Lapsiasiavaltuutetun kannanotto varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä valmistelevalle työryhmälle

Kuulemistilaisuus 20.2.2013

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että päivähoitolaki tulee uudistaa ja varhaiskasvatusta koskeva lainsäädäntö säätää lähtökohtanaan 1) YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen määrittämät lapsen oikeudet sekä 2) uusin tutkimustieto lapsen kehityksestä sekä arvio pienten lasten hyvinvoinnista Suomessa.

LAPSEN OIKEUKSIEN NÄKÖKULMA LAKIUUDISTUKSEN LÄHTÖKOHDAKSI

Lapsiasiavaltuutettu on linjannut lapsen oikeuksien näkökulmaa lasten varhaisten vuosien palveluiden uudistamiseen jo vuonna 2009 laatimassaan kannanotossa [1].

Lapsen oikeuksien näkökulmasta lapsen varhaisessa hoivassa, kasvatuksessa ja opetuksessa on keskeistä:

  • lasten yhdenvertainen kohtelu riippumatta heidän omista tai vanhempien ominaisuuksista tai alkuperästä
  • vanhempien ensisijaisen kasvatusvastuun kunnioittaminen ja sen tukeminen
  • lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä
  • lapsen edun asettaminen päätöksissä etusijalle sekä päätösten lapsivaikutusten arviointi
  • lapsen yksilöllisen kehittymisen ja kasvun tukeminen hänen omiin täysiin mahdollisuuksiinsa
  • lapsen oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä itseään koskevissa asioissa ja aikuisen velvollisuus ottaa se huomioon lapsen ikä ja kehitystason mukaisesti
  • vammaisen lapsen mahdollisuus saada parasta hoitoa ja tukea joka edistää hänen itseluottamustaan ja osallistumistaan
  • vähemmistöryhmään sekä alkuperäiskansaan kuuluvan lapsen oikeus omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja kieleensä
  • koulutuksen tulee kehittää lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien, lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja ympäristön suojelua
  • lapsen oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään tutustumiseen

Lapsiasiavaltuutettu haluaa korostaa edellä mainituista erityisesti lapsen edun (art 3) ensisijaisuutta sekä lapsen oikeutta osallistua ja vaikuttaa (art 12) lain uudistamisen lähtökohtana.

Lapsen etu ja lapsivaikutusten arviointi varhaiskasvatuslain uudistamisessa

Uuden varhaiskasvatuksen ja päivähoidon lainsäädännön valmistelun tulee ankkuroitua lapsen edun ensisijaisuuden periaatteeseen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan (LOS 3(1) artikla) kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lapsen edun määritteleminen on sidoksissa lapsen oikeuksien sopimuksen muihin oikeuksiin: lapsen edun mukaista on, että hänelle sopimuksessa turvatut oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisinä. Lapsen edun selvittämiseen liittyy olennaisesti LOS 12 artikla, joka takaa lapselle oikeuden ilmaista näkemyksensä lasta koskevissa asioissa ja myös asettaa velvollisuuden ottaa lapsen näkemys huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. LOS 3(2) artikla luo velvoitteen taata lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämätön suojelu ja hoito kaikissa olosuhteissa, kunnioittaen samalla lapsen vanhempine oikeuksia ja velvollisuuksia.

Korostan, että LOS 3 artiklan mukainen lapsen etu ja lapsen mielipide ovat eri asioita. Lapsen edun määrittelyssä pyritään mahdollisimman laaja-alaiseen arvioon lapsen tilanteesta. Tässä arvioinnissa lapsen mielipide on yksi tärkeä osatekijä. Lapsen etua määritettäessä on otettava selvää lapsen näkemyksistä, mutta lapsen edun mukainen päätös tai ratkaisu voi poiketa lapsen tai lasten mielipiteestä.

Lapsivaikutusten arvioinnilla on merkittävä asema, kun lapsen etua edistetään ja vahvistetaan. Lapsivaikutusten arvioinnissa olennaista on lasten, nuorten ja perheiden osallisuus ja osallistuminen päätöksentekoon. Täten voidaan tuoda näkyväksi erilaisten lapsiryhmien sekä lapsiperheiden olemassaolo, mielipiteet ja tarpeet. [2]

Päivähoitolain uudistamisen ja uuden lainsäädännön valmisteluun prosessiin ja hallituksen esitykseen tulee sisältyä ehdotusten lapsivaikutusten arviointi.

Lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksLapsiasiavaltuutettu haluaa i kiinnittää työryhmän huomiota siihen, että nykyisessä päivähoitolaissa ei ole huomioitu perustuslain 6§:n seuraavaa velvoitetta:

” Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.”

Perustuslain 6 §:n taustalla on YK:n lapsen oikeuksien sopimus 12 artikla, joka kuuluu seuraavasti:

”Lapselle joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä on taattava oikeus vapaasti ilmaista ne kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa tai hallinnollisissa toimissa.”

Lapsen oikeuksien komitea on täsmentänyt artiklan tulkintaa  (yleiskommentissa CRC/C/GC/12, ”Lapsen oikeus tulla kuulluksi”) [3]  Komitea korostaa, ettei 12 artiklassa aseteta ikärajaa lapsen oikeudelle ilmaista näkemyksiään. Sopimusvaltioilla on myös velvollisuus varmistaa, että tämä oikeus toteutuu sellaisten lasten kohdalla, joiden on vaikeaa tuoda näkemyksiään esiin. Esimerkiksi vammaisille lapsille pitäisi järjestää tarvittavat viestintävälineet, jotka auttavat heitä ilmaisemaan näkemyksensä, ja heitä pitäisi auttaa käyttämään niitä.

Lisäksi on toteutettava toimia, jotta myös vähemmistöryhmiin ja alkuperäiskansoihin kuuluvilla lapsilla, siirtolaislapsilla ja muilla lapsilla, jotka eivät puhu enemmistön kieltä, tunnustettaisiin olevan oikeus ilmaista näkemyksiään.

Lapsen oikeuksien komitean yleisessä huomautuksessa numero 7 (CRC/C/GC/7) kehotetaan jäsenvaltioita erityisesti kunnioittamaan pienten lasten näkökulmia ja kokemuksia asioista.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on lisäksi korostanut yleiskommentissaan CRC/C/GC/9, ”Vammaisten lasten oikeudet” sitä, että myös vammaisia lapsia kuullaan kaikissa heitä koskevissa asioissa ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon. Sopimusvaltioiden tulee tukea mm. ammattihenkilöstön kouluttamista siihen, että he osaisivat yhä paremmin hyödyntää erilaisille lapsille ominaisia viestintätapoja sekä kunnioittaa lasten kehittyviä kykyjä.

Pienen lapsen näkökulmasta osallistuminen on nähdyksi ja kuulluksi sekä ymmärretyksi tulemista sekä kokemusta hyvästä vuorovaikutuksesta aikuisen kanssa.  Tähän kuuluu myös esimerkiksi mahdollisuus ilmaista omia tunteitaan, saada lohdutusta ja läheisyyttä silloin kun niihin on lapsen kannalta tarvetta.

Osallistuminen ei ole siis lähtökohtaisesti lapsen oikeutta päättää omista asioistaan vaan oikeutta ilmaista oma mielipiteensä, aikuisen velvollisuutta oppia ja ottaa lapsen näkemykset huomioon, tuen saamista lapsen itseilmaisulle, tiedon antamista ymmärrettävästi siitä missä ”prosessissa” lapsi on mukana sekä palautteen saamista aikuiselta. Osallistuminen perustuu lapsen kunnioittamiseen ja arvostamiseen.  Lapsen on myös tärkeä oppia kunnioittamaan toisten lasten ja aikuisten mielipiteitä.

Osallistumisessa kyse on yksittäisen lapsen kohtaamisesta päivähoidon/varhaiskasvatuksen arjessa mutta myös lapsille kertyvän kokemustiedon hyödyntämisestä varhaiskasvatuksen palveluiden arvioinnissa ja laadun määrittämisessä.  Pienen lapsen näkemysten sanoittamisessa vanhemmilla on usein tärkeä rooli. Toisaalta lapsen osallistumista voi tukea myös päiväkodin arjen dokumentointi ja siitä kertominen vanhemmille.

Uudessa lainsäädännössä tulee säätää erikseen lapsen oikeudesta osallistua päivähoidon/varhaiskasvatuksen arkisen toiminnan suunnitteluun ja toiminnan laadun arviointiin. Lain tulee korostaa aikuisten velvollisuutta selvittää erilaisten ja eri tavoin kommunikoivien lasten kokemuksia ja mielipiteitä sekä ottaa ne mahdollisuuksien mukaan huomioon päätöksissään. Ammattilaisten koulutuksessa tulee korostaa hyviä vuorovaikutustaitoja erilaisten lasten kanssa.

