Lapsiasiavaltuutetun lausunto Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -työryhmän ehdotuksesta

Sisäasiainministeriölle 14.3.2013

Asia: Lausuntopyyntö; Maahanmuuton tulevaisuus 2020 – työryhmän ehdotus

Viite: SM077:00/2011

Lapsiasiavaltuutetun lausunto sisäasiainministeriölle Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -työryhmän ehdotuksesta

Keskeiset ehdotukset

Valtioneuvosto asetti ajalle 21.12.2011 – 31.1.2013 hankkeen, jonka tarkoituksena oli Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiaehdotuksen laatiminen. Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -työryhmän ehdotus sisältää hanketyöryhmän näkemyksen Suomen maahanmuuttopolitiikan suuntaviivoiksi ja tavoitteiksi. Valtioneuvosto vahvistaa strategian myöhemmin keväällä 2013.

Työryhmä ehdottaa Suomen maahanmuuttopolitiikalle seuraavia suuntaviivoja: 1) Suomi on turvallisesti avoin 2) Jokainen löytää paikkansa 3) Moninaisuus on arkea.

Strategiaehdotuksen osalta tehtiin myös sukupuolivaikutusten arviointi osana hallituksen tasa-arvo-ohjelman toimeenpanoa sekä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi.

Työryhmä tuo esille, että strategia pyrkii nostamaan maahanmuuttokysymykset asemaan, joka niille yhteiskuntapolitiikassa kuuluu. Tämä on työryhmän mukaan tärkeää, koska lähivuosina ratkotaan esimerkiksi maan taloutta, kilpailukykyä ja huoltosuhdetta koskevia kysymyksiä.

Käsitteitä maahanmuutto ja liikkuvuus käytetään työryhmän ehdotuksessa yleiskielisesti ja laajasti tarkoittamaan kaikkea rajojen yli tapahtuvaa liikkumista ja muuttoa. [1]

Lapsiasiavaltuutetun lausunto

Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -työryhmän ehdotuksen visio on hyvin ja selkeästi määritelty. Maahanmuuttopolitiikan on oltava sellainen, jolla voidaan taata kaikenikäisten maahanmuuttajien turvallinen integroituminen yhteiskuntaan.  Heidän on voitava hyödyntää omaa osaamistansa suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja kehittämiseen, heidän on voitava turvallisesti suunnitella omaa tulevaisuutta ja kasvattaa lapsia tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä.

Yhteiskuntapoliittisina kysymyksinä työhön, koulutukseen, talouteen ja kilpailukykyyn liittyvät kysymykset ovat tärkeitä ja selkeästi nostettu työryhmän ehdotuksen keskiöön. Lapsiasiavaltuutettu on yhtä mieltä työryhmän kanssa siitä, että maahanmuuttajien nopea kiinnittyminen työelämään edistää ja helpottaa kotoutumista sekä myös siitä, että aikuisten maahanmuuttajien työllistymisellä on vaikutusta heidän lastensa sopeutumiseen uuteen yhteiskuntaan.

Vaikka Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -työryhmän ehdotuksessa on tuotu esille myös alaikäisten maahanmuuttajien erityistarpeita, ovat ne kuitenkin ehdotuksessa jääneet vähemmälle huomiolle. Strategian valmistelussa ei ole tehty lapsivaikutusten arviointia.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että työryhmän ehdotuksessa on tuotu esille maahanmuuttajaperheiden palveluita sekä maahanmuuttajaperheiden äitien asemaa ja merkitystä lasten hyvinvoinnin kannalta. Lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin työryhmän ehdotuksen puutteena sitä, että maahanmuuttajalasten ja -nuorten asemaan ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä on käsitelty ehdotuksessa vähäisesti. Koulutukseen ja nuorten työllistymiseen liittyvät kysymykset ovat erittäin tärkeitä, mutta maahanmuuttajalasten ja -nuorten hyvinvointia ja erityisesti lasten ja nuorten oikeutta osallisuuteen tulee pohtia laajemmin kotouttamiseen liittyen.
Lapsiasiavaltuutettu arvioi Maahanmuuton tulevaisuus 2020 – työryhmän ehdotusta Lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen mahdollisimman täysimääräisesti. Lapsiasiavaltuutetun työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (LOS) (SopS 59-60/1991). Lapsiasiavaltuutettu arvioi työryhmän ehdotusta lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeiset periaatteet ja oikeudet työryhmän ehdotuksen kannalta ovat:

