Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksesta perhehoitolaiksi

Sosiaali- ja terveysministeriölle   6.10.2014         

Viite: STM052:00/2014

Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksesta perhehoitolaiksi

Hallituksen esitysluonnoksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esitysluonnoksessa esitetään säädettäväksi perhehoitolaki, jolla korvattaisiin nykyinen perhehoitajalaki sekä sosiaalihuoltolain 25 §, 26 § ja 26 a §.

Esityksen tavoitteena on koota perhehoitoa koskevat säännökset yhteen lakiin, tarkentaa niitä ja erityisesti parantaa vammaisten ja vanhusten perhehoidon asemaa.

Perhehoitoa voitaisiin jatkossa antaa perhehoitajan kotona, hoidettavan kotona tai muissa kodinomaisissa tiloissa. Perhehoitoa koskevia sopimuksia pyritään selkeyttämään erottamalla toimeksiantosopimukset ja perhehoidon järjestämisestä tehtävät sopimukset. Lisäksi tavoitteena on selkeyttää perhehoidossa tapahtuvien muutosten ilmoitusmenettelyä sekä perhekotien valvontaa.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että uusi perhehoitolaki selkeyttäisi perhehoitoa koskevaa sääntelyä, mutta lausuttavana oleva esitysluonnos on vielä osittain puutteellinen. Hallituksen esityksen viimeistelyyn lausuntokierrokselta saatavan palautteen ja muun mahdollisen saatavilla olevan lisätiedon perusteella on ilmeisesti varattu vain hyvin vähän aikaa. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että virkavalmistelulle varataan riittävä aika.

Perhehoitoon liittyvien tavoitteiden, eli mm. lasten perhehoidon lisääminen sekä perhehoidon ulottaminen laajemmin vanhusten ja vammaisten hoitoon, saavuttaminen edellyttää, että sitä koskeva sääntely myös tukee perhehoidon järjestämistä, ilman sellaisia aukkokohtia tai puutteita, jotka saattavat johtaa itse asiassa päinvastaiseen kehitykseen.

Perhehoidon kannalta keskeinen edellytys on, että ammattitaitoisia ja vaativaa työtä jaksavia perhehoitajia on riittävästi käytettävissä. Perhehoidossa hoidettavien osalta keskeistä puolestaan on, että hoito on mahdollisimman laadukasta ja että hoitosuhde yleensä muodostuu pysyväksi koko siksi ajaksi, kun hoitoa tarvitaan. Hoitosuhteen pysyvyys ja turvallisuus korostuvat erityisesti lasten kohdalla.

Hoidettavien, mutta yhtälailla perhehoitajien yhdenvertaisen kohtelun kannalta on lisäksi tärkeää, että perhehoito järjestetään samanlaisin periaattein koko maassa. Hoidon laatutaso tai kustannusten korvaaminen ei saisi olla riippuvainen siitä, missä päin Suomea hoitoa järjestetään ja mikä kunta kustannuksista vastaa. Lainsäädännöllä on varmistettava edellä mainittujen seikkojen toteutuminen mahdollisimman hyvin.

Huolellisesti valmistellulla perhehoitolailla todennäköisesti voitaisiin saavuttaa tavoite lisätä perhehoitoa, erityisesti, koska erilaisia vaihtoehtoja järjestää perhehoitoa lisätään. Se mahdollistaa perhehoidon entistä moninaisimmissa tilanteissa ja kannustaa toivottavasti harkitsemaan hoitomuotoa aina ensisijaisesti hoidettavan edun mukaisesti.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että sosiaali- ja terveysministeriö harkitsee vielä uudelleen, kannattaako perhehoitoa koskeva lakiesitys viedä eteenpäin kiireellä, ilman loppuun asti harkittua valmistelua.

Perustelut lapsiasiavaltuutetun kannanotoille

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59-60/1991).

Lapsen oikeuksien yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan lapsi ole saavuttanut täysi-ikäisyyttä aikaisemmin (1 art). Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi.