VARHAISKASVATUS LASTEN TERVEYS- JA HYVINVOINTIEROJEN TASOITTAJANA

Uusin tutkimustieto lapsen ja ihmisen kehityksestä korostaa varhaisten vuosien merkitystä [4]. Varhaisten vuosien kiintymyssuhteilla ja tasapainoisella kehityksellä on vaikutuksia aina ihmisen aikuisuuden mielenterveyteen asti.

Esimerkiksi OECD on korostanut lasten varhaisten vuosien investointien merkitystä sekä sitä että on tärkeä jo tässä vaiheessa vahvistaa lasten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, oppimisen ja kehityksen edellytyksiä ja tukea myös niille lapsille joiden kotilähtökohdat eivät ole yhtä hyvät kuin toisten. (OECD, Doing better for children 2009)

Suomalaisten lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvussa. Tilannetta on hyvin kuvattu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreessa raportissa [5] . Vaikka lasten enemmistö voikin Suomessa hyvin, voidaan noin 5 – 15 prosentilla lapsia ja nuoria olevan erilaisia, usein kasautuvia pahoinvointiongelmia, jotka useimmiten kytkeytyvät perhetilanteeseen. Lisäksi THL:n raportissa huomattava osa vanhemmista arvioi perheen yhteisen ajan liian vähäiseksi.

Vanhemmat ovat lapsen ensisijaisia kasvattajia ja kotikasvatus antaa lapselle tärkeimmät elämän eväät. Vanhempien erilaiset kotikasvatuksen edellytykset tuottavat jo varhaisessa vaiheessa lasten eriarvoisuuden ”idut”.

Varhaiskasvatuksen palveluilla on oma roolinsa tasoittaa lasten tietä: tarjoamalla lapset läsnäolevasti kohtaavia ja empaattisia aikuissuhteita, huoletonta leikkiä ja kaverisuhteita, uuden oppimisen kokemuksia sekä taiteen, kulttuurin ja liikunnan kokemuksia.  Toisaalta tarvitaan myös rohkeutta ottaa esille ja puheeksi asioita, joiden ammattilainen arvioi uhkaavan lapsen tasapainoista kehitystä ja hyvinvointia.  Tältä kannalta varhaisen kasvatuksen, hoivan ja opetuksen palveluiden tiivis yhteys ja vuorovaikutus muiden lasten ja perheiden palveluiden kanssa on olennaista.

Lapset moninaistuvat ja erilaistuvat taustoiltaan: on eri vähemmistökieliryhmiin kuuluvia lapsia (romanilapset, saamelaislapset, viittomakieliset lapset sekä maahanmuuttajalapset, ruotsinkieliset lapset), eri uskontokuntiin kuuluvia lapsia (mm. kristinuskon eri muodot, islaminusko, uskonnottomat). Varhaiskasvatuksessa tarvitaan entistä enemmän kulttuuri mutta myös uskontotietoisuutta sekä lapsen kieltä taitavia ammattilaisia.

Taustojen moninaistuminen edellyttää myös ihmisoikeus- ja arvokasvatuksen vahvistumista varhaiskasvatuksen osana. Ammattilaisilta tarvitaan kykyä lapsille sopivalla tavalla herättää keskustelua väärästä ja oikeasta, arvoista ja ihmisoikeuksista. Lisäksi lasten nopeasti muuttuva mediaympäristö tuo tarpeen vahvistaa ammattilaisten kykyä lasten ja vanhempienkin mediakasvatukseen ja media-arjen ilmiöistä keskustelemiseen.

Lasten liikkuminen on vähentynyt, vaikka riittävän liikkumisen tiedetään olevan edellytys lasten terveydelle ja hyvinvoinnille. Ylipaino-ongelmat ovat lasten yleisin kansanterveyshaaste. Varhaiskasvatuksen tueksi ja ohjenuoraksi kaivataan ohjelmaa, jossa liikkuminen on sisäänrakennettu kaikkeen lapsen kanssa tapahtuvaan toimintaan. Varhaiskasvatukseen valtakunnallisissa perusteissa tulee ottaa huomioon tarve kansalliseen ohjaukseen lasten liikkumis- ja hyvinvointiosaamisessa. [6]

Noin joka viides lapsi elää yksinhuoltajaperheessä. Yksinhuoltajien haasteet nykyisen työelämän vaatimusten ja vanhemman kasvatusvastuun yhteensovittamisessa ovat erityisen suuret. Ilta-, viikonloppu- ja yötyötä tehdään Suomessa muutoinkin varsin paljon verrattuna moniin Euroopan maihin. Myös muiden kuin alle kouluikäisten lasten hoivan tarve vanhempien työssäkäynnin takia tulee ottaa huomioon uuden lainsäädännön valmistelussa.

