavaksi. Se toteutettiin erikseen adoptiolainsäädännön uudistamisen yhteydessä (HE 47/2011 vp).  Adoptiolain uudistus tuli samanaikaisesti voimaan valinnaisen lisäpöytäkirjan kanssa.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan lainsäädäntö täytti tuolloin ja edelleen nykyiselläänkin vain tyydyttävästi valinnaisessa pöytäkirjassa asetettuja vaatimuksia. Puutteita on erityisesti ihmiskauppaa koskevassa sääntelyssä.  Laisäädännöllä tulisi aukottomasti ja selkeästi puuttua tilanteisiin, joissa on riski siitä, että lapsi joutuu ihmiskaupan tai seksuaalisen hyväksikäytön, oli sen muoto mikä hyvänsä, uhriksi.  Sääntelyn tulee suojata kaikkia Suomen valtion lainkäyttövallan piirissä olevia lapsia.

Sisäasiainministeriössä on parhaillaan käynnissä ihmiskaupan uhrien auttamista koskeva lainsäädäntöhanke, jonka tavoitteena on antaa tätä koskeva hallituksen esitys eduskunnalle syksyllä 2014. [1] Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että aikataulussa pysytään, ja painottaa erityisesti, että hallituksen esityksessä tulee huomioida lapsiuhrit erityisenä ryhmänä. Lapsiasiavaltuutettu on antanut työryhmälle lausunnon jatkovalmistelua varten koskien lapsivaikutusten arviointia. [2] Siinä esitettyjä näkemyksiä on soveltuvin osin tuotu esiin myös tässä lausunnossa.

Kansallisessa lainsäädännössä ja sen valmisteluasiakirjoissa, jotka liittyvät valinnaisessa pöytäkirjassa vahvistettuihin oikeuksiin, on jossain määrin viitattu lapsen oikeuksien yleissopimukseen ja sen yleisperiaatteisiin, mutta ei lähellekään riittävässä määrin. Lainvalmisteluasiakirjoissa on hyvin harvoin hyödynnetty YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentteja ja muita komitean antamia suosituksia. Myöskään lapsivaikutusten arviointia, joka osoittaisi osaltaan sopimuksen ja erityisesti sen yleisperiaatteiden merkityksen huomioimista ja ymmärtämistä, ei yleensä tehdä.

Lapsen etu mainitaan kyllä melko useinkin lainvalmisteluasiakirjoissa, mutta lapsen edun sisältöä tai sen arviointikriteereitä ei kuitenkaan yleensä ole kuvattu tarkemmin. Käytännössä lapsen edun arviointia tehdään hyvin aikuiskeskeisesti eikä sen arvioinnissa hyödynnetä riittävässä määrin lapsen kuulemista ja lapsen omaa mielipidettä. Lapsen osallisuuskin huomioidaan nykyään jo paremmin, mutta sitä ei yleensä ole säädetty pakolliseksi. Mielipidettä voidaan siten selvittää, mutta sitä ei edellytetä. Käytännössä mielipiteen selvittäminen ja sen huomioiminen on puutteellista.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan Suomi on toiminut aktiivisesti saattaessa voimaan valinnaisen pöytäkirjan alaan kuuluvia muita kansainvälisiä sopimuksia ja EU-sääntelyä. Tällaisia ovat mm. Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, joka ratifioitiin vuonna 2011 ja samana vuonna toimeenpantu lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu EU-direktiivi.  Lisäksi vuonna 2012 saatettiin voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta.

Tiedon keruu tilanne

Lapsiasiavaltuutettu on kerännyt tieto suomalaislasten hyvinvoinnin tilasta. Lasten hyvinvoinnin tila kansallisten indikaattorien kuvaamana on koottu lapsiasiavaltuutetun vuosikirjaan 2014 ”Eriarvoistuva lapsuus” (Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2014:3) [3].