Lapsen oikeuksien yleissopimusta tulee tulkita kokonaisuutena. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja toteutumista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu toteutuu, kun kaikki yleissopimuksessa taatut lapsen oikeudet toteutuvat. [1]

Lapsen oikeuksien komitea on määritellyt seuraavat artiklat perustavanlaatuisiksi yleisperiaatteiksi koko lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanossa:

  • lapsen edun ensisijaisuus kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia (3(1) art)
  • lapsen oikeus syrjimättömyyteen ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa ominaisuuteen tai muuhun seikkaa perustuvaa erottelua (2 art)
  • lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla, erityisesti lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä (12 art),
  • lapsen oikeus elämään sekä henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (6 art)

Sopimuksen 20 artiklan mukaan lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen. Lapsella on tällaisessa tapauksessa taattava vaihtoehtoinen hoito, joka voi olla esim. sijaisperhehoitoa, Sijoituspaikkaa harkittaessa on kiinnitettävä huomiota mm. jatkuvuuteen lapsen kasvatuksessa ja lapsen etniseen, uskonnolliseen, sivistykselliseen ja kielelliseen taustaan.

YK:n lapsen oikeuksien komitea, joka valvoo lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa, on viimeisimmissään suosituksissaan Suomelle (2011 [2]) todennut mm. että Suomen tulisi

  • tehostaa pyrkimyksiään varmistaa, että sijaishuoltoa tarvitsevat lapset sijoitetaan laitoshuollon sijaan perheenomaiseen hoitoon ja sijaisperhehoitoon
  • lisätä sijaisperhehoidon resursseja ja sijaisvanhempien tukemista
  • järjestää koulutusta sijaishuollossa toimiville, mukaan lukien sijaisvanhemmat ja valvontaviranomaiset
  • hyväksyä yhtenäiset kansalliset normit koskien lasten sijoittamisen arviointia ja heidän sijaishuoltoon sijoittumistaan, samoin kuin hoitosuunnitelmaa ja säännöllistä sijoituspäätösten uudelleenarviointia koskevat normit sekä varmistaa sijaiskoteihin sijoitettujen lasten tilanteen asianmukaisen valvonnan ja seurannan.

Lapsiasiavaltuutetun arvio hallituksen esitysluonnoksen ehdotuksista

Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitysluonnosta lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta, keskittyen siihen, miten uudessa perhehoitolaissa lapsen oikeudet ja lapsen edun ensisijaisuus on huomioitu. 

Vaikutukset lapsiin

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että hallituksen esitysluonnos sisältää arvion sen vaikutuksista lapsiin. Vaikutusarviointi jää tosin hyvin yleiselle tasolle, joten sen perusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä siitä, parantaako esitysluonnoksen mukainen uusi perhehoitolaki lapsen oikeuksien toteutumista ja tullaanko perhehoitoa järjestämään jatkossa entistä paremmin lapsen etua ensisijaisesti silmällä pitäen. Lastensuojelulain 4 § ja 50 § sisällön toteaminen ei ole vaikutusarviointia.

Vaikutusarvioinnin tulisi perustua aina tutkittuun tietoon. Vaikutusarvioinnista tulisi käydä ilmi esimerkiksi se, missä määrin perhehoidon arvioidaan lisääntyvän lasten osalta tai miten eri perhehoitomuotoja jatkossa tultaisiin käyttämään lasten kohdalla ja miten se vaikuttaisi lapsen oikeuksiin. Arvioinnissa ei myöskään ole otettu kantaa siihen, missä määrin esitysluonnoksen mukaiset muutokset vaikuttaisivat siihen, että perhehoidon resurssit, käytännössä siis perhehoitajien määrä kasvaisi. Tällä lienee suora vaikutus siihen, kuinka paljon enemmän lapsia voidaan sijoittaa perhehoitoon laitoshoidon sijaan.

Esitysluonnoksen mukaan jatkossa perhehoidon vaihtoehtoina olisivat hoito perhehoitaja luona, hoidettavan kotona tai muualla kodinomaisissa tiloissa. Vaikutusarvioinnissa todetaan, että monipuolistamalla perhehoidon järjestämismahdollisuuksia uudistus parantaisi edellytyksiä löytää kodin ulkopuolelle sijoitetulle lapselle sopiva sijoituspaikka perhehoidossa. Lapsiasiavaltuutetun käsityksen mukaan edellä mainituista vaihtoehdoista ei ko. tilanteessa lapsen kotona annettava perhehoito tule kyseeseen ja muualla kodinomaisissa tiloissa annettava hoito on ajateltu olevan lähinnä tilapäistä ja lyhytaikaista perhehoitoa. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että vaikutusarviointi on tältä osin ristiriitainen, koska vaihtoehtojen lisääminen ei ko. tapauksissa muuta tilannetta nykyisestä.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan mahdollisuus perhehoitoon hoidettavan kotona parantaa erityisesti vammaisten lasten tilannetta. Lapsen kotona annettava perhehoito mahdollistaisi mm. sen, että lapsi voisi asua tutussa ympäristössä eikä häntä erotettaisi omasta perheestään. Tämä olisi vammaisen lapsen edun mukaista useimmissa tapauksissa. Vaikutusarvioinnissa tulisi myös tuoda esiin mm. kuinka paljon vammaisten lasten perhehoito, eri muodoissaan, lisääntyisi.                                                 