Monet vanhemmat ovat kasvatustehtävässään varsin yksin. Muuttoliike tuo tarpeen tukea vanhempien keskinäisten verkostojen syntymistä uusilla asuinpaikoilla. Varhaisessa kasvatuksessa, hoidossa ja opetuksessa tulee siksi vahvistaa vanhempien, muiden aikuisten ja lasten keskinäistä yhteisöllisyyttä sekä sukupolvien välistä vuorovaikutusta.

EHDOTUKSIA PÄIVÄHOITOLAIN UUDISTAMISEEN LAPSEN OIKEUKSIEN JA HYVINVOINNIN EDISTÄMISEN NÄKÖKULMASTA

Lain tavoitteista ja kokonaisuuden hahmottamisesta

  1. Lain nimikkeen tulisi kuvata mahdollisimman hyvin sitä mistä palvelusta on kysymys. Sekä päivähoito että varhaiskasvatus ovat nimikkeinä liian kapeita. Ehdotan lain nimikkeeksi Laki lapsen varhaisesta kasvatuksesta, hoivasta ja opetuksesta.  Lain tavoitteissa ja arvoissa tulee näkyä sitoutuminen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määrittämiin ihmisoikeuksiin, lasten kokonaishyvinvoinnin edistämiseen ja lapsuuden arvostamiseen, kasvatuskumppanuuteen lapsen vanhempien kanssa sekä lasten hyvinvointierojen kaventamiseen.   Lain ei tule määrittyä pelkästään työelämän päivähoitotarpeista eikä myöskään pelkästään perusopetukseen valmentautumisen tarpeista.
  2. Pienten eli alle 8-vuotiaiden lasten hoivan, kasvatuksen ja opetuksen tulisi muodostaa mahdollisimman sujuva ja erilaisia siirtymiä helpottava monipuolinen kokonaisuus (päiväkotihoito, perhepäivähoito, avoin päiväkoti, kerhotoiminta). Tästä syystä tulisi arvioida mahdollisuudet sisällyttää lakiin esiopetus sekä lasten aamu- ja iltapäivähoidon kokonaisuus. Pidän valitettavana, että pienten lasten kotihoidon tuesta säätäminen jää tästä lainsäädännöstä erilliseksi. 1-2-luokkalaisten osalta lain tulee mahdollistaa myös ns. päivähoitopalvelut silloin kun ne esimerkiksi yksinhuoltajan työssäkäynnin kannalta ovat välttämättömiä. Etenkin erityistä tukea tarvitsevan lapsen kannalta palveluiden nivelkohtien sujuvuudella on suuri merkitys.
  3. Varhaisen kasvatuksen, hoivan ja opetuksen tulee sekä kuntatasolla että valtion omassa suunnittelussa nivoutua yhteen sekä 1) perusopetuksen että 2) perhepalveluiden (lapsiperheiden kotipalvelu, perhetyö, kotikasvatuksen tuki, neuvola, muu terveydenhuolto, lapsen kuntoutus, eroperheiden neuvonta, lastensuojelu) sekä 3) taidelaitosten ja taiteen perusopetuksen kanssa 4) liikunnan palveluiden sekä 5) maahanmuuttajien kotouttamispalveluiden kanssa.  Osana verkostoa tulee huomioida myös seurakuntien sekä järjestöjen tarjoamat toiminnot ja palvelut.  Päiväkotien tilojen käyttömahdollisuuksia vanhempien keskinäiseen kokoontumiseen sekä erilaiseen yhdistystoiminaan tulee mahdollistaa.
  4. Valtionhallinnossa edellä mainittu verkostoituva pienten lasten hyvinvoinnin edistäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä OKM:n ja STM:n kesken sekä toimenpiteitä ylipäätään lasten ja perheiden politiikan parempaan koordinaatioon. Myös nykyisiä lasten asioita käsitteleviä ja seuraavia neuvottelukuntarakenteita tulee yhtenäistää ja koota. [7] Laadun arviointi sekä lasten ja vanhempien osallistuminen 
  5. Varhaisen kasvatuksen, hoivan ja opetuksen laadun varmistaminen tulee olla lain tavoitteena. Laissa tulee luoda puitteet paikalliselle sekä kansalliselle laadun arvioinnille.  Laatua tulee arvioida ja kehittää niin ammattilaisten, vanhempien kuin lastenkin näkökulmasta.
  6. Lapsella ja hänen vanhemmillaan tulee olla oikeus osallistua varhaisen kasvatuksen, hoivan ja opetuksen palveluiden paikalliseen ja arkiseen suunnitteluun ja laadun arviointiin (huom Perustuslaki 6 §!). Vanhempien ja ammattilaisten tiivis yhteistyö tukee myös lapsen äänen kuulumista.  Palveluissa tulee erityisesti vahvistaa ammattilaisten osaamista lapsen kohtaamisessa sekä lapsen kokemustiedon hyödyntämisessä sekä tukea vanhempien ja lapsen välistä vuorovaikutusta laatuarvioinnissa.
  7. Laadun arvioinnin lisäksi tulee myös vahvistaa aluehallintovirastojen voimavaroja palveluiden (myös yksityisten) valvojana sekä säilyttää sosiaaliasiamiesten rooli asiakkaiden (vanhempien) neuvojana asiakkaan oikeuksiin liittyvissä asioissa. Valvonnassa tulee huomioita kiinnittää myös lain- ja lapsen ihmisarvon mukaisten kasvatuskeinojen käyttämiseen.