  • Yleissopimuksen 1 artiklan mukaan yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä.
  • Yleissopimuksen 3(1) artiklan mukaan kaikissa viranomaisten ja lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. LOS 3(2) artiklan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon.
  • Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta heidän omasta tai vanhempiensa taustasta tai omaisuuksista ( 2 artikla).
  • Artiklan 12 mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa.
  • Artiklan 30 mukaan vähemmistöryhmään kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
  • Sopimuksen 5 artikla korostaa myös vanhempien ensisijaista kasvatusvastuuta sekä julkisen vallan velvollisuutta tukea vanhempia heidän tehtävässään (LOS 18 artikla).
  • Lapsia tulee suojella kaikelta väkivallalta silloin kun hän on vanhempansa, laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa (LOS 19 artikla).
  • Lapsella on oikeus koulutuksen ohella myös lepoon, leikkiin ja virkistykseen sekä taide- ja kulttuurielämään ( 31 artikla).

Perheeltä vaadittavan tulotason harkinnassa otettava huomioon lapsen etu

Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -työryhmän ehdotuksessa korostetaan, että ihmisten liikkuvuus on Suomelle mahdollisuus (3.1.1). Ehdotuksessa tuodaan esille, että luvan edellytyksenä vaadittavan toimeentulon taso voi muodostua maahantulon esteeksi etenkin pienempien palkkatasojen tehtävissä työskentelevien henkilöiden perheenjäsenille. Ehdotuksessa todetaan, että oleskelulupapäätöstä tehtäessä kultakin perheeltä vaadittavaa tulotasoa on harkittava ottaen yksilölliset olosuhteet huomioon.

LOS 9 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on johdonmukaisesti esittänyt huolensa maahanmuuttolinjauksista, jotka haittaavat perheen yhdistymistä. Komitea on painottanut, että lapsen etua on harkittava ensisijaisesti.

Lapsiasiavaltuutettu on lausunnossaan Maahanmuuttovirastolle toimeentuloedellytysten soveltamista koskevasta ohjeesta [2] tuonut esille, että perheenyhdistämistilanteissa perheenyhdistämiseen vaadittavat tulorajat ovat liian korkeat, ottaen huomioon, että maahanmuuttajat työskentelevät tavallisesti pienipalkkaisilla aloilla.Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että toimeentuloedellytystä ja siitä poikkeamista on ehdottomasti arvioitava lapsiperheiden osalta yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti perheen olosuhteiden perusteella ja lapsen edun kannalta. Tähän velvoittaa myös ulkomaalaislain 6 §, joka velvoittaa lapsen edun huomioimista päätöksenteossa.

Lapsen etua voidaan määrittää lastensuojelulain 4 §:n kautta. Lastensuojelulain 4 §:n mukaisestilapsen etua arvioitaessa on tarkasteltava, miten eri ratkaisuvaihtoehdot turvaavat lapsen ” 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6)mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.”  Lapsen edun määritteleminen on sidoksissa lapsen oikeuksien sopimuksen kaikkiin oikeuksiin. Lapsen etu toteutuu parhaiten silloin kun hänelle sopimuksessa turvatut oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisinä.

Työvoiman liikkuvuus EU-alueella voi aiheuttaa tilanteen, jossa lapsen vanhempi työskentelee pitkäaikaisesti toisessa maassa kuin lapset ovat (siirtotyöläistilanne, esim. virolaiset työntekijät Suomessa). Suomen maahanmuuttopolitiikan pitäisi pyrkiä luomaan mahdollisuus koko perheen maahanmuutolle ja välttämään lapsen hyvinvoinnin kannalta haitallista perheen hajoamista vanhemman työssä käynnin takia.

