Lapsiasiavaltuutetun lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle luonnoksesta koulujen ja oppilaitosten työrauhaa sekä oppilaiden osallistumista edistäviksi lakiesityksiksi

Opetus- ja kulttuuriministeriölle 20.3.2013

ASIA: Lausuntopyyntö hallituksen esitysluonnoksesta laeiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain ja kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta

VIITE: Dnro_8/010/2013

Lapsiasiavaltuutetun lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta laeiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain ja kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta

Keskeiset ehdotukset

Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää lainsäädäntöön muutoksia, jotka antaisivat kouluille ja opettajille uusia keinoja koulujen työrauhan ylläpitämiseen perusopetuksessa, lukiossa sekä ammatillisissa oppilaitoksissa. Tarkoituksena on selkeyttää oppilaiden vastuuta vahingonteoista, vahvistaa koulun kasvatuskeskustelun asemaa ja tarkentaa jälki-istuntoon liittyvää lainsäädäntöä. Opettajien valtuuksia tarkistaa oppilaan tavarat ja ottaa pois vaaralliset tai häiritsevät esineet laajennettaisiin esityksessä.

Lisäksi muutosten tavoitteena on koulujen ja oppilaitosten yhteisöllisyyden vahvistaminen lisäämällä oppilaiden osallisuutta ja osallistumista mm. koulujen ja oppilaitosten järjestyssääntöjen ja opetussuunnitelmien laadintaan.  Jokaiseen kouluun tulisi perustaa oppilaskunta tätä tarkoitusta varten.

Esitys täsmentää myös sairaalaopetuksen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten opetuksen järjestämiseen ja rahoittamiseen liittyviä säännöksiä etenkin kuntien välisen kustannusvastuun osalta.

Hallituksen esitys on tarkoitus antaa huhtikuussa 2013.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto

LAPSEN OIKEUKSIEN NÄKÖKULMA LAKIESITYKSEEN

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toiminta pohjautuu YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen (SopS 59-60/1991). Lapsiasiavaltuutettu arvioi OKM:n luonnosta hallituksen esitykseksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteleman hallituksen esitysluonnoksen kannalta keskeiset lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) periaatteet ovat:

  • Yleissopimuksen 1 artiklan mukaan yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä.
  • Lapsen oikeuksien sopimuksen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman minkäänlaista syrjintää (LOS 2 artikla)
  • Yleissopimuksen 3(1) artiklan mukaan kaikissa viranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. LOS 3(2) artiklan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon.
  • Lapsilla on oikeus elämään ja lapselle tulee taata kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti ( LOS 6 artikla)
  • Artiklan 12 mukaan lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja nämä näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa.
  • Sopimuksen 5 artikla korostaa vanhempien ensisijaista kasvatusvastuuta sekä julkisen vallan velvollisuutta tukea vanhempia heidän tehtävässään (LOS 18 artikla)
  • Artiklan 28 mukaan lapsella on oikeus saada maksuttomasti perusopetusta, ja valtion on ehkäistävä koulunkäynnin keskeyttämistä. Kurinpidon koulussa tulee kunnioittaa lapsen ihmisarvoa.
  • Artiklassa 29 todetaan koulutuksen tavoitteista, että koulutuksen on kehitettävä lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien sekä lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa sekä ympäristön suojelua.
  • Lapsella on 31 artiklan mukainen oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.

Myös OKM:n hallituksen esityksen luonnoksessa tuodaan esille, että on tärkeä kiinnittää huomiota lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumiseen [1].

Esityksen luvun 2.1.1 sisältämä kuvaus YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta on vajavainen eikä se sisällä sopimuksen keskeisiä yleisperiaatteita (art 2, 3, 6 ja 12).  Olennaista on, että lapsen oikeuksien sopimuksen oikeudet otetaan  huomioon lakiehdotusten läpi kulkevana johtavana periaatteena. 

Lapsiasiavaltuutettu pitää ongelmallisena, että opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole lain valmisteluvaiheessa ottanut selvää lasten ja nuorten mielipiteistä liittyen erityisesti työrauhan parantamista koskeviin muutosehdotuksiin.   

Lapsiasiavaltuutettu järjesti aiheesta pienimuotoisen chat-keskustelun Suomen Lasten Parlamentin (SLP) jäsenten kanssa. Chattiin osallistui 12 edustajaa.  Lapsiasiavaltuutettu on sisällyttänyt lausuntoonsa SLP:n jäsenten arvioita OKM:n esityksestä. Tässä lapsiasiavaltuutetun lausunnossa esiintyvät lasten kommentit ovat peräisin tästä keskustelusta. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu on keskustellut lakiehdotuksesta Suomen lukiolaisten liiton edustajien kanssa.