  8. Lapsen näkökulmasta keskeisiä lakiin kirjattavia laatutekijöitä ovat:
    1. ikä- ja kehitystason mukainen hoitotapa, hoitoryhmän koko sekä hoitopäivän keston pysyminen kohtuudessa
    2. lapsen ihmissuhteiden jatkuvuuden tukeminen sekä aikuis- että kaverisuhteissa
    3. ammattilaisten hyvät vuorovaikutustaidot lasten kanssa,
    4. ystävällisen ilmapiirin edistäminen sekä kiusaamisen ehkäisy
    5. tilojen sekä pihan toimivuus, turvallisuus ja lapsiystävällisyys sekä ruoan ja ruokahetken laadukkuus myös lapsen arvioimana
    6. taiteen ja kulttuurin sekä liikunnan monipuolisuus sekä leikin arvostaminen toiminnan sisällöissä
    7. päivähoitomatkan pysyminen kohtuullisena (harkittava lähipalvelumäärittelyä eli miltä etäisyydeltä palvelu pitäisi löytyä?)
  9. Varhaisen kasvatuksen, opetuksen ja hoivan tulee tukea eri tavoin oppivien lasten inkluusiota ja yhdessäoloa. Lain tulee edistää ammattilaisten koulutusta niin, että kaikilla päiväkodin aikuisilla on riittävä osaaminen erilaisten ja eri tavoin kommunikoivien lasten kohtaamiseen. Varhaiskasvatuksen erityisen tuen ja kuntoutuksen palvelut tulee järjestää alueellisesti yhdenvertaisesti.  Alalla tarvitaan myös alueellista ja seutukunnallista yhteistyötä. Varhaiskasvatuksen ja neuvolan tiivistä yhteistyötä puolestaan tarvitaan oppimisvaikeuksien ja erityisen ja varhaisen tuen tarpeiden tunnistamisessa.
  10. Saamenkielisiä sekä viittomakielisiä varhaiskasvatuksen palveluita tulee olla tarjolla koko maassa. Myös muiden vähemmistöryhmien lasten kaksikielisyyttä tulee tukea aktiivisesti. Pienille kieliryhmille (romanikieli, inarin- ja koltansaame, viittomakieli) tulee tarjota ns. kielipesätoimintaa kielitaidon elvyttämiseksi.
  11. Hallintoon, suunnitteluun sekä perheiden kanssa tehtävään työhön tulee mitoittaa henkilöstövoimavaroja niin, että ne eivät vähennä lasten parissa toimivaa henkilökuntaa.  Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä tiukemmat henkilöstömäärän kriteerit (aikuista/lapsi) tulee asettaa. Alle 1 ½ vuotiaiden lasten hoidossa tarvitaan yksi aikuinen jo kahta lasten kohden.  Muiden ikäryhmien osalta henkilöstö/lapsi suhdeluvusta poikkeamisen joustoa tulee vähentää.  Yhdessä hoidettavan lasten ryhmän koosta tulisi antaa kunnille suositukset ja niiden kehitystä tulisi seurata. Päivähoito-oikeuteen liittyvät muutosehdotukset 
  12. Lasten hoitopäivän enimmäispituudesta tulee säätää sekä taata lapselle mahdollisuus vuotuiseen ”loma-aikaan”. Vanhempien osapäivä- ja osaviikkotyötä tukevia ratkaisuja tulee edistää myös maksupolitiikassa. Nykyinen 10 tunnin hoitopäivän enimmäispituus on etenkin pienten lasten alle 3-vuotiaiden lasten osalta liian pitkä.
  13. Lakiin tulee sisällyttää palveluohjauksen antaminen vanhemmille lapsen edun mukaisten ratkaisujen löytämiseksi hoitojärjestelyissä.
  14. Varhaiskasvatuksen ja hoivan palveluissa tulee huomioida myös työssäkäyvien yksinhuoltajien sekä vuorotyötä tekevien vanhempien pienten koululaisten hoidon tarpeet iltaisin ja viikonloppuisin. Vuorohoito-oikeus tulisi laajentaa koskemaan vähintäänkin alle 8-vuotiaita mutta mieluiten alle 10-vuotiaita lapsia näissä tilanteissa.
  15. Perhepäivähoito on joustava ja perheiden arvostama hoitotapa etenkin alle 3-vuotiaiden lasten hoidossa sekä haja-asutusalueilla. Lain tulee tukea laadun parantamista perhepäivähoidossa (esim. koulutus, ohjauksen parantaminen, lastentarhanopettajien tuki) sekä palvelun jatkuvuutta.
  16. Kaikille 4-5-vuotiaille lapsille tulisi tarjota oikeus osallistua varhaiskasvatukseen (leikki, kerho, kulttuuri, viriketoimintaan) maksuttomasti esim. 10 – 15 tunnin ajan viikossa. Oikeus tulisi olla lapsella riippumatta siitä hoidetaanko häntä pääosin kotona vai ei.
  17. Nykyistä ns. subjektiivista oikeutta päivähoitoon tulisi rajata niin, että oikeus olisi osa-aikaiseen hoitoon silloin jos lapsen vanhemmista toinen on kotona eikä lapsi vanhemman työn, opiskelun tai sairauden vuoksi tarvitse kokopäivähoitoa. Tarpeen mukaan näissä tilanteissa tulee vanhemmille tarjota lapsiperheiden kotipalvelua, perhetyötä tai muuta kasvatuksen tukea.  Kokopäivähoidon tulisi perustua huoltajien työstä/opiskelusta johtuvaan hoivan tarpeeseen.