Eräänä kasvuympäristön turvallisuutta kuvaavana indikaattorina käytettiin Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen toteuttamaan kouluterveyskyselyyn sisältyvää indikaattoria lasten ja nuorten (peruskoulun 8.-9. lk, lukion 1.-2. lk, ammatillisten oppilaitosten 1.-2. lk) kokemasta seksuaalisesta väkivallasta. Indikaattori on muodostettu kolmesta väittämistä, joista yhtenä osuutena on rahan, tavaran tai päihteiden tarjoamista vastineeksi seksistä kokeneet nuoret. [4]  Kysymys oli ensimmäistä kertaa mukana Kouluterveyskyselyssä muutama vuosi sitten. Kysymys tulisi toistaa säännöllisesti, jotta asiasta kertyy myös trenditietoa. Tulosten perusteella oli hälyttävää, että lukio ja ammattikouluikäisistä tytöistä 20-30 prosenttia oli kokenut seksuaalista väkivaltaa, lähinnä kehon vastentahtoista koskettelua.

Suomessa on toteutettu v. 1988 sekä v. 2008 ns. lapsiuhritutkimus, jossa on kartoitettu lasten omien kokemusten kautta heihin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä, häirintää ja väkivaltaa. Tutkimus on uusittu vuonna 2013 ja raporttia tuloksista odotetaan vuonna 2014. Tutkimuksen säännönmukaista toteuttamista ei kuitenkaan ole varmistettu. Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että valtiovalta sitoutuu lapsiuhritutkimuksen säännönmukaiseen toteuttamiseen osana lasten hyvinvoinnin seurantaa.

Suomessa on sinänsä kohtuullisen hyvin tietoa lasten kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tiedonkeruun jatkuvuuden ja säännönmukaisuuden varmistamisen lisäksi tarvitaan tietoon perustuvaa koordinoitua politiikkaa. Tällaista Suomessa ei ole eikä myöskään selkeää yksittäistä vastuutahoa, joka varmistaa tiedonkeruuta ja kansallisten toimenpiteiden koordinointia.  Tilastollisen tiedon lisäksi olisi hyödyllistä koota seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneiden lasten kokemustietoa siitä, miten palvelut ja tuki heidän arvionsa mukaan toimivat ja miten niitä voitaisiin kohentaa. Tällaista seurantaa Suomessa ei ole.

Lasten kanssa työskentelevien rikostausta tarkistamista koskeva lainsäädäntö

Vapaaehtoisten lasten kanssa työskentelevien rikostaustan tarkistamista koskeva laki tuli voimaan vuoden vaihteessa. Tämä oli hyvä edistysaskel, mutta edelleenkään sääntely ei ole riittävän kattava.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että edelleen jatkossa on tärkeää kehittää sääntelyä siten, että myös lasten kanssa tekemisissä olevat yritystoiminnan harjoittajat tulevat selvitysmenettelyn piiriin. Lisäksi sääntely tulisi ulottaa myös lyhyisiin alle kolme kuukautta kestäviin tehtäviin ja rikostaustan tarkistaminen tulisi olla mahdollista myös toiminnan kestäessä. Mahdollisuutta määrätä tai tuomita lasten kanssa työskentelyn ns. ammatti- tai toimintakielto osana rangaistusta tulisi myös selvittää. Lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin tosiasiallinen varmistaminen edellyttää, että missään toimintamuodossa ei laiminlyödä toimenpiteitä, joilla sitä voidaan edistää.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että rikostaustan tarkistamismenettelyä koskevan lain toimivuuden seurantatyö käynnistettäisiin myös vapaaehtoistoiminnan osalta. Vastaavanlainen selvitystyöhän valmistui vuonna 2013 lasten kanssa työskentelevien rikostaustan tarkistamista koskevan lain (504/2002) osalta [5]. Tietoa olisi hankittava mm. kuinka laajasti oikeutta käytetään ja miten menettelyä olisi kehitettävä, jotta voitaisiin varmistaa, että laissa säädetyt toimenpiteet tosiasiallisesti vaikuttaisivat lasten turvallisuutta ja hyvinvointia parantavasti kaikissa toimintamuodoissa.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa edelleen myös pyrkimyksiä yhdistää edellä mainitut rikostaustan tarkistamista koskevat lait. Sääntelyn yhdistämisellä varmistettaisiin lainsäädännön kattavuus siten, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen tulisi tehtäväksi kaikissa tilanteissa mahdollisimman yhtenäisillä menettelytavoilla.

