Lapsiasiavaltuutetun lausunto muiden uskontojen kuin evankelisluterilaisten ja ortodoksisen uskonnon opetusperusteiden tiukennuksesta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa

Opetus- ja kulttuuriministeriölle 16.6.2014

Viite: Dnro 31/1010/2014, lausuntopyyntö 15.5.2014 

Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksesta muiden uskontojen kuin evankelisluterilaisten ja ortodoksisen uskonnon opetusperusteiden tiukennuksesta perusopetuksesta ja lukiokoulutuksesta

Hallituksen esitysluonnoksen keskeiset ehdotukset

Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi perusopetuslakia ja lukiolakia siten, että muita uskontoja kuin evankelisluterilaista ja ortodoksista uskontoa opetettaisiin, jos opetukseen osallistuvia olisi vähintään kymmenen. Evankelisluterilaista ja ortodoksista uskontoa sekä elämänkatsomustietoa opetettaisiin edelleen, kun opetukseen osallistujia olisi vähintään kolme.

Esitystä perustellaan mm. sillä, että muiden uskontojen kelpoisuusvaatimukset täyttäviä opettajia ei Suomessa ole riittävästi ja sen vuoksi oppilaat eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Toisena perusteena esitetään, että elämänkatsomustiedon ja muiden uskontojen kuin evankelisluterilaisen ja ortodoksisen uskonnon osuus on ollut kasvusuunnassa ja niiden odotetaan kasvavan edelleenkin.

Varsinaisia tavoitteita lakiesitykselle ei ole määritelty. Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa todetaan, että esityksestä aiheutuisi säästöjä yhteensä 650 000 euroa vuonna 2015 ja 1,3 miljoonaa euroa 2016.  Esityksen arvioidaan mm. vähentävän jonkin verran koulutuksen järjestäjien hallinnollista työtä sekä kasvattavaan jossain määrin elämänkatsomustiedon opetusryhmien kokoa. Lapsivaikutusten arviointia ei hallituksen esitysluonnokseen sisälly.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot ehdotettuun sääntelyyn 

Yleistä

Esitysluonnoksella on tarkoitus kasvattaa muiden uskontojen kuin evankelisluterilaisen ja ortodoksisen uskonnon (jatk. muut uskonnot) opetusryhmäkokoa kymmeneen osallistujaan. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan hallituksen esitysluonnoksella tavoitellaan pääasiassa taloudellisia säästöjä, jotka esitettyjen laskelmien mukaan jäänevät melko pieniksi.

Muutosehdotusta perustellaan myös sillä, että päteviä uskonnon opettajia ei ole saatavilla riittävästi ja siksi eri puolilla Suomea muita uskontoja opiskelevat ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Pätevien uskonnonopettajien puute on tosiasia. Perustelun painavuutta on arvioitava mm. suhteessa lapsen oikeuteen harjoittaa omaa uskontoaan ja mitä vaikutuksia yhdenvertaisuuden toteutumiselle on sillä, että lisätään tilanteita, joissa muiden uskontojen opetusta ei järjestetä lainkaan. 

Perustelut lapsiasiavaltuutetun kannanotoille

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59-60/1991). Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitysluonnosta lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsen oikeuksien yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan lapsi ole saavuttanut täysi-ikäisyyttä aikaisemmin (1 artikla). Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi.

Lapsen oikeuksien yleissopimusta tulee tulkita kokonaisuutena. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja toteutumista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu toteutuu, kun kaikki yleissopimuksessa taatut lapsen oikeudet toteutuvat. [1]

Lapsen oikeuksien komitea on määritellyt seuraavat artiklat perustavanlaatuisiksi yleisperiaatteiksi koko lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanossa:

  • lapsen edun ensisijaisuus kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia (3(1) artikla)
  • lapsen oikeus syrjimättömyyteen ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa ominaisuuteen tai muuhun seikkaa perustuvaa erottelua (2 artikla)
  • lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla, erityisesti lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä (12 artikla),
  • lapsen oikeus elämään sekä henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (6 artikla)

Yleissopimuksen 14 artiklan mukaan lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.  Vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Suomen perustuslain (731/1999) 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Säännös ulottaa julkisen vallan turvaamisvelvollisuuden perustuslaissa 2 luvussa säädettyjen perusoikeuksien ohella myös Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa turvattuihin ihmisoikeuksiin. Turvaamisvelvoite ulottuu siten myös lapsen oikeuksien yleissopimuksessa taattuihin oikeuksiin.

Perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus, johon sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. 

Arvio hallituksen esityksen ehdotuksista

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artiklan mukaan lapsella on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ilman minkäänlaista lapsen tai hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.  Hallituksen esitysluonnoksella mukaisella sääntelyllä asetettaisiin evankelisluterilaisen ja ortodoksisen uskonnon opetukseen osallistujat eri asemaan muiden uskontojen opetukseen osallistuvien kanssa.