Varhaiskasvatus ja opetustoimiTyöryhmän ehdotuksessa korostetaan, että maahanmuuttajat ovat yhä useammin erilaisten julkisten palveluiden käyttäjiä, minkä vuoksi palveluissa ja niiden kehittämisessä on otettava huomioon maahanmuuttajat ja heidän tarpeensa. Perheellä on suuri merkitys kotoutumisen edistymisessä ja ehdotuksessa mainitaankin erityisesti neuvolapalvelut, varhaiskasvatus sekä perusopetus ja oppilashuoltopalvelut lapsiperheille tärkeinä palveluina (3.2.3).  Näiden lisäksi on huomattava, että lasten yleinen hyvinvointi vaikuttaa lasten itsetuntoon, oppimisen motivaatioon ja terveydentilaan, jotka vaikuttavat oppimistulosten taustalla. Hyvinvointiin vaikuttavat suhde omiin vanhempiin, perheen ilmapiiri ja kotikasvatuksen ote sekä kaverisuhteet.

Lapsilla on oikeus käydä koulua ilman syrjintää ja kiusaamista. Kouluilla on katsottu olevan keskeinen merkitys taistelussa syrjintää vastaan. Opetustoimen henkilökunta, oppilaat ja huoltajat ovat avainasemassa tunnistamaan mahdollisen syrjinnän koulun tai oppilasryhmän tasolla. Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että ihmisoikeuskasvatuksen, johon kuuluu toisten ihmisten, ihmisarvon loukkaamattomuuden ja inhimillisen moninaisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen, lisääminen yleisesti varhaiskasvatuksessa ja kouluissa olisi ensiarvoisen tärkeää. Lapsen oikeuksien ja ihmisoikeuskasvatuksen edistämisessä koulu on avainasemassa. Lasten ja nuorten lisäksi jatkossa myös heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten on saatava jo koulutuksessaan perustiedot ihmisoikeuskasvatuksesta ja sen välineistä.Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä ehdotuksessa esille nostettua linjausta siitä, että maahanmuuttajataustaisten lasten mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen on lisättävä, jotta esimerkiksi kielelliset valmiudet koulunkäynnin aloittamisen kannalta paranevat. Maahanmuuttajaperheiden osallistumista varhaiskasvatukseen lisäisivät mahdollisuudet yhdistää nykyistä joustavammin pienten lasten kotihoidon tukea sekä avoimeen/osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen osallistumista.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että

  • eri etnisistä taustoista tulevien henkilöiden rekrytointia varhaiskasvatukseen/esiopetukseen ja kouluun (esim. kouluavustajat) tulee edistää kielellisten ja kulttuuristen siltojen vahvistamiseksi.
  • (työelämän ulkopuolella olevien) maahanmuuttajaäitien lukutaidon ja suomen kielen taidon edistäminen sekä maahanmuuttajaväestön luottamuksen vahvistaminen ja tiedon lisääminen lasten, nuorten ja perheiden palveluista (ml. esiopetus) on tärkeää. Vanhempien tuki lasten koulunkäynnille jää hyvin vajavaiseksi, jos vanhempi ei osaa suomen kieltä eikä tunne palveluita.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa suomen kielen opetuksen merkitystä mutta samalla myös aktiivisen kaksikielisyyden tavoitetta. Maahanmuuttajalapsilla tulee olla myös mahdollisuus saada oman äidinkielensä opetusta.

Maahanmuuttajalasten osalta varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen jatkumon vahvistaminen on tärkeää. Käytännössä tulee lisätä myös luokanopettajien ja lastentarhanopettajien yhteistyötä niin, että lapsen kyvyt osataan ottaa paremmin huomioon ja lapsi saa riittävän tuen siirtyessään varhaiskasvatuspalveluista perusopetukseen.