1 luku. Yleiset säännökset

3 § Perhehoito.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että perhehoidon toteuttamismuotoja lisättäisiin. Hoidettavan kotona annettava perhehoito olisi usein erityisesti vammaiselle lapselle erinomainen hoitovaihtoehto. Lapsen kotona tapahtuva perhehoito mahdollistaisi sen, että lapsi voisi säilyttää kiinteän ja jatkuvan suhteen omaan perheeseensä, vanhempiinsa ja mahdollisiin sisaruksiinsa.

Lyhytaikainen perhehoito on myös kannatettava hoitomuoto. Sillä osaltaan vähennetään entisestään sijoitettujen lasten laitoshoitoa. Sijaisperheessä olevalle lapselle lyhyt väliaikainenkin laitoshoitojakso voi olla rankka kokemus.

Lapsen kohdalla olisi varmistettava, että lyhytaikainen, toistuva perhehoitojakso, esimerkiksi oman perhehoitajan vapaan aikana, tapahtuisi samassa tutussa perhehoitopaikassa, jossa on tutut aikuiset ja muut perheenjäsenet. Lapselle on tärkeää, että ihmissuhteet ovat turvallisia ja niissä on jatkuvuutta. Luottamuksellisen suhteen rakentuminen vaatii yleensä aikaa. Turvalliset ja luottamukselliset olosuhteet ovat väliaikaisessakin perhehoidossa lapsen kannalta yhtä tärkeä asia kuin pysyvämmässäkin perhehoidossa.

5 § Perhekodin olosuhteet, 7 § – 9 § Hoidettavien määrää koskevat säännökset.

Esitysluonnoksen mukaan perhehoitoon voidaan sijoittaa vanhuksia, lapsia, vammaisia ja mielenterveyskuntoutujia. Yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi -kohdassa todetaan mm. että ”perhehoitajan on tunnettava hoidettaviensa erityistarpeet ja osattava vastata niihin. Näin ollen lapsia hoitavan perhehoitajan osaamisessa painottuu eri asiat kuin vanhusten tai mielenterveyskuntoutujien hoidossa”.

Esitysluonnoksessa ei ole estetty sitä, että perhekodissa hoidettaisiin samaan aikaan esimerkiksi muistisairasta vanhusta tai mielenterveyskuntoutujaa ja huostaan otettua lasta. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan tämä ei säännöstasolla olekaan tarpeen, mutta sen sijaan tarpeen olisi tarkentaa yksityiskohtaisia perusteluita tältä osin. Yksityiskohtaisista perusteluista ei nyt käy lainkaan ilmi, millä periaattein tai edellytyksin samaan perhekotiin voidaan sijoittaa eri-ikäisiä tai erilaista hoitoa tarvitsevia hoidettavia.

Myönteistä on, että 5 §:n mukaan perhekodin sopivuutta harkittaessa on kiinnitettävä huomiota perhehoitoa antavan henkilön mahdollisuuksiin ottaa huomioon ja tyydyttää perhehoitoon otettavan henkilön tarpeen henkilön edun mukaisesti. Lisäksi olisi selvitettävä hyväksyvätkö muut perhekodin jäsenet perhehoitoon sijoitettavan henkilön ja voiko hän saavuttaa tasavertaisen aseman muiden jäsenten kanssa.  9 §:ssä todetaan, hoidettavien määrä on suhteutettava aina perhehoitajien lukumäärään, hoidettavien tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen sekä toiminnan luonteeseen.