YLEISARVIO ESITYKSESTÄ JA SEN TAVOITTEISTA

Koulun työrauhan turvaaminen, kiusaamisen vähentäminen, sairaiden sekä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulunkäyntimahdollisuuksien turvaaminen sekä oppilaiden osallistumismahdollisuuksien lisääminen ovat lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeitä ja ajankohtaisia tavoitteita.  Työrauha-asiat, kiusaamisen vähentäminen sekä oppilaskuntien toimintamahdollisuuksien parantaminen ovat puhuttaneet runsaasti esimerkiksi Suomen lasten parlamentin jäseniä heidän nettikeskusteluissaan jo vuosien mittaan. Samaten kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulunkäyntimahdollisuuksien puutteet ovat olleet jo vuosia esillä viranomaisten välisessä valmistelutyössä.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että kiusaamisen vähentäminen ja kaverisuhteiden tukeminen, lasten kokemusten ja mielipiteiden selvittäminen koulun kehittämisen tueksi, lasten vaikutusmahdollisuudet koulun arjen ratkaisuihin sekä työrauhan turvaaminen ovat keskenään toisistaan riippuvaisia asioita.  Koulun lapsia ja nuoria osallistava toimintakulttuuri sekä lasten ja nuorten sekä koulun henkilökunnan keskinäistä luottamusta rakentava vuorovaikutus turvaavat myös koulun työrauhaa.   Lisäksi on hyvin tarpeellista, että koulun aikuisilla on riittävät keinot puuttua oppilaiden turvallisuutta vaarantavaan käyttäytymiseen poikkeustilanteissa.

Samalla kun koulun henkilökunnan ns. kurinpidollisia oikeuksia lisätään, on tarpeen vahvistaa oppilaiden kanssa keskustelemista ja koulun asioista tiedottamista.  On tärkeää, että oppilaat voivat tosiasiallisesti osallistua koulun järjestyssääntöjen laadintaan.  Oppilaille ja heidän vanhemmilleen tiedottamisen velvoitetta tulisi lainsäädännössä myös täsmentää. Oppilailla ja heidän vanhemmillaan tulee olla mahdollisuus saada myös oikeusturvaneuvontaa. Oikeusturvakeinojen tulee olla sujuvia ja käytännössä toimivia.

Työrauhaa turvaavien keinojen tulee myös tukea luottamusta kouluyhteisössä eikä vaarantaa sitä.  Tästä näkökulmasta lakiesityksessä opettajalle annettu oikeus tarkastaa tietyissä tilanteissa oppilaiden tavarat on riskialtis etenkin lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten osalta. Tämä voi lisätä kouluyhteisössä epäluottamusta. Ongelmallista on myös se, että oppilaiden oikeusturvakeinot ovat kankeat: valitus aluehallintovirastolle tai ylimmille laillisuusvalvojille on liian hankala ja hidas keino tilanteisiin, joissa oppilas tai hänen vanhempansa haluaa opettajan menettelyn arvioitavaksi.

Oppilaiden, opettajien ja rehtorin lisäksi myös vanhemmilla on roolinsa lasten osallistumisen ja koulun työrauhan tukemisessa.  Kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa ei esityksen tavoitteissa tule riittävästi esille.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että koululla on tärkeä hyvinvointitehtävä: lasten ja nuorten päivittäisenä toimintaympäristönä koulun tulee toimia jokaisen lapsen ja nuoren hyvinvoinnin edistäjänä ja mahdollisten oppimiseen liittyvien ja sosiaalisten ongelmien havaitsijana ja lievittäjänä. Hyvinvointitehtävän toteuttaminen edellyttää koulun yhteisöllisyyden ja lasten osallistumismahdollisuuksien vahvistamista, turvallisuuden takaamista, kiusaamisen ehkäisemistä ja yhteistyötä vanhempien ja muiden huoltajien kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että esitys olisi ollut tarpeen valmistella kiinteämmin yhteydessä oppilashuollon lainsäädännön uudistukseen.  Lisäksi koulukiusaamisen vähentämisen osalta perusopetuslainsäädäntöön tarvittaisiin nykyistä yksityiskohtaisempia säännöksiä siitä, miten koulun/opetuksen järjestäjän tulee kiusaamistilanteisiin puuttua ja mitkä ovat oppilaan ja vanhemman oikeusturvakeinot tilanteissa, joissa he kokevat, että koulu ei ole täyttänyt velvollisuuttaan oppilaan turvallisen kouluympäristön takaajana.