Koulutuksen oikeuden toteutumisen kannalta on tarpeen edistää kaikkien, myös teini-ikäisenä maahan tulevien nuorten perusopetusta oppivelvollisuusiän ylittämisen jälkeenkin. Tällöin on mahdollista turvata heille parempi mahdollisuus työllistymiseen. Oikeus perusopetukseen on turvattu perus- ja ihmisoikeutena.

Lapsille ja perheille suunnatut palvelut

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että palveluiden saatavuuden turvaaminen ei yksistään riitä, vaan myös palveluiden laatuun ja niiden yksilölliseen soveltuvuuteen tulee kiinnittää huomiota. Kyky maahan muuttavien lasten ja perheiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen eri palveluissa on välttämätöntä.

Työryhmän ehdotuksessa on käsitelty kohdassa 3.1.4 eri hallinnon alojen yhteistyötä maahanmuuttopolitiikan sisällä, mutta sen ohella on syytä vahvistaa lasten ja perheiden kanssa työskentelevien eri ammattilaisten välistä yhteistyötä, jotta lasten ja perheiden tarpeet tulee huomioitua kotouttamisessa.

Lapsiasiavaltuutettu haluaa korostaa erityisesti lasten ja perheiden palveluihin liittyvän neuvonnan sekä palveluista tiedottamisen merkitystä. Lapsiasiavaltuutettu tuo esille, että on tärkeää vahvistaa tiedon jakamista suomalaisen yhteiskunnan perhe- ja lapsioikeuden perusteista ja lapsen oikeuksista maahanmuuttajalle heidän omalla kielellään. Tiedon jakamisen lisäksi tarvitaan mahdollisuutta tuettuun ja ohjattuun tiedon prosessointiin esimerkiksi vertaisryhmissä. Tarve koskee kaikkia maahanmuuttajia heidän työmarkkina-asemastaan riippumatta. Selkokielen käyttö ja selkeämpi neuvonta eri palveluissa on erittäin tärkeää.

Työryhmän ehdotuksessa tuodaan esille, että maahanmuuttajat ja heidän tarpeensa ovat erilaisia. Tämä asettaa omat vaatimuksensa myös palveluille ja niille toimenpiteille, jotka auttavat maahanmuuttajia löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa ja mahdollistavat osallisuuden. Ehdotuksessa painotetaan, että julkisten palveluiden tulee soveltua maahanmuuttajille ja maahanmuuttajien erityistarpeisiin on luotava yksilöllisiä palveluita. Ehdotuksessa korostetaan laadukasta alkuvaiheen ohjausta ja neuvontaa ja pääsyä kotoutumista tukeviin palveluihin heti maahantulon jälkeen (3.2.3). Lapsiasiavaltuutettu pitää näitä työryhmän linjauksia erittäin kannatettavina ja haluaa korostaa, että monikulttuurisen työn osaamista pitää lisätä mm. sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja yksiköissä. Palveluissa tulee lisätä myös uskontotietoisuutta ja kykyä tunnistaa maahanmuuttajien uskonnollisia tarpeita. Myös yhteistyön merkitystä suomalaisten uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen kanssa tulee korostaa.

Ehdotuksessa on myös aiheellisesti otettu huomioon, että kahden kulttuurin keskellä eläviin maahanmuuttajaperheiden lapsiin kohdistuu erityisiä paineita, koska eritahtinen kotoutuminen voi aiheuttaa kuilun vanhempien ja heidän lastensa välille.  Lapsiasiavaltuutettu pitää erityisen tärkeänä työryhmän ehdotusta, että maahanmuuttaja vanhempia on tuettava lastensa kasvattajina ja turvallisen kasvuympäristön luojina perheille suunnatuin palveluin.