Tosiasia on, että käytännössä erilainen asema on käytännössä ollut jo tähänkin saakka. Muiden uskontojen opetusta on järjestetty vain osassa kouluja, joten opetusryhmiin osallistuvat ovat esimerkiksi joutuneet siirtymään koulusta toiseen opetusta varten. Muiden uskontojen opetus ei toteudu yhdenvertaisesti joka puolella maata. Muiden uskontojen opetusryhmiin osallistuvat ovat olleet eriarvoisessa asemassa myös siksi, että kaikkiin ryhmiin ei ole riittänyt kelpoisuusvaatimuksia täyttäviä opettajia.

Opetusryhmien koko on lainsäädännössä kuitenkin ollut sama kaikkien uskontojen kohdalla, joten tältä osin lainsäädännöllä ei lapsia ole asetettu eriarvoiseen asemaan. Opetusta on ilmeisesti pyritty järjestämään, vaikka opettajaksi ei ole kaikissa tapauksissa saatu pätevää opettajaa. Esitysluonnoksessa todetaan, että muiden uskontokuntien opettajakoulutukseen on suunnattu erityistoimenpiteitä, mutta hakijoita on ollut vähän. Tältä osin on siten pyritty varmistamaan pätevien opettajia riittävä määrä, vaikka toimenpiteet eivät olekaan tuottaneet tavoiteltua lopputulosta.

Hallituksen esitysluonnoksessa arvioidaan, että osa muihin uskontokuntiin kuuluvista lapsista siirtyisi jatkossa elämänkatsomustiedon opetukseen. Elämänkatsomustiedon opetukseen sisältyy aineksia filosofiasta, yhteiskunta-, uskonto- ja kulttuuritieteistä. Opetuksella voidaan lisätä oppilaiden tietämystä muista uskonnoista ja lisätä muiden kulttuurien ja yleisesti moninaisuuden ymmärrystä, mutta sillä ei lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan voida korvata oikeutta saada oman uskonnon opetusta.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa lisäksi, että elämänkatsomustiedon opetukseen osallistuminen ei nykyiselläänkään täytä yhdenvertaisuudelle asetettuja vaatimuksia. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas, jolle on tarjolla oman uskontokuntansa mukaista uskonnonopetusta, ei voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Tällä rajoitetaan erityisesti evankelisluterilaiseen ja ortodoksiseen uskontokuntaan kuuluvien oppilaiden oikeutta valita uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen välillä. Nyt esitetty lakimuutos lisää käytännössä eriarvoisessa asemassa olevin oppilaiden määrää, kun yhä useampi muihin uskontokuntiin kuuluvista voi valita elämänkatsomustiedon opetuksen.

Lopuksi

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan hallituksen esitysluonnoksella tavoitellaan pääasiassa taloudellisia säästöjä eikä sen tavoitteena ole millään tavoin ratkaisut, jotka olisivat lapsen edun mukaisia. Päinvastoin, esitysluonnos mm. lisää oppilaiden eriarvoisuutta sekä uskonnon opetukseen että elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumisen osalta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, että toimenpiteet muiden uskontojen pätevyysvaatimukset täyttävien opettajien lisäämiseksi eivät ole saavuttaneet tavoitteita. Esitysluonnoksesta ei käy ilmi, onko tilanteen parantamiseksi tehty tai suunniteltu tehtävän jatkossa uusia suunnitelmia.

Hallituksen esitysluonnoksessa ei ole lainkaan arvioitu sen vaikutuksia lapsiin, lapsen oikeuteen harjoittaa omaa uskontoaan ja lapsen oikeuteen saada opetusta, johon Suomessa liittyy oikeus osallistua uskonnonopetukseen perusopetuksessa ja lukiossa. Lapsivaikutusten arviointia varten olisi selvitettävä myös lasten mielipiteet uskonnonopetuksen järjestämisestä ja siihen osallistumisesta. Hallituksen esitysluonnoksesta ei käy ilmi, onko lasten näkemyksiä ja mielipiteitä uskonnonopetuksesta selvitetty.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3(1) artiklan mukaan kaikissa hallintoviranomaisten ja lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on otettava huomioon ensisijaisesti lapsen etu. Lapsen edun huomioiminen edellyttää, että toimien vaikutukset lapsiin on arvioitu. Lapsivaikutusten arviointi olisi tehtävä sekä yksittäisen lapsen että lapsiryhmän (eri uskontokuntiin kuuluvat lapset omina ryhminään) näkökulmasta.

Jyväskylässä 16.6.2014

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander
Lakimies


[1] http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRC%2fC%2fGC%2f14_&Lang=en


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.