Lapsiasiavaltuutettu pitää siis esitystä pääosin hyvin perusteltuna ja tarpeellisena. Oppilaskunnan säätäminen kaikissa kouluissa pakolliseksi ja oppilaskunnan tehtävien täsmentäminen on erittäin tervetullutta. Koulukiusaamiseen puuttuminen myös koulumatkoilla tulee olla koulun velvollisuus. Lapsiasiavaltuutettu on jo pitkään esittänyt koululle velvollisuutta valvoa oppilaita koulukuljetukseen liittyvänä odotusaikana. Jälki-istuntoon liittyvä kasvatuskeskustelu saa myös lapsilta paljon kannatusta ja on toimena tehokkaampi kuin pelkkä ”istuminen”.  Samoin oppilaan velvollisuus puhdistaa ns. omia jälkiään on perusteltu.  Vahingollisten ja lainvastaisten esineiden kouluun tuomisen kielto ja mahdollisuus niiden koulun haltuun ottamiseen on hyvin tarpeellinen täsmennys.

Lapsen oikeuksien näkökulmasta osin pulmallinen on 36d §:n 2-4 momentin oikeus oppilaan henkilön ja tavaroiden tarkastamiseen. Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä sinällään perusteltuna poikkeustilanteissa. Lakimuotoilua on kuitenkin syytä vielä tarkentaa ja huomioida tarve vahvistaa oppilaiden ja heidän vanhempiensa oikeusturvakeinoja tilanteissa, joissa he haluavat saattaa koulun menettelyn puolueettoman tahon arvioitavaksi.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että häiriöihin, väkivallan ja ilkivallan sekä kiusaamisen uhkaan ja näihin ilmiöihin on ehdottomasti koulussa ja oppilaitoksissa puututtava. Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin korostaa, että puututtaessa oppilaan ja opiskelijan perus- ja ihmisoikeuksiin tulee sääntelyn olla erittäin tarkkarajaista ja mahdollisia rajoituksiin liittyviä ongelmia ja epäselvyyksiä tulee pystyä riittävällä tarkkuudella ennakoimaan ja ottamaan huomioon toimenpiteissä. Perus- ja ihmisoikeuksien rajoitusperusteisiin liittyy suhteellisuusvaatimus sekä oikeusturvavaatimus .  Etekin oikeusturvavaatimuksen kannalta ehdotus henkilön ja tavaroiden tarkastamisesta on pulmallinen.

YKSITYISKOHTAISIA HUOMIOITA LAKIESITYKSESTÄ 

1. Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön (29§)

Valvonta kuljetuksen jälkeen ja niitä odotettaessa

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoite lasten erityiseen suojeluun ja huolenpitoon korostaa koulun vastuuta huolehtia oppilaista ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta koko koulupäivän ja myös koulukuljetuksen aikana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että koulussa kartoitetaan ne tilanteet, joissa oppilaan oikeudet voivat tulla loukatuiksi. Oppilaalla on oikeus siihen, että hänen oppimiseen ja hyvinvointiin liittyviin ongelmiin puututaan.

Tältä kannalta on erittäin myönteistä, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ulotetaan lakiesityksessä koskemaan myös koulukuljetusta, kuljetuksen odottamista sekä kuljetuksen jälkeistä aikaa koulussa.

Lapsiasiavaltuutettu on jo 8.6.2006 lausunnossaan opetusministeriölle koululainsäädännön ja koulutuksen arvioinnin muutostarpeista, nostanut esille koulumatkoihin ja niiden odotusaikoihin liittyvät epäkohdat, jotka ovat olleet useampana vuotena lapsiasiavaltuutetun toimistoon tulleiden lasten vanhempien yhteydenottojen aiheena. [2]

Lapsiasiavaltuutettu korosti jo tuolloin lausunnossaan tarvetta täsmentää peruskoululaisen koulumatkan odotusajan valvontaan ennen koulun alkua liittyvää sääntelyä sekä tarvetta arvioida peruskoulua käyvien koulumatkajärjestelyjä ja -prosesseja nykyistä perusteellisemmin laadulliset näkökohdat ja oppilaan hyvinvointi huomioon ottaen.

Kiusaamisen vähentäminen ja siihen puuttuminen

Lapsiasiavaltuutettu pitää edellisen perusteella erittäin kannatettavana myös sitä, että opetuksen järjestäjän tulee ryhtyä tarpeellisiin selvityksiin ja toimenpiteisiin, jos oppilas välittömällä koulumatkallaan kokee väkivaltaa tai häirintää ja asia tulee opetuksen järjestäjän tietoon.