Kyseisiä säännöksiä ei näiltä osin ole kuitenkaan yksityiskohtaisissa perusteluissa avattu lainkaan. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että säännökset sinänsä ovat asianmukaisia, mutta sen lisäksi perusteluissa tulisi selventää mm. mitä tarkoittaa henkilön edun mukaisuus, mitä tarkoitetaan muiden jäsenten hyväksynnällä ja tasavertaisella asemalla tai kuka arvioi tarvittavan hoidon ja kasvatuksen laadun ja määrän. Nämä asiat ovat hyvin erilaisia erilaisten ihmisten kohdalla, riippuen esimerkiksi ihmisen iästä, kehitysasteesta ja syystä miksi henkilö on perhehoidon tarpeessa.

Perhehoitajista on monessa kunnassa pulaa, ja jos hoidettavien sijoittamista ei ohjata riittävän tarkalla tasolla (joka toki voi olla myös muunlaista ohjausta kuin lain tasolla annettavaa), voi se johtaa siihen, että samaan perhehoitoon pyritään sijoittamaan lain sallima enimmäismäärä hoidettavia, ilman, että riittävästi arvioidaan asiaa jokaisen hoidettavan edun kannalta. Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että tässäkin arvioinnissa tulisi lapsen edun olla aina ensisijainen ratkaisuun vaikuttava tekijä.

2 luku. Perhehoidosta sopiminen.

10 § Toimeksiantosopimus ja 11 § Sopimus perhehoidon järjestämisestä.

Kummankin säännöksen mukaan tehtävässä sopimuksessa on sovittava perhehoidossa olevan henkilön yksilöllisistä tarpeista johtuvien erityisten kustannusten korvaamisesta. Säännösten yksityiskohtaisissa perusteluissa kohta on kuvattu tarkemmin ” perhehoidossa olevan henkilön yksilöllisistä tarpeista johtuvista henkilön tukitoimista sekä näiden toteuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä ja erityisten kustannusten korvaamisesta”. Myös muissa kohdissa on eroavaisuutta itse säännöksen ja sen perusteluiden välillä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että sopimuksessa määritellään nimenomaan tukipalvelut, joita hoidettava ja perhekoti tarvitsee. Useimmissa tilanteissa perhehoitoa tarjoava koti on aivan normaali perhe, jossa lapset käyvät päivähoidossa tai koulussa ja vanhemmat tai ainakin toinen vanhemmista käy töissä kodin ulkopuolella. Perhehoitoon sijoitettavat lapset ovat lähes poikkeuksetta paljon hoitoa ja huomioita vaativia lapsia. Lapsen hyvä hoito edellyttää, että perhehoitaja saa siihen riittävän ja konkreettisen tuen.

Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisessa tavoitteena on mm. vähentää lasten huostaanottoja tarjoamalla perheille ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea. Ensisijaisesti palvelut tulisi luonnollisesti antaa biologisille perheille, jotta perhehoitoa ei edes tarvittaisi. Jos perhehoitoon päädytään, ennaltaehkäisevillä palveluilla tulisi tukea myös perhehoitoa tarjoavia perheitä. Tällä osaltaan estettäisiin se, että perhehoitaja uupuu ja lapsi joudutaan siirtämään aina uuteen hoitopaikkaan. Lapsen etu on, että hän saa asua huolehtivassa kodissa ja, että läheisien ja pysyvien ihmissuhteiden säilymistä tuetaan kaikin keinoin.

12 § Toimeksiantosopimuksen irtisanominen ja purkaminen.

Toimeksiantosopimus voidaan purkaa kahden kuukauden irtisanomisajalla, jos siitä ei ole toisin sopimuksella sovittu. Sopimus voidaan irtisanoa myös välittömästi, jos perhekoti on todettu valvonnassa sopimattomaksi tai puutteelliseksi, eikä puutteita ole korjattu.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että toimeksiantosopimus voidaan purkaa välittömästi, jos perhehoitokoti ja siellä tarjottava hoito ei ole asianmukaista ja turvallista lapselle.  Säännös tai sen perustelut eivät kuitenkaan ota millään tavoin kantaa siihen, millä tavoin ja millaisin ehdoin perhekoti voi irtisanoa sopimuksen. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että myös tästä on tärkeää sopia tarkasti.