Yleiset suojelutoimet ja lasten turvataitokasvatus

Yleiset suojelutoimet, kuten toiminnan järjestäminen lapselle turvallisella tavalla ja työntekijöiden kouluttaminen tunnistamaan riskitilanteet ja jo tapahtuneet rikokset, ovat erittäin tärkeitä ennaltaehkäiseviä keinoja lasten suojelemiseksi.  Lasten kanssa työskentelevien rikostausta tarkistamisella ei voida korvata yleisiä suojelutoimia. Lapsiasiavaltuutettu painottaa lasten oman turvataitokasvatuksen merkitystä. Sitä tulisi järjestää nykyistä enemmän ja tehokkaammin.

Hyvänä esimerkkinä lasten turvataitokasvatuksen edistämisestä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuottamat materiaalit ”Turvataitoja lapsille – turvataitokasvatuksen oppimateriaali” ja ”Turvataitoja nuorille – Opas sukupuolisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn”, molemmat vuodelta 2012[6]. THL ja lapsiasiavaltuutettu ovat toteuttaneet yhteistyössä myös seksuaalisen väkivallan vastaisen kampanjan ”Mun kroppa”, jossa tuotettu aineisto löytyy verkosta www.munkroppa.fi.

Turvataitokasvatukseen tulisi sisällyttää myös mediakasvatusta, jotta lapset tunnistaisivat entistä paremmin netissä tapahtuvan seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön vaarat. Kasvatukseen tulisi sisällyttää myös tiedot siitä, miten näistä rikoksista tulisi ilmoittaa eteenpäin, vanhemmille ja viranomaisilla. Tietoa netissä tapahtuvasta seksuaalirikollisuudesta, kaikissa muodoissaan, tulisi nykyistä tehokkaammin antaa myös vanhemmille sekä kaikille lasten kanssa työskenteleville.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan lasten turvataito- ja mediakasvatus tulisi sisällyttää valmistelussa oleviin esi- ja perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin sekä valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin.

Muun muassa laitoshoitoa toteuttavat yhä useammin yksityiset, liiketoimintaa harjoittavat yritykset tai muut toimijat. Kuntien on ostaessaan lapsille suunnattavia palveluita yksityissektorilta vaadittava ja varmistettava, että toimijat ovat huolehtineet edellä mainituista yleisistä suojelutoimista. Toimintaa on seurattava myös lapsiin kohdistuvien rikosten näkökulmasta.

Lapsiuhreille suunnatut palvelut

Nykyiset lapsiuhrien tukipalveluita tuottavat järjestelmät ovat hajanaisia eikä perheillä ja lapsilla itsellään ole riittävästi tietoa, mitä palveluita on tarjolla tai mistä ja miten niitä olisi saatavilla. Valtakunnallisesti palvelut eivät myöskään ole yhdenvertaisesti kaikkien lasten saatavilla.

Myöskään lasten kanssa toimivilla viranomaisilla ja muilla työtekijöillä ei ole aina riittävästi tietoa ja osaamista tunnistaa ja auttaa lapsiuhreja moninaisissa tilanteissa, joissa lapsi voi olla joutunut rikoksen uhriksi. Sekä lapsiuhrin tunnistamiseen että auttamiseen tarvittaisiin yhtenäisiä menettelyjä ja lisää koulutusta.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan rikoksen uhriksi joutuneen lapsen tulisi saada ammattitaitoista apua viivytyksettä ja ”yhden luukun” periaatteella, riippumatta lapsen asuinpaikasta ja rikoksen vakavuusasteesta. Palveluiden lapsiystävällisyyteen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. [7]

Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten osaamista ja yhteistyötä olisi kehitettävä sekä ennaltaehkäisevään toimintaa, kuten tiedottamista, valistustyötä ja lasten turvataitokasvatusta olisi lisättävä. Ennaltaehkäisevä työ olisi tärkeää integroida varsinaisiin tukipalveluihin, jotta ammatillinen osaaminen ja tieto voitaisiin hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti.

Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta olisi tärkeää, että lapsella olisi itsellään tosiasiallisesti mahdollisuus ilmoittaa itseensä kohdistuneista rikoksista. Lapsilla itsellään on liian vähän tietoja ja valmiuksia viedä omaa asiaansa eteenpäin. Lasten turvataitokasvatusta, joka sisältää tietoja lapsen oikeuksista ja mm. siitä millainen toiminta on sallittua ja mikä ei, tulisi antaa jo päiväkoti-ikäisistä alkaen, ja sen tulisi sisältää tietoa myös käytännön menettelyistä, kuten rikosilmoituksen tekemisestä.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan oikeusprosessia tulisi kehittää lapsiystävällisemmäksi erityisesti kun on kyse lapsesta seksuaalirikoksen uhrina. Oikeusprosessia tulisi kehittää Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivojen mukaisesti. [8]

Eräänä puutteena kansallisessa lainsäädännössä on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 momentti, joka ei ole ikärajaltaan yhteneväinen rikoslain mukaiseen nk. seksuaaliseen suojaikärajaan (16 vuotta). Oikeudenkäymiskaaren mukaan alle 15 vuotiaan antamaa videoitua kertomusta voidaan käyttää oikeudenkäynnissä todisteena, mutta 15 vuotta täyttänyt lapsi joutuu osallistumaan oikeudenkäyntiin. Tähän on tulossa parannusta parhaillaan eduskuntakäsittelyssä olevassa oikeudenkäymiskaaren uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 46/2014 vp) mukaisesti. Todisteena voitaisiin jatkossa käyttää esitutkinnassa videoitua lausumaa, jonka on antanut 15-17 -vuotias asianomistaja, joka on erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon etenkin hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu.

Rikostutkinnan epätasaisuuden ohella suuria puutteita on rikosten uhrina olleiden lasten saamassa tuessa. Esimerkiksi lastensuojelun toimet jäävät uhrien auttamisessa usein puolinaisiksi. Lastensuojelulainsäädännön osalta on ollut esillä useita yleisiä kehittämistarpeita, joita on selvitetty mm. sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Toimiva lastensuojelu – työryhmässä (2013). Osa näistä sivuaa myös hyväksikäyttörikoksen uhriksi joutuneen lapsen samaa suojelua. Lastensuojelulain osuutta lapsiuhrien tunnistamisessa sekä auttamisessa ja tukemisessa tulisikin jatkossa arvioida paremmin.

Lastenasiaintalo-hanke

Edellä mainittuja puutteita seksuaalisen hyväksikäytön sekä myös fyysisen väkivallan uhriksi joutuneiden lasten tuessa ja rikosten esitutkinnan organisoinnissa ollaan korjaamassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimassa Lastenasiaintalo-hankkeessa. LASTA-hankkeessa on kyse lapsilähtöisesti tuotetusta poikkihallinnollista erityispalvelusta alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, joiden epäillään joutuneen fyysisen tai seksuaalisen pahoinpitely tai hyväksikäyttörikoksen uhriksi. Lastenasiaintalon pilotointi on alkanut Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella vuoden 2014 alusta.

Lastenasiaintalo-toimintamalli perustuu siihen, että tutkivat ja auttavat viranomaiset (mm. poliisi, syyttäjä, terveyden- ja sosiaalihuolto) toimivat yhdessä asiantuntijatyöryhmänä rikoksen esitutkinnassa. Työskentely on lapsilähtöistä: lapsi ei joudu käymään läpi useita haastatteluja, vaan samassa yhteydessä tehdään oikeuspsykologinen haastattelu, somaattinen tutkimus ja lastensuojelutarpeen selvitys. Tarkoitus on, että lapsi saa myös tarvitsemansa psykologisen avun. Tavoitteena on myös kehittää tiloja lapsiystävällisiksi.

Lapsiasiavaltuutettu on ehdottanut lapsiasiaintalon kehittämistä valtakunnalliseksi toimintamuodoksi. THL:n hankkeen tavoitteena onkin valtakunnallisen toiminnan aloittaminen vuonna 2017. Lastenasiaintalon moniammatillista erityisosaamista voitaisiin hyödyntää myös jatkossa lapsikaupan uhrien tunnistamisessa sekä auttamisessa.