Lapsiasiavaltuutettu haluaa vielä korostaa, että oppilaan kohtaama väkivalta tai häirintä tulee saattaa myös huoltajan tietoon ja pyrkiä löytämään yhdessä huoltajan kanssa keinoja tilanteen selvittämiseksi lapsen edun mukaisesti.

Koulukiusaamisen poistaminen ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisemisen kannalta nyt esitetyt muutosehdotukset eivät kuitenkaan ole riittäviä. Lapsiasiavaltuutetulle tulleiden kansalaisyhteydenottojen perusteella vaikuttaa siltä, että koulukiusaamiseen liittyvät ongelmat ovat viime vuosina monimutkaistuneet sekä pitkittyneet ja kiusaamiseen vaikuttavat keinot ja toimenpiteet ovat riittämättömiä.

Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Väli- ja Sisä-Suomen Aluehallintoviraston sekä saman alueen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiantuntijoiden kanssa valmistellut aloitetta koulukiusaamiseen puuttumisen keinojen tehostamiseksi. Aloite on suunnattu OKM:lle, sosiaali- ja terveysministeriölle (STM), sisäasiainministeriölle sekä opetushallitukselle.  Tähän valmisteluun perustuen, lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että perusopetuslakiin tulee lisätä säännökset koulukiusaamisen määritelmästä, koulukiusaamiseen puuttumisen menettelytavoista ja vastuuhenkilöistä koulun ja opetuksen järjestän osalta. Lisäksi nykyisten oikeusturvakeinojen lisäksi tarvitaan sujuvampia ja nopeampia menettelyjä tilanteisiin, joissa vanhemmat haluavat koulun menettelyn ja sen lainmukaisuuden ulkopuolisen tahon arvioitavaksi.  Toimitamme yksityiskohtaisemman esityksen tältä osin Opetus- ja kulttuuriministeriölle huhtikuun alussa.

Lapsiasiavaltuutettu antoi lausuntonsa OKM:lle ja STM:lle hallituksen esitysluonnoksesta laiksi oppilas- ja opiskelijahuollosta 21.1.2013. Lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu korosti turvallisen oppimisympäristön merkitystä, jonka luomisessa oppilas- ja opiskelijahuollolla on tärkeä merkitys.Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että sekä oppilas- ja opiskelijahuoltolain ehdotuksen valmistelussa että nyt käsillä olevaan esitysluonnoksen valmistelussa tulisi erityisesti koulukiusaamiseen osalta tehdä yhteistä työtä, jotta kyettäisiin hahmottamaan tarkemmin koulukiusaamisilmiötä sekä eri toimijoiden vastuuta asiassa ja saataisiin tehokkaita keinoja siihen puuttumiseen.

Kurinpidon, ojentamisen ja kasvatuskeskustelujen periaatteiden täsmentäminen

Perusopetuslakiehdotuksen 29 §:n perusteluissa tuodaan esille kurinpitoon ja ojentamiseen liittyvien toimintaperiaatteiden määrittely ja ohjeistaminen. On erittäin hyvä, että koulussa suunnitellaan ja ohjeistetaan kurinpitoa yhteistyössä oppilaiden kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä sitä, että 29 §:ssä mainitut uudet kurinpidon ja ojentamisen toimintaperiaatteet suunnitellaan, ohjeistetaan ja määritellään tarkasti ottaen ehdottomasti huomioon niiden lainmukaisuus, oppilaiden oikeusturva sekä yhdenvertainen kohtelu.

Toimintaperiaatteiden tulee olla suhteellisuusperiaatteen mukaisia: niitä tulee käyttää ainoastaan silloin, kun se on välttämätöntä. Toisaalta niitä tulee voida käyttää esimerkiksi työrauhan turvaamiseksi, jos lievemmällä puuttumisella ei päästä toivottuun lopputulokseen. Suhteellisuusperiaate myös edellyttää valittujen kurinpitokeinojen järkevyyttä ja kohtuullisuutta suhteessa oppilaan käyttäytymiseen sekä kurinpidolla tavoiteltaviin päämääriin.

Toimintaperiaatteiden tulee olla yhtäläisesti ja selkeästi kaikkien toimijoiden tiedossa, niin opettajien, oppilaiden kuin huoltajienkin. Oppilaille on myös selkeästi ja ymmärrettävästi perusteltava, mikä on ojentamisen tai kurinpitorangaistuksen syy. 29 §:n 3 momentissa tulee korostaa suunnitelmien tekemisen lisäksi niistä oppilaille tiedottamista ja oppilaiden kanssa keskustelemista sekä yleisesti että yksittäisissä tilanteissa.  Oppilaiden tulee myös tietää, mistä he voivat kysyä neuvoja oikeusturva-asioissa.

