Lapsiasiavaltuutetun lausunto ILOn 103. kansainvälisen työkonferenssin pakollista työtä koskevasta pöytäkirjasta sekä suosituksesta

Työ- ja elinkeinoministeriölle 15.9.2014

Viite: TEM/1391/04.03.02/2013

Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto , ILOn 103. kansainvälisen työkonferenssin pakollista työtä koskevan vuoden 1930 yleissopimuksen nro 29 liittyvästä pöytäkirjasta sekä pakollisesta työstä vuonna 2014 annetusta suosituksesta

Lausuntopyynnön sisältö

Lausuntopyynnössä pyydetään antamaan lausunto siitä, miten ILOn 103. kansainvälisen työkonferenssin pakollista työtä koskevan vuoden 1930 yleissopimuksen nro 29 liittyvä pöytäkirja (jälj. pöytäkirja) ja pakollisesta työstä vuonna 2014 annettu suositus (jälj. suositus) vastaavat lainsäädäntöämme ja käytäntöämme sekä siitä, tulisiko Suomen ratifioida kyseinen pöytäkirja vai onko sille lainsäädännöllisiä esteitä ja miten nämä esteet voitaisiin lainsäädännöllä ratkaista. Lisäksi pyydetään kommentoimaan asiakirjojen suomennosten asianmukaisuutta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59-60/1991). Lapsiasiavaltuutettu kommentoi pöytäkirjaa ja suositusta lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutettu on antanut marraskuussa 2013 lausunnon taustaraporttiin, joka on laadittu ILOn 103. kansainvälistä työkonferenssia vuonna 2014 varten ja jossa käsiteltiin kyseistä pöytäkirjaa ja suositusta. [i] Lapsiasiavaltuutettu esitti lausunnossaan, että on välttämätöntä, että pakkotyötä koskevaa yleissopimusta täydennettäessä uusissa asiakirjoissa huomioidaan myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sitoudutaan sen periaatteisiin. Kyseisessä lausunnossa on tarkemmin käsitelty lapsen oikeuksien sopimuksen artikloja, jotka liittyvät lapsikauppaan ja pakkotyöhön.

Lapsiasiavaltuutettu pitääkin puutteena, että asiakirjoissa ei ole nimenomaisesti mainittu lapsen oikeuksien yleissopimusta eikä sopimuksen valinnaisia pöytäkirjoja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta ja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, jotka liittyvät olennaisesti lapsityöhön, erityisesti sen pahimpiin muotoihin.

Taustaraporttiin antamassaan lausunnossa lapsiasiavaltuutettu totesi myös, että ” pakkotyötä koskevaa yleissopimusta täydentävässä pöytäkirjassa ja suosituksessa olisikin selkeintä kirjata lapsia koskevat asiat erilliseen osioon. Tässä osiossa olisi määriteltävä, mitä lapselle edulla (”best interests of the child”) tarkoitetaan, kun puhutaan ihmiskaupasta ja pakkotyöstä.  Lapsen etu tulee ankkuroida YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen kokonaisuuteen.” Asiakirjoissa ei tämä toteudu.

Pöytäkirjan 4 artiklan mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että kaikilla pakollisen työn uhreilla on saatavilla asianmukaisia ja tehokkaita oikeussuojakeinoja. Tämä koskee myös pakollisen työn uhreiksi joutuneita lapsia. Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että sekä lainsäädännöllä että käytännön toimenpiteillä tulisi varmistaa lapsille entistä tehokkaammat oikeussuojakeinot, erityisesti niiden käytännön saavutettavuus.

Oikeussuojakeinojen tehokas käyttö edellyttää, että lapsille annetaan niistä tietoa heille ymmärrettävällä tavalla sekä yleisesti, mutta erityisesti pakkotyön tai muulla tavoin ihmiskaupan uhriksi joutuneille lapsille. Lapset tarvitsevat lisäksi luotettavan aikuisen apua voidakseen turvautua käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin. Lapsiasiavaltuutettu viittaa tältä osin myös Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivoihin, joihin Suomi on sitoutunut. [ii]

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan yleisesti ottaen lainsäädännössämme on pöytäkirjan ja suosituksen sisältämät pakkotyötä ja ihmiskauppaa koskevat asiat huomioitu jo hyvin. Lainsäädäntöä myös kehitetään parhaillaan oikeaan suuntaan. Sisäministeriössä valmistelussa oleva ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää koskeva lainsäädäntö on tästä hyvä esimerkki. [iii]   Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ministeriöiden tehtävänä on tarkemmin selvittää lainsäädännölliset edellytykset ratifioinnille.

Käännösten osalta lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota suosituksen kohtaan Suojelu, 10. jossa alkuperäinen teksti kuuluu ”… take into account the special needs and best interests of the child…”, joka on käännetty ”..on otettava huomioon lapsen tarpeet ja edut…”.  Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että käännökseksi tulisi ”..on otettava huomioon lapsen erityiset tarpeet ja etu…”. Lapsen etu on vakiintunut termi, jota ei yleensä käytetä monikkomuodossa. Vastaava yksikkömuoto on käytössä myös lapsen oikeuksien yleissopimuksen käännöksessä.

Jyväskylässä 15.9.2014

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander
Lakimies


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.