Lapsen perhehoidossa tavoitteena on turvata lapselle pysyviä ihmissuhteita ja asumisoloja. Perhekodin harkitessa sopimuksen irtisanomista olisi tärkeää, että selvitetään syitä, miksi perhehoitokoti ei halua sopimusta jatkaa. Perhehoitokodille olisi mahdollisuuksien mukaan tarjottava lisää tukea, jotta se kykenisi hoitamaan tehtäväänsä lapsen edun mukaisesti. Tällä voitaisiin välttää se, että lapsi jouduttaisiin tarpeettomasti siirtämään jälleen uuteen asuinpaikkaan uusien ihmisten hoidettavaksi. 

13 § Oikeus vapaaseen 14 § Sijaishoito perhehoitajan vapaan ja muun poissaolon aikana.

Perhehoitajalle on tärkeää, että hänellä on mahdollisuus irrottautua välillä hoitotehtävästään. Tämä on eräs keino, jolla tuetaan perhehoitajan jaksamista, mutta todennäköisesti se vaikuttaa osaltaan myös siihen, että toimintaan saadaan mukaan uusia perhehoitajia.

Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin huomauttaa, että lapsen perhehoidossa perhehoitajan kotona on kyse siitä, että hoidettava lapsi tulee osaksi perhettä. Lapsen olisi oltava tasavertaisessa asemassa perhekodin muiden jäsenten kanssa (5 §). Hoidettavan lapsen edun mukaista ei esimerkiksi välttämättä ole, että hänet viedään sijaishoitoon ajaksi, jolloin muu perhe, perhehoitajat ja perheen biologiset lapset, lomailevat. Sijaishoitojärjestelyissä olisi tarpeen huomioida mahdollisuus, että sijaishoidossa voisi olla myös kaikki perhekodin lapset, jotta perhehoitaja(t) voisivat hetken hengähtää.

15 § Koulutus ja tuki.

Edellä mainittuun kommenttiinkin viitaten, lapsiasiavaltuutettu korostaa, että perhehoitajien koulutuksessa olisi erityisesti korostettava sitä, että perhehoito on kokonaisvaltaista hoitoa, jossa lapsesta tule osa perhettä. Lasta on hoidettava samoin kuin perheen biologisia lapsia, toki huomioiden lapsen erityiset tarpeet, mutta ei vain silloin, kun se aikuiselle sopii.

Säännökset perusteluissa mainitaan, että valmennuksessa olisi huomioitava hoidettavan erityistarpeet, mm. monikulttuurisuus ja traumatisoituminen. Työ- ja elinkeinoministeriössä on juuri valmistunut selvitys yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmän kehittämiseksi (ALTTI-selvitys[3]). Selvityksessä esitetään suosituksena, että perhehoitoa voitaisiin lisätä näiden lasten hoidon järjestämiseksi. Tämä olisi erityisesti tarpeen hyvin nuorina Suomeen tulleiden lasten kohdalla, jos perheenyhdistäminen ei ole mahdollista ja lapsella ei ole Suomessa sukulaisia tai muita läheisiä, joiden luona hän voisi asua.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa tämän suosituksen toteuttamista ja pitää välttämättömänä, että perhehoitajiksi valitaan henkilöitä, joilla on valmius hoitaa näitä lapsia. Myös perhehoitajien koulutuksessa on tähän kiinnitettävä erityistä huomiota. 

16 § Hoitopalkkio, 17 § Kustannusten korvaaminen ja 18 § Käynnistämiskorvaus.

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että hoitopalkkio voi määräytyä lapsen hoidon vaativuuden mukaan. Tällä mahdollistetaan mm. se, että perhehoitaja voi keskittyä tarvittaessa perhehoitajan tehtävään ja jäädä pois ainakin joksikin aikaa työstään kodin ulkopuolella.

Esitysluonnoksen mukaan hoitopalkkion ja muiden kustannusten korvauksen suuruus jää viimekädessä kuntien päätettäväksi. Hoitopalkkiolle on määritelty minimimäärä, joka voidaan erityisestä syystä maksaa kuitenkin pienempänäkin. Kustannusten korvaamisesta säädetään vastaavalla tavalla. Käynnistämiskorvaukselle ehdotetaan säädettäväksi vain enimmäismäärä, joten käytännössä se voidaan jättää myös kokonaan maksamatta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää huolestuttavana, että sääntely mahdollistaa suurenkin vaihtelun kuntien välillä. Tämä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan alueellisesti. Lisäksi se saattaa johtaa ”keinotteluun”. Perhehoitokodit voivat periaatteessa valita, mistä kunnasta he ottavat hoidettavia sen mukaan missä kunnassa hoitopalkkio ja muut kustannukset korvataan mahdollisimman suurina. Tähän valintaa voivat vaikuttaa myös tarjottavat tukipalvelut, joiden saatavuus vaihtelee kuntakohtaisesti. Tukipalveluihin viitattiin myös edellä toimeksiantosopimusta käsittelevässä kohdassa.