Suomen Lasten Parlamentin chat-keskustelussa monet lapset olivat sitä mieltä, että kouluissa pitäisi pystyä paremmin ylläpitämään työrauhaa oppimista varten ja yksittäisiin riehujiin olisi puututtava tehokkaammin, etteivät he voi haitata koko luokan oppimista. Kuitenkaan tämä ei saanut yksimielistä kannatusta vaan edustajat kokivat, että opettajat voivat mahdollisesti käyttää uusia oikeuksiaan väärin. Edustajat kokivat tärkeänä, että heillä olisi aikuinen, jolta he voisivat kysyä neuvoja, jos tuntisivat opettajan toimineen väärin.

”Tunneilla monet oppilaat vain näpräävät kännykkää. Luin lehdestä jossain koulussa käytössä olevasta kännykkälokerikosta. Sellainen voisi olla hyvä idea. Kännykkälokero joka luokkaan.” (poika 13 v)

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että kurinpito- tai ojentamiskeinoja saa käyttää ainoastaan siihen tilanteeseen mihin ne on säädetty käytettävän. Hallintolain mukaiset hyvän hallinnon perusteet, joita myös opetustoimessa tulee noudattaa, edellyttävät viranomaiselta asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kielenkäyttöä. Hyvään hallintoon kuuluu myös se, että oppilaalla on oikeus tulla kuulluksi, viranomaisella on velvollisuus perustella päätös ja oppilaalla tulee olla oikeus ilmoittaa mahdollinen erimielisyytensä tai valittaa päätöksestä. [3] Hyvän hallinnon periaatteiden velvoittavuus myös koulun toiminnassa olisi tarpeen tuoda esityksen perusteluissa esille.

2.    Oppilaan velvollisuudet, kasvatuskeskustelu ja tehtävien tekeminen jälki-istunnossa (35§ ja 36§)

Lakiehdotuksen 35 a §:ssä säädettäisiin kasvatuskeskustelusta. Lakiesityksen perusteluissa (s. 67) todetaan, että kasvatuskeskustelun tarkoituksena on yhdessä oppilaan kanssa yksilöidä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti ja kuulla oppilasta sekä selvittää käyttäytymisen syyt ja seuraukset ja keinot tilanteen korjaamiseksi. Menettelyn tarkoituksena on löytää positiivisia keinoja oppilaan käyttäytymisen parantamiseksi. Lapsiasiavaltuutettu pitää kasvatuskeskustelua hyvänä keinona. On myönteistä, että lakiehdotuksen perusteluissa korostuu kasvatuskeskustelun suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus sekä oppilaan kanssa keskustelu ja vuorovaikutus.

Lakiehdotus säätäisi (36 §) mahdollisuudesta teettää kirjallisia tai suullisia tehtäviä tai harjoituksia osana jälki-istuntoa. Näiden tulisi olla kasvatusta, opetusta ja kehitystä tukevia, oikeassa suhteessa oppilaan tekoon tai laiminlyöntiin sekä ikä ja kehitystaso huomioon ottaen oppilaalle sopivia. Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä perusteltuna muutoksena. Lapsiasiavaltuutettu haluaa kuitenkin korostaa, että ennen oppilaan määräämistä jälki-istuntoon on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti sekä kuultava oppilasta. Tehtävien teettäminen jälki-istunnossa ei saa muodostua oppilaalle rangaistukseksi vaan sen on aidosti ja perustellusti palveltava kasvatuksellisia tavoitteita oppilaan oppimisen edistymistä.

Suomen Lasten parlamentin jäseniltä kasvatuskeskustelu, tehtävien tekeminen osana jälki-istuntoa sekä velvollisuus ns. omien jälkien siivoamiseen saivat varsin laajan tuen:

Jälki-istunnoista keskustellessa SLP:n edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että pelkkä ”istuminen” ja esimerkiksi taululla olevaa pistettä tuijottaminen on turhaa. Kaikki kannattivat esitystä, että jälki-istunnossa tehtäisiin tehtäviä tai keskusteltaisiin opettajan kanssa. Myös muutosta, joka velvoittaisi oppilaan siivoamaan sotkemansa jäljet pelkän jälki-istunnon sijaan, pidettiin hyvänä.