Hankkeen toteutuminen ja eteneminen on erittäin tärkeää lapsiuhrien saaman tuen parantamiseksi.

Lapsen etu ja lapsen kuuleminen

Lapsen etua arvioitaessa on otettava huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus kokonaisuutena. Lapsen oikeuksien komitea on todennut, että lapsen etu toteutuu, kun kaikki yleissopimuksessa määritellyt oikeudet täyttyvät. Lapsen edun mukainen ratkaisu on aina arvioitava tilannekohtaisesti.

Käytännön toimijoilla tulisi olla käytettävissä yleisen tason ohjeistus siitä, miten lapsen etua arvioidaan, kun lapsi on joutunut rikoksen uhriksi. Lapsen edun arviointi on tehtävä läpinäkyvästi ja se on dokumentoitava. Suuntaviivoja lapsen edun arviointiin löytyy YK:n lapsen oikeuksien komitean lapsen oikeuksien sopimuksen tulkintaa koskevista yleiskommenteista, erityisesti lapsen etua koskevasta yleiskommentista nro 14.

Lapsen edun mukainen päätös edellyttää aina myös lapsen oman mielipiteen selvittämistä päätöksenteon perustaksi. Lapsen mielipiteen selvittämiseksi tarvitaan erityistä asiantuntemusta ja kykyä vuorovaikutukseen lapsen kanssa.  Rikoksen uhriksi joutuneiden, traumaattisia kokemuksia omaavien lasten osalta erityinen haaste on vahvistaa heidän luottamustaan viranomaisten toimintaan. Lapsen mielipiteen selvittämiseen ja kuulemiseen kuuluu olennaisena osana, että lapsi saa riittävästi tietoa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Rikoksen uhrin tunnistamiseen liittyviä erityistaitoja, lapsen oikeuksien tuntemusta sekä yleensä lapsen haastattelun ja vuorovaikutuksen taitoja on korostettava kaikkein ammattiryhmien koulutuksessa, jotka lapsiuhrien kanssa työskentelevät. Olennainen tieto lapsen tilanteesta saadaan lapselta itseltään.

Lapsikaupan uhrien tunnistaminen ja uhrien auttaminen

Ihmisoikeuskomitea on todennut loppupäätelmissään Suomen määräaikaisraporttiin heinäkuussa 2013 (CCPR/C/FIN/CO/6), että Suomen tulisi jatkaa ponnistelujaan ihmiskaupan torjumiseksi ja harkita lainsäädäntönsä muuttamista siten, että ihmiskaupan uhrit tunnistetaan sellaisiksi, jotta heille voidaan antaa tarkoituksen mukaista apua ja suojelua.

Lapsen tunnistaminen ihmiskaupan uhriksi voi olla vaikeaa, koska lapset eivät välttämättä osaa itse edes kertoa tilanteestaan eivätkä edes ymmärrä, että kyse on ihmiskaupasta. Erityisen haavoittuvainen ryhmä on yksin maahan tulevat lapset, riippumatta siitä, ovatko he turvapaikkaa hakevia tai esimerkiksi ns. paperittomia lapsia.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten edustaja-koulutuksessa huomioitaisiin lapsikaupan uhrien tunnistaminen ja heidän auttamiseen liittyvät erityispiirteet. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan mahdollisuuksia alaikäisten turvapaikanhakijoiden tunnistaminen ihmiskaupan uhriksi ja heidän auttamisensa nykyistä tiiviimmin osana lastensuojelupalveluita tulisi selvittää.

THL:n tänä keväänä valmistuneessa selvityksessä paperittomien terveydenhuollosta esitettiin, että paperittomille lapsille olisi taattava samanlaisen terveyspalvelut kuin kunnassa vakinaisesti asuvilla lapsilla on. [9]  Lapsiasiavaltuutettu pitää tämän pikaista toteuttamista erittäin tärkeänä toimenpiteenä, joka ei edellytä lainsäädäntömuutoksia. Terveyspalveluissa on varmistettava, että ammattihenkilöillä on riittävä osaaminen lapsiurhien tunnistamiseen ja auttamiseen.