Lisäksi lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että on erittäin kyseenalaista mainita hoitopalkkiota koskevan säännöksen perusteluissa läheisverkostosijoituksen osalta, että olisi harkittava, olisiko oheishuoltajuus lapsen edun kannalta parempi ratkaisu kuin lapsen sijoittaminen perhehoitoon huostaanoton kautta (s. 27). Lapsen edun kannalta on varmasti monessa tilanteessa hyvä ratkaisu se, että hän pääsee läheisverkostosijoitukseen ja että hänen huoltonsa järjestetään mahdollisimman joustavalla ja arjessa toimivalla tavalla. Mutta, lapsen edun mukaisen ratkaisun harkinta on aina tehtävä muilla perusteilla kuin hoitopalkkion tai muiden korvausten määräytymisen mukaan.

3 luku. Erinäiset säännökset.

21 § Ilmoittamisvelvollisuus.

Lapsiasiavaltuutettu pitää säännöstä tärkeänä. Ilmoitusvelvollisuus täydentää valvontamenettelyä. Kuntien valvontatehtäviin irrotettavissa olevat resurssit ovat rajalliset. Ilmoitusvelvollisuuden perusteella saatava tieto mahdollistaa sen, että kunta voi tarvittaessa jo ennakollisesti vaikuttaa asioihin, jotka myöhemmin saattaisivat johtaa puutteisiin hoidossa, joihin jouduttaisiin puuttumaan valvonnallisin keinoin.  Toki tämäkin seuranta ja sen perusteella annettava ohjaus perhekodille vaatii myös resursointia kunnissa. Lapsen edun mukaista on kuitenkin, että mahdollisiin ongelmiin puututaan ennakollisesti tai varhaisessa vaiheessa.

Säännöksen perustelut ovat melko yleisellä tasolla. Muutoksina kuvataan vain hoidettavien määrän muutokset. Perhekodissa annettavaan hoitoon vaikuttaa kuitenkin monet muutkin asiat, joista olisi ilmoitettava.  Tällaisia voisivat olla esimerkiksi perhehoitajan tai muun perheenjäsenen vakavammat terveydentilan muutokset, perhekodin vanhemman siirtyminen työhön kodin ulkopuolelle tai jääminen työttömäksi, perhesuhteiden muutokset väliaikaisesti tai pysyvämmin jne.

22 § Valvonta.

Perhekotiin voidaan tehdä valvontakäynti, kun tarkastukseen on perusteltu syy.  Perustelu syy olisi esim. hoidettavan esittämä pyyntö tai muu kunnalle tullut ilmoitus tarkastuskäynnin tarpeesta. Säännöksellä parannetaan lastensuojelun toimenpiteenä perhehoitoon sijoitettujen tilannetta, koska lastensuojelulain sijaishuollon valvontaa koskeva säännös ei koske perhehoitoa.

Perusteluissa mainitaan myös ennakollinen valvontakäynti tai muu perhehoitajan kanssa sovittu käynti perhekodissa. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että perhehoitajalla itsellään tulisi olla matala kynnys pyytää tarkastuskäyntiä, kun hän kokee, ettei hoitosuhde toimi tarkoituksenmukaisella tavalla.

Tilanne perhehoidossa ja lapsen kohdalla voi muuttua perhehoidon aikana eikä kaikkea eteen tulevaa välttämättä ole osattu ottaa huomioon sopimusta tehtäessä. Tarkastuskäynnin (tai muun käynnin) perusteella on mahdollista esimerkiksi lisätä tukea perhehoitajalle, perhekodille ja hoidettavalle lapselle ennen kuin tilanne menee niin huonoksi, että joudutaan harkitsemaan lapsen sijoittamista uudelleen.

Jyväskylässä 6.10.2014

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander
Lakimies


[1] http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRC%2fC%2fGC%2f14_&Lang=en

[2] http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}, kohta 33.

[3] https://www.tem.fi/files/40852/TEMjul_29_2014_web_05092014.pdf


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.