”Jälki-istuntoihin ehdottomasti jotain tekemistä! Yhdessä koulussa pitää vaan istua ja tuijottaa taululla olevaa pistettä. Ei siinä mitenkään kehity. Jälki-istuntoaika pitää käyttää hyväksi.” (tyttö 13 v)

”Nykyään on totuttu saamaan jälki-istuntoa joten se ei tehoa. esim. jos olisi vaikka piirtänyt tussilla seinään olisi se itse puhdistettava eikä vaan istua luokassa tunti” (poika 12 v)

Laissa myös todetaan, että kasvatuskeskustelu tulisi kirjata ja siitä tulisi ilmoittaa oppilaan huoltajalle.Vanhemman mahdollisuutta osallistua kasvatuskeskusteluun myös oman harkintansa perusteella voitaisiin vielä myös lakipykälässä vahvistaa. Koska huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista ja huoltajilla heillä tulee olla mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun katsoessaan sen tarpeelliseksi lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että tilanteissa, joissa oppilas velvoitetaan omalla työllään korjaamaan aiheuttamansa vahinko (35 §) (esim. siivousvelvoite [5]) täytyy tilanteessa selkeästi löytyä syy-yhteys tekoon ja lisäksi on tärkeää, ettei oppilasryhmään kohdisteta yhteisesti velvoitteita yksittäisen oppilaan tai oppilaitten taikka tuntemattomaksi jääneen oppilaan toiminnan perusteella.

3.  Oikeus ottaa pois esineitä tai aineita ja tutkia oppilaan tavarat

Lakiehdotuksessa esitetään, että opettajalla ja rehtorilla olisi koulupäivän aikana oikeus ottaa haltuunsa kielletty esine tai aine tai sellainen esine tai aine, jolla oppilas häiritsee opetusta tai oppimista (perusopetuslain 36 d §). Ehdotuksessa lukiolaiksi (26 d §) säädettäisiin, että rehtorilla ja opettajalla on oikeus työpäivän aikana ottaa haltuunsa opiskelijalta lain 21 §:ssä kielletty esine tai aine.

Lakiehdotuksen perusopetuslain 36 d §:ssä ja lukiolain 26 d §:ssä säädettäisiin myös, että tällaisen esineen tai aineen etsimiseksi opettajalla ja rehtorilla olisi koulupäivän aikana oikeus tarkastaa oppilaan mukana olevat tavarat ja päällisin puolin hänen vaatteensa sekä ulkovaatteena käytetyn takin taskut. Tarkastaminen vaatisi perusteltua ja todennäköistä syytä epäillä, että henkilöllä on hallussaan kiellettyjä esineitä tai aineita tai esine, jolla oppilas häiritsee opetusta.

Rehtorilla ja opettajalla olisi oikeus käyttää sellaisia em. esineen tai aineen haltuun ottamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen, jos oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää haltuun ottamisen.

Lapsiasiavaltuutetun keskustelussa Suomen Lasten Parlamentin jäsenten kanssa, opettajan mahdollisuus tarkastaa oppilaan tavarat herätti paljon kysymyksiä.  Oppilaan henkilön tarkastamisesta keskusteltiin ”oikeutena tarkistaa repun sisältö”, jos siellä epäillään olevan jotain asiatonta. 

Monia lakiesityksen ehdotuksia keskustelussa lapset puolsivat, mutta  tarkastusoikeus nosti miltei yksimielisen vastustuksen. Lapset kokivat repun erityisen henkilökohtaiseksi, eivätkä toivoneet opettajien loukkaavan heidän yksityisyyttään. Samassa todettiin, että esimerkiksi pulpettien tarkistaminen ei haitannut samalla tavalla kuin reppujen. Myös sillä missä ja miten opettaja repun tarkastaa oli suuri merkitys.

”Reppua ei saa tutkia luokassa kaatamalla vain sisältöä pulpetille, vaan oppilaan yksityisyyttä tulee kunnioittaa ja tehdä tarkastus jossain yksityisessä paikassa luokan ulkopuolella.”

”Todellakin! Oppilaalla voi olla erittäin henkilökohtaisia asioita repussaan, enkä minä ainakaan haluaisi opettajan puuttuvan reppuuni. Onko opettajalla oikeutta katsoa oppilaan reppuun jos hän EPÄILEE oppilaalla olevan hallussaan jotakin vaarallista?”

”Hyvä juttu, vaaralliset esineet voidaan takavarikoida ja koulussa tapahtuvien onnettomuuksien määrä vähenee…Tosin tuo että opettajat saavat tarkastaa oppilaan repun vähän arveluttaa koska opettajat voivat käyttää tätä oikeutta väärin. Toivon vain etteivät käytä.” (poika 12 v)

Myös Suomen Lukiolaisten liitto on ottanut lapsiasiavaltuutettuun yhteyttä ja tuonut esille omat kriittiset arvionsa henkilön ja tavaroiden tarkastamisen oikeudesta. Nuoret katsovat että tarkastamisoikeus voi tuoda kouluun epäluottamuksen ilmapiiriä. Nuoren oikeus saada oikeusturvaan liittyviä neuvontapalveluita tulisi myös turvata.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että vaikka henkilön tarkastamiselle ja etenkin vaarallisten esineiden poistamiselle on hyviä perusteluita – kuten kaikkien oppilaiden turvallisuuden takaaminen – tulee sääntelyä kuitenkin vielä täsmentää.