Työryhmän ehdotuksessa tuodaan esille, että puolisoina maahan saapuneet ja kotona lapsia hoitavat naiset jäävät miehiä useammin kotouttamistoimien ulkopuolelle. Puhutaan maahanmuuttaja-kotiäideistä, joita julkiset kotouttamispalvelut eivät tavoita. Työryhmä ehdottaa, että lapsia kotona hoitaville vanhemmille olisi turvatta mahdollisuus kotimaisten kielten opiskeluun ja muihin kotouttamistoimenpiteisiin sekä yhteiskuntaan osallistumiseen. Tämä on hyvin tärkeä tavoite.

Yksi mahdollisuus voisi olla, että maahanmuuttajaperheiden äideille järjestettäviä palveluita olisi esimerkiksi neuvoloissa ja avoimissa varhaiskasvatuspalveluissa keskusteluryhminä tai yhteiskuntaan liittyvinä informaatiotilaisuuksina.  Myös järjestöillä on tähän työhön paljon osaamista ja mahdollisuuksia, joita tulee tukea. Kotona lapsiaan hoitavien vanhempien kielitaidon ja yhteiskuntatietoisuuden lisääminen helpottaa kotoutumista ja vähentää riskejä kulttuurisista konflikteista perheissä, kun lapset päivähoidossa ja koulussa omaksuvat suomalaista kulttuuria ja kieltä.

Lapsiuhritutkimuksen [3] mukaan maahanmuuttajaperheiden lapsiin kohdistuu muita lapsia enemmän väkivaltaa kotona. Maahanmuuttajat eivät esimerkiksi välttämättä tiedä että lapsen ruumiillinen rankaiseminen (kuritusväkivalta) on Suomessa rikos. Heidän lähtömaissaan näin ei välttämättä ole. Tietämättömyys asiasta haittaa lapsen tasapainoista kasvua sekä voi myös johtaa lastensuojelutoimiin tai rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Vanhemmille tulee antaa tukea myönteiseen vanhemmuuteen ja rajojen asettamiseen ilman väkivaltaa.

Lasten ja nuorten oikeus osallistua

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklassa säädetään, että jokaisella lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus omaan näkemykseen ja sen vapaaseen ilmaisemiseen kaikissa häntä koskevissa asioissa. Tähän liittyy myös velvollisuus ottaa lapsen näkemys huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Oleellinen lapsen osallistumisen edellytys on lapsen mahdollisuus saada tietoa omalta kannaltaan tärkeistä asioista, omasta tilanteestaan eri prosesseissa sekä omista mahdollisuuksistaan ja oikeuksistaan. Lasten tulee saada tietoa heille ymmärrettävässä muodossa ja sellaisten tiedonsaantikanavien kautta, joita lapset ovat tottuneet käyttämään.

Lapsille ja nuorille palvelut ovat ihmisiä ja ihmissuhteita. Lasten ja nuorten kannalta olennaista ei ole toimiala tai ammattikunta vaan se, että heidän arkiympäristössään on tarpeen tullen ihmisiä, joihin on helppo ottaa yhteyttä, kysyä neuvoa ja kertoa omista asioistaan. On tärkeä varmistaa myös kotoutumisen eri tilanteissa, että alaikäisillä maahanmuuttajilla on mahdollisuudet osallistua ja kertoa mielipiteensä omasta tai perheensä kotouttamisohjelmasta sekä osallistua kunnan kotouttamisohjelman laatimiseen.

Lapsen oikeuksien yleissopimus edellyttää, että sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin (LOS 31 artikla). Artiklan 30 mukaan vähemmistöryhmään kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltä. Maahanmuuttajalasten ja -nuorten kotoutumiseen tulee sisältyä mahdollisuuksia harrastustoimintaan sekä kaverisuhteiden solmimiseen. Sitä edistävät eri väestöryhmien keskinäinen vuorovaikutus eri elämän vaiheissa ja tilanteissa. Lasten ja nuorten osalta tärkeä merkitys on eri järjestöjen- ja urheiluseurojen toiminnalla. Näissä maahanmuuttajat ja kantaväestö toimivat yhdessä tasavertaisella ja luontevalla tavalla. Lasten ja nuorten kulttuuripalvelut ovat tärkeä työväline kulttuurisen moninaisuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisessä.