Lapsiasiavaltuutettu on ulkomaalaisen vapaaehtoista paluuta koskevan hallituksen esitysluonnokseen antamassaan lausunnossa painottanut sitä, että yksin tulleen lapsen paluuta valmisteltaessa on varmistuttava lasta kuulemalla ja hänen mielipiteen selvittämisellä siitä, että paluu on todella vapaaehtoista ja ettei lasta palauteta vanhemmille tai muuten oloihin, joissa hänen on riski joutua ihmiskaupan uhriksi, uudelleen tai ensimmäistä kertaa. [10] Vastaavalla tavalla on selvitettävä ja otettava vakavasti lapsen näkemys omasta tilanteestaan, kun lapsen vanhempia pyritään jäljittämään turvapaikanhakutilanteissa.

Edellä mainittu sisäasianministeriön ihmiskaupan uhrien auttamiseen liittyvän lainsäädännön kehittämistyö keskittyy vahvasti rajat ylittävään ihmiskauppaan. [11] Työryhmä toteaa, että ihmiskaupan uhri Suomessa on lähes aina maahanmuuttaja tai vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluva EU-jäsenvaltion kansalainen. Tärkeää on kuitenkin tunnistaa, että ihmiskauppa voi olla jossain muodossaan myös kansallinen ilmiö. Esim. lastensuojelulaitoksista karanneet lapset ovat yleensä vailla asuinpaikkaa, joten riski joutua ihmiskaupaksi laskettavan toiminnan uhriksi on kohonnut. Myös vammaisilla alaikäisillä voi olla suurempi riski joutua ihmiskaupan uhriksi.

Suomessa on myös tapahtunut joitakin lasten kaappauksia. Vaikka kyseessä ei tähän mennessä olekaan ilmeisesti ollut ihmiskauppaan liittyvä toiminta, on tällaisiin tilanteisiin kuitenkin valmistauduttava ja luotava prosessit, jotta katoamistapaukset voidaan kiireellisesti selvittää.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan sekä Suomessa että muualla Euroopan unionissa on paremmat valmiudet tunnistaa ja auttaa kolmansista maista tulleita ihmiskaupan lapsiuhreja kuin EU:n sisältä tulleita uhreja. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että EU-valtiot ovat hyvin heterogeenisiä, joten lapsiin kohdistuva ihmiskauppa on tärkeää huomioida EU:n sisäisenäkin toimintana. Esimerkkinä voidaan mainita toisesta EU-valtiosta tulevat kerjäläislapset.

Yritysten vastuu lapsityövoimasta käytön estämisestä ja lapsiseksiturismin ehkäisystä

Yrityksillä on vahva sosiaalinen vastuu lapsityövoiman sekä siihen mahdollisesti liittyvän ihmiskaupan torjunnassa. Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta on tullut Suomessa voimaan 1.9.2012 (SopS 43-44/2012). Lapsiasiavaltuutettu antoi lausunnon sopimuksen täytäntöönpanoa seuraavan GRETA:n arviointikierroksen kyselyyn 18.11.2013. [12]

Lapsikaupan uhreiksi kotimaassa joutuvat ovat usein lastensuojeluyksiköistä karanneita lapsia, joilla ei ole vakinaista asuinpaikkaa. Edellä mainitussa lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu totesi, että lastensuojelupalveluita tarjotaan nykyään entistä useammin myös yritysmuodossa. Lastensuojelupalveluita tarjoavien yritysten on siten otettava vastuu lapsikaupan ja/tai lapsityövoiman käytön uhriksi joutuneiden lasten tunnistamisesta ja auttamisesta.

Lapsikauppa on useissa tilanteissa lapsiseksikauppaa. Suomalaisilla yrityksillä on vahva sosiaalinen vastuu lasten suojelemiseksi erityisesti toiminnan tapahtuessa ulkomailla. Vaikka lapsikauppa/lapsiseksikauppa ei Suomessa olekaan yleistä eikä myöskään yleensä yritystoiminnaksi katsottavaa, olisi sen olemassa olo tunnistettava ja tunnustettava.