Huomioita oppilaan henkilön ja tavaroiden tarkastamista koskevasta sääntelystä

Koska asia on periaatteellisesti hyvin tärkeä sekä oppilaiden turvallisuuden kannalta että yksittäisen oppilaan perusoikeuksien kannalta, perustelen asiaa seuraavassa yksityiskohtaisesti:

Lakiesityksen perusopetuslain 36 d § sekä lukiolain 26 d § ovat ongelmallisia perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Kuten lakiesityksen perusteluissa tuodaan laajalti esille, kyseessä on oppilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttuminen merkittävällä tavalla. Ymmärrettävää on, että kouluun ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, joka on lainsäädännössä kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen. Ymmärrettävää on myös, ettei oppilas voi sinällään laillisesti hallussaan olevilla esineillä tai aineilla häiritä koulun työrauhaa. Kuitenkin puuttuminen oppilaan tai opiskelijan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen vaatii tarkkarajaisemman sääntelyn.

Lakiesityksessä tulisi täsmentää tarkemmin, kuinka perusopetuslain 36 d § erilaisissa soveltamistilanteissa toimitaan. Säätelytarkkuuden vaatimuksen vuoksi on aiheellista kiinnittää huomiota siihen, liittyvätkö toimenpiteet oppilasta kohtaan vaarallisiin esineisiin ja aineisiin vai työrauhaa häiritseviin esineisiin ja aineisiin. Toimenpiteiden välttämättömyys ja suhteellisuus asettuu eri yhteyteen, kun kyseessä ovat oppilaalle tai yhteisön jäsenille vaaralliset ja toisaalta työrauhaa häiritsevät esineet tai aineet. Lakiehdotuksen perusteluissa tätä näkökulmaa tuodaan esille mutta varsinaisessa lakiehdotuksessa asia tulisi jäsentää ja lausua selkeämmin.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa oppilas häiritsee koulutyöskentelyä ja vastustaa häirintään käytettävän esineen luovuttamista tulisi voida tilannekohtaisesti, suhteellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusperiaatetta soveltaen arvioida, tuleeko häiritsevään käyttäytymiseen puuttua voimankäyttövaltuutuksen ja tarkastusoikeuden nojalla vai käyttäen keinoja, jotka vähemmän puuttuvat lapsen yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, kuten poistamalla oppilas opetustilanteesta. Toisaalta voimakeinojen ja tarkastuksen käyttö on perusteltua välitöntä vaaraa aiheuttavissa tilanteissa, joihin usein liittyy lapsen hallussa oleva vaarallinen esine tai aine.

Kaiken kaikkiaan tarve opettajien voimakeinojen käyttö- ja tarkastusoikeuden laajentamiseen vaatisi perusteellisempaa pohdintaa. Välittömästi uhkaavassa tilanteessa opettaja voi hätävarjelun ja pakkotilan nimissä toimia nykyisen lainsäädännön turvin. Voimakeinojen ja tarkastusoikeuden käyttöä tulisi tarkastella lapsen edun näkökulmasta. On tilanteita, joissa sekä oppilaiden että opettajien turvallisuuteen ja oikeusturvaan liittyen on tärkeää, että vaarallisen esineen tai aineen poistamiseksi tai tarkastuksen suorittamiseksi kutsutaan paikalle poliisiviranomainen. Toisaalta lapselle voi olla toisissa tilanteissa vähemmän nöyryyttävää ja yksityisyyttä loukkaava, että tuttu opettaja poistaa vaarallisen esineen tai aineen lapsen hallusta.

Perusopetuslakiehdotuksen 36 d §:ssä ja lukiolakiehdotuksen 26 d §:ssä mainituista toimenpiteiden suorittamisesta tulisi raportoida säännöllisin väliajoin myös suoraan aluehallintovirastolle.