Tärkeää lasten ja nuorten osallistumisen mahdollistumisen kannalta on maahanmuuttajalasten mahdollisuus aktiiviseen kaksikielisyyteen eli oman äidinkielensä sekä suomen tai ruotsin kielen opiskeluun yhdenvertaisesti koko maassa. Työryhmän ehdotuksessa tuodaan esille, että maahanmuuttajien suomenkielen opetusta on järjestettävä useammalla eri tavalla. Pelkästään julkisten palvelujen tarjoamat kielikurssit eivät aina riitä. Myös kielen opetus on tuotava lähelle arkea, koulua, varhaiskasvatusta ja harrastustoimintaa. Maahanmuuttajalapsille ja -nuorille voisi olla enemmän monimuotoisia räätälöityjä kielen opettamisen mahdollisuuksia osana lasten ja nuorten arkea.

Lasten ja nuorten osallistumista ei pidä rajata pelkästään yksilöä itseään koskevien asioiden käsittelyyn vaan kysymys on myös lapsiryhmien oikeudesta. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että on tarpeen nostaa esille maahanmuuttajalasten ja -nuorten oman äänen kuuleminen, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisääminen ja lasten oman tietämyksen arvostaminen. Lapset ja nuoret ovat oman arkensa parhaita asiantuntijoita. Heidän tärkeysjärjestyksensä on usein erilainen kuin aikuisten ja he huomaavat arjestaan erilaisia asioita kuin aikuiset. On tärkeää, että maahanmuuttajalapset ja -nuoret pääsevät vaikuttamaan asioihinsa osallistumalla ja vaikuttamalla lapsiryhmänä esimerkiksi koulussa, harrastuksissa tai kunnassa lapsia ja nuoria koskevien asioiden käsittelyssä sekä siihen liittyvässä päätöksenteossa.

Yksin maahan tulevat turvapaikanhakijalapset

Lapsiasiavaltuutettu on aikaisemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt erityisesti huomioita yksin, ilman huoltajaa maahan tulevien alaikäisten asemaan.

On tärkeää, että yksin maahan tuleva lapsi olisi yhdenvertaisessa asemassa lastensuojelulain soveltamisessa verrattuna ilman huoltajan turvaa oleviin kantaväestön lapsiin.  Kaikilla Suomessa olevilla lapsilla tulee olla oikeus suojeluun, tukeen ja palveluihin samoin perustein.

Lastensuojelulain soveltaminen kaikkiin ilman huoltajaa maahan tuleviin alaikäisiin takaisi myös lastensuojelun erityisasiantuntemuksen käytön lapsen kotoutumisessa. Myös lapsiasiavaltuutetun työn tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta on antanut asiaan liittyvän kannanoton [4].

Mikäli maahanmuuttajalapsi on ilman huoltajansa turvaa ja huolenpitoa, tulee häntä kohdella samalla tavoin kuin suomalaista vastaavassa asemassa olevaa lasta. Oleskeluluvan saaneella lapsella on oikeus lastensuojelun tukitoimiin ja lastensuojelun palveluihin samoilla edellytyksillä kuin kantaväestön lapsilla.

Liikkuvuuteen liittyvät ongelmat

Työryhmän ehdotuksessa tuodaan esille, että maahanmuuttoon saattaa liittyä myös ihmiskauppaa. Ehdotuksessa korostetaan, että ihmiskaupan uhrien auttaminen ja suojeleminen on kaikissa tapauksissa turvattava (3.1.2). Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä työryhmän huomiota erittäin tärkeänä. Lapsen oikeuksien sopimuksen 35 artikla velvoittaa, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa tai muodossa.