Lapsiasiavaltuutetun tiedossa on CSEC-hanke (Commercial Sexual Exploitation of Children), joka on käynnistetty vuoden 2012 alussa lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseksi. [13] Kyse on järjestöille ja yhteisöille suunnatusta koulutus- ja valistusprojektista.  Sillä on liittymä myös lapsiin kohdistuvaan ihmiskauppaan. CSEC-hankkeessa käsitellään mm. kadonneisiin lapsiin liittyviä kysymyksiä. Kadonneilla ja karanneilla lapsilla on suuri riski joutua ihmiskaupan uhriksi.

Suomen matkatoimistoalan liitto SMAL ry:n mukaan n. 80 % suomalaisista matkanjärjestäjistä on sitoutunut noudattamaan lapsiseksiturismin vastaista ns. Code of Conduct-ohjelmaa (ks.www.thecode.org). Ohjelmassa sanoudutaan irti lapsiseksiturismista. Hotellisopimukset tehdään sellaisten tahojen kanssa, jotka estävät lasten hyväksikäytön  tiloissaan, edellyttävät lapsiseksiturismin torjuntaa yhteistyökumppaneiltaan, kouluttavat  henkilökuntaansa ja tiedottavat asiasta asiakkailleen.

Lapsiavioliitot

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomioita järjestettyihin lapsiavioliittoihin. Myös Suomessa erityisesti maahanmuuttajataustaisissa perheissä saatetaan järjestää avioliittoja myös alaikäisten tyttöjen ollessa kyseessä. Ilmiöön liittyy myös tyttöjen lähettäminen ulkomaille avioitumaan.

Suomessa voimassa oleva avioliittolaki (234/1929) ei ole tältä osin ajantasainen. Laki sallii alle 18-vuotiaan avioliiton oikeusministeriön erityisluvalla.  Laissa ei ole alaikärajaa, joten se ei vastaa esimerkiksi rikoslain ns. seksuaalista suojaikärajaa, joka on 16 vuotta. Oikeusministeriön erityisluvan saamiseksi ei myöskään selvitetä lapsen mielipidettä.  Vaarana on, että erityslupaa haettaessa ja myönnettäessä eivät tule esiin tapaukset, joissa kyse on vanhempien painostuksesta tai jopa ihmiskauppaan verrattavasta tilanteesta.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että poikkeuslupaa myönnettäessä lapsen oma mielipide ja näkemys avioliitosta olisi aina selvitettävä. Poikkeuslupia ei myöskään tulisi myöntää alle 16-vuotiaille. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että oikeusministeriössä selvitetään avioliittolain ajantasaistamisen tarpeet tältä osin. Vähintäänkin poikkeuslupien myöntämisen toimintatapaa ja edellytyksiä tulee linjata kansallisesti niin, että ihmiskaupan ja pakkoavioliittojen riskit minimoidaan.

Avioliittolain uudistamisella ei estetä lapsen lähettämistä ulkomaille avioitumaan. Näihin tilanteisiin puuttumiseksi tulisi olla keinoja esimerkiksi kouluissa opettajilla tai kouluterveydenhuollossa. Myös lastensuojelu on tärkeässä roolissa.

Jyväskylässä 28.4.2014

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander
Lakimies


[1] http://www.intermin.fi/fi/lainvalmistelu/ihmiskauppalaki

[2] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1877648

[3] http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1880713

[4]http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset/aiheittain/tapaturmat_ja_vakivalta#kokenut_seksuaalista_vakivaltaa_joskus_tai_toistuvasti

[5] Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 28/2013http://www.tem.fi/files/37645/TEMjul_28_2013_web_10102013.pdf

[6] Materiaalit löytyvät verkostahttp://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/seksuaalinen_hyvinvointi/seksuaalioikeudet/vakivalta

[7] Tarkemmin lapsiystävällisistä palveluista esim. Lapsuuden ja nuoruuden etiikka sosiaali- ja terveysalalla, ETENE -julkaisuja 41.

[8] http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf

[9] http://www.julkari.fi/handle/10024/114941

[10] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1873869

[11] http://www.intermin.fi/julkaisu/322013

[12] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1871028

[13] http://www.lastenperusoikeudet.fi/csec-hanke/


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.