Seuraavassa on esimerkki erään lasten parlamentin jäsenen pohdinnasta:

”On hyvä että opettajat saavat uusia keinoja työrauhan parantamiseen, koska varmasti monessa koulussa soitellaan opettajille, että miksi meidän lapsi on joutunut jälki-istuntoon, vaikka siihen olisikin perusteltu syy… myös jotkin oppilaat käyttävät sitä varmasti hyväkseen että opettajilla ei ole valtuuksia paljon puuttua heidän toimintaansa…Toisaalta on huono, että opettajat saavat enemmän valtuuksia, koska varmasti jotkut opettajat käyttävät asemaansa väärin, esim. jos opettajalla on jotain vaikka luokan oppilaan vanhempia vastaan, niin se voi helposti kostautua oppilaalle… Ja myös oppilaiden yksityisyys vähenee, jos opettajat saavat suuremmat valtuudet tutkia esim. oppilaan taskuja tai reppua… siellähän voi olla jotain hyvin henkilökohtaista, mistä ei halua, että edes opettajat tietäisivät, vaikka heillä on vaitiolovelvollisuus… Joten tämä on vaikea asia ja varmasti päättäjillä on pitänyt mittailla näitä vaihtoehtoja, riskejä, haittoja ja hyötyjä…” (poika 12 v)

Lakiesityksen perusteluissa on arvioitu oppilaan henkilön ja tavaroiden tarkastamisen suhdetta perustuslain 7 §:ään, jossa turvataan jokaisen oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.  Lainkohdan mukaan kenenkään henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti tai ilman laissa säädettyä perustetta. Perustuslain 7 §:ään liittyy oleellisesti myös PL 10 §:ssä turvattu yksityiselämän suoja. Sen piiriin kuuluu muun muassa oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan.  Tämä koskee myös alaikäisiä.

Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumiselle on asetettu korkea kynnys lainsäädännössä. [6]Lakiesityksen perusteluissa ei ole viitattu tai avattu vastaavaa sääntelyä lastensuojelulaissa.  Lastensuojelulain 64 §:ssä säädetään rajoitustoimenpiteiden käyttämisen yleisistä edellytyksistä sijaishuollossa seuraavasti: ”Laitoshuoltona järjestettävän sijaishuollon aikana lapseen saa 65-73 §:n nojalla kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vain siinä määrin kuin sijaishuoltoon johtaneen päätöksen tarkoituksen toteuttaminen, lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus taikka muun mainituissa säännöksissä säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen.” Lastensuojelulain tarkoittamia rajoitustoimenpiteitä sijaishuollossa ovat muun muassa aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen, kiinnipitäminen sekä liikkumisvapauden rajoittaminen. Näistä em. rajoitustoimenpiteistä on säädetty lastensuojelulaissa pykäläkohtaisesti tarkkarajaisesti ja lastensuojelun asiakkaan oikeusturva huomioiden.  Perusopetuslain sääntelyä tulisi verrata tähän kokonaisuuteen.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että opettajille ja rehtorille on voimassa olevassa perusopetuslaissa (36 b §) annettu tarkkarajainen voimankäytönoikeus poistettaessa oppilasta luokasta. Rehtori ja opettaja saavat käyttää oppilaan poistamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai häirinnän vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle.

Mikäli arvioinnin ja harkinnan jälkeen opetusministeriö katsoo tarpeelliseksi täydentää oppilaan poistamisen oikeutta myös henkilön ja hänen tavaroidensa tarkastamisen oikeudella, pitää lapsiasiavaltuutettu välttämättömänä, että oppilaiden käytössä olevia oikeusturvakeinoja vahvistetaan, niistä tiedotetaan koulussa (esimerkiksi osana järjestyssääntöjä) ja oppilaille annetaan mahdollisuus kysyä neuvoja puolueettomalta taholta.

4.   Oikeusturvakeinojen ja neuvonnan vahvistaminenEsitys perusopetuslain muutokseksi ei pohdi nykyisiä koulun oikeusturvakeinoja suhteessa nyt esitettyihin oppilaiden ja rehtorin uusiin valtuuksiin kurinpidossa. On kuitenkin välttämätöntä, että koulussa on tarjolla sujuvia menettelyjä tilanteeseen, jossa oppilas tai hänen vanhempansa haluavat saattaa puolueettoman tahon tutkittavaksi sen, onko opettaja, rehtori tai koulutuksen järjestäjä toiminut perusopetuslain mukaisesti.

Nykyisin kunnan/koulutuksen järjestäjän tai opettajan ja rehtorin toiminnan lainmukaisuutta tai oppilaan/vanhempien kohtelua ja hyvän hallinnon toteutumista voidaan arvioida aluehallintovirastossa kanteluiden kautta tai ylimpien lainvalvojien (Eduskunnan oikeusasiamies, Oikeuskansleri) ratkaisuissa. Nämä menettelytavat ovat kirjallisia ja