Vähemmistövaltuutettu on julkaissut vuonna 2010 erillisen raportin lapsen edun toteutumisesta turvapaikan ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä [5] . Sekä Vähemmistövaltuutetun että kansallisen ihmiskaupparaportoijan raportissa [6] tuotiin esille lasten näkökulmasta esitettyjä havaintoja alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisesta.  Kansallinen ihmiskaupparaportoija katsoo, että nykyinen menettely ei riittävällä tavalla takaa sitä, että lapsen etu tulisi asianmukaisesti arvioitavaksi. Tämä johtuu siitä, että maahantulon yhteydessä ei arvioida riittävästi alaikäisten yksin tulleiden tai huoltajiensa mukana tulleiden lasten ihmiskaupan uhriutumista tai uhriutumisen uhkaa.

Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden joukossa oli lapsia, jotka olivat joutuneet väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, olivat ilman asuntoa tai ruokaa ja joutuivat kerjäämään tai heitä oli yritetty väkisin värvätä sotilaiksi. Osa lapsista oli uhriutunut toisen maan vastaanotto-olosuhteiden vuoksi. Lapsen etua koskevassa erillisraportissa kiinnitetään huomiota myös siihen että vuosien 2003 – 2009 aikana Suomesta on kadonnut yhteensä 47 alaikäistä turvapaikan hakijaa, joista 36 oli ilman huoltajaa. Erityisesti ilman huoltajaa tulleiden osalta on perusteltua epäillä ihmiskaupan uhriutumista tai sen riskiä.

Lapsiasiavaltuutettu antoi oman lausuntonsa Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomukseen 29.9.2010 [7] .

Lapsivaikutusten arviointi

Työryhmän ehdotuksessa tuodaan esille, että strategian osalta tehtiin sukupuolivaikutusten arviointi (SUVAUS) osana hallituksen tasa-arvo-ohjelman toimeenpanoa sekä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että myös strategian lapsivaikutukset arvioitaisiin.  Sitä tulisi arvioida YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden näkökulmasta. Tätä onkin osin tehty tässä lapsiasiavaltuutetun lausunnossa.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lähtökohta on lapsen edun asettaminen päätöksenteossa etusijalle. Tämä edellyttää päätösten lapsiin kohdistuvien vaikutusten entistä parempaa ennakointia ja arviointia. Lapsivaikutusten arviointi edellyttää mahdollisuuksien mukaan myös lasten ja nuorten omien mielipiteiden selvittämistä päätöksenteon pohjaksi.Vaikka lapsen etu ratkaistaan kunkin lapsen kohdalla aina tapauskohtaisesti, tulee kuitenkin lapsia koskevissa yhteiskunnallisissa toimissa ja ratkaisuissa etukäteen pohtia niitä tekijöitä, joiden perusteella lapsen paras voidaan mahdollisimman täysimääräisesti turvata [8].

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että myös maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyen on yleisestikin tarpeen tehdä lapsivaikutusten arviointia, jotta myös maahanmuuttajalasten ja -nuorten oikeudet ja hyvinvointi olisivat mahdollisimman täysimääräisesti toteutettavissa.

Lapsiasiavaltuutettu esittää seuraavia lisäyksiä / muutoksia työryhmän ehdotuksiin:

Kohta 1) s. 12

3.1 Suomi on turvallisesti avoin

  • Menestyäkseen muuttuvassa maailmassa Suomi tarvitsee aktiivista, suunnitelmallista ja kohdennettua työperusteista maahanmuuttoa, jossa huomioidaan koko perhe.

Kohta 2) s. 13

 

⇒ Perheen merkitys on otettava huomioon työvoiman maahanmuuttoa kehitettäessä. Oleskelulupapäätöstä tehtäessä kultakin perheeltä vaadittavaa tulotasoa on harkittava ottaen yksilölliset olosuhteet ja lapsen etu huomioon.

Kohta 3) s. 16

⇒ Maahanmuuttoa ja eri-ikäisten maahanmuuttajien hyvinvointia koskevan tilasto- ja tutkimustiedon saatavuutta ja käyttöä on kehitettävä.

Kohta 4) s. 16

⇒ Palveluja kehitettäessä on otettava huomioon myös maahanmuuttaja-asiakkaiden ja heidän perheidensä lähtökohdat ja palvelutarpeet.