Jyväskylässä 20. helmikuuta 2013

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Kirsi Pollari
Ylitarkastaja

Raija Harju-Kivinen
Ylitarkastaja 


[1]  Lasten varhaisten vuosien palveluista parempi kokonaisuus. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2009:3. Verkossa http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1565235

[2] Alila, Kirsi: Lapsivaikutusten arviointi – kansallisia ja kansainvälisiä näkökulmia. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2011:7. Luettavissa www-osoitteessa:http://www.minedu.fi/export/sites/default/lapset_nuoret_perheet/lapsenoikeudet/Alila_kv_tutkimus_2011.pdf

[3]  Yleiskommentin suomennos:
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-15691.pdf

[4] Unicef Innocenti Centre Report Card 8: The Childcare Transition. November 2008.  http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc8_eng.pdf

[5] THL: Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot, 2012

[6] Nuori Suomi: Tutkimusmatkalla varhaiskasvatuksen uusiin liikkumisen käytäntöihin.http://www.nuorisuomi.fi/artikkeli-paivahoito?id=30250571-tutkimusmatkalla

[7] Huom! Pienten lasten arkeen vaikuttavia asioita käsitellään jatkossa kolmessa ministeriössä: opetus- ja kulttuuriministeriössä (päivähoitopalvelut, varhaiskasvatus, esiopetus, ap-ip toiminta), sosiaali- ja terveysministeriössä (vanhempainvapaat, pienten lasten kotihoidon tuki) sekä lisäksi työ- ja elinkeinoministeriössä (työsopimuslaki: perhevapaat). Valtioneuvoston tulisi tästäkin syystä luoda hallitusohjelmassa luvatut menettelytavat lapsi- ja perhepolitiikan parempaan koordinaatioon.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.