Kohta 5) s. 17

⇒ Päätösten laatua on seurattava ja päätöksenteossa on otettava huomioon ihmisten yksilölliset tarpeetja lapsen etu.

Kohta 6) s. 18

⇒ Eri-ikäisten maahanmuuttajien, myös lasten ja nuorten, osallistumismahdollisuuksia on tuettava erityistoimin ja niistä on tiedotettava aktiivisemmin ja monikanavaisemmin.

Kohta 7) s. 18

⇒ Eri väestöryhmien välistä vuorovaikutusta ja maahanmuuttajien osallistumista järjestötyöhön on lisättävä. Järjestöjen, uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen edellytyksiä tukea maahanmuuttajien osallisuutta ja kotoutumista on vahvistettava.

Kohta 8) s. 20

⇒ On huolehdittava siitä, että julkiset palvelut soveltuvat maahanmuuttajille ja heidän perheilleen. Maahanmuuttajien erityistarpeisiin on luotava yksilöllisiä palveluita.

Kohta 9) s. 20

⇒ Kotoutumista on tuettava laadukkaalla alkuvaiheen ohjauksella ja neuvonnalla sekä varmistamalla pääsy kotoutumista tukeviin palveluihin heti maahantulon jälkeen.

Perheiden kotouttamisen tueksi lisätään monialaista yhteistyötä palveluissa.

Kohta 10) s. 21

⇒ Maahanmuuttajataustaisten lasten osallistumista erilaisiin varhaiskasvatuspalveluihin ja esiopetukseen on lisättävä, jolloin kielelliset ja muut edellytykset koulun aloittamiseen paranevat.

Eri etnisistä taustoista tulevien rekrytointia varhaiskasvatukseen, esiopetukseen ja kouluun tulee edistää.

Kohta 11) s. 21

⇒ Oppivelvollisuusiän ylittäneiden maahanmuuttajien mahdollisuuksia suorittaa peruskouluopintoja on parannettava. Sujuvaa jatko-opintoihin siirtymistä on tuettava. Maahanmuuttajalasten ja -nuorten harrastus, liikunta- ja kulttuuritoiminnan mahdollisuuksia tulee lisätä.

Kohta 12) s. 22

⇒ On varmistettava perus- ja ihmisoikeuksien yhdenvertainen toteutuminen suomalaisessa yhteiskunnassa ja annettava niistä nykyistä enemmän tietoa ja koulutusta sekä maahanmuuttajille että kantaväestöön kuuluville.

Jyväskylässä 14.3.2013

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Kirsi Pollari
Ylitarkastaja


[1] Maahanmuuton tulevaisuus 2020 – työryhmän ehdotus, s. 3.

[2] Lapsiasiavaltuutetun lausunto Maahanmuuttovirastolle toimeentuloedellytyksen soveltamista koskevasta ohjeesta, 20.12.2012

[3] Artikkeli: ”Lapset ja nuoret väkivallan uhreina – maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten vertailua” (Juha Kääriäinen, Noora Ellonen, Laura Peutere ja Heikki Sariola), Yhteiskuntapolitiikka -lehti 75 (2010) :2 , 159-174.

[4]file:///C:/Documents%20and%20Settings/stmjter/Omat%20tiedostot/TWeb/temp/www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1488936

[5] Annika Parsons:  Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutettu. Julkaisusarja 6.2010.

6] Kansallinen ihmiskaupparaportoija, Kertomus: Ihmiskauppa ja siihen liittyvät ilmiöt sekä ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutuminen Suomessa. 2010.

[7] Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallintovaliokunnalle; K17/2010 Kansallinen ihmiskaupparaportoija, Kertomus; Ihmiskauppa ja siihen liittyvät ilmiöt sekä ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutuminen Suomessa. 2010. Luettavissa http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1536601

[8] Hakalehto-Wainio, Suvianna. 2012: Oppilaan oikeudet opetustoimessa. Lakimiesliiton kustannus. s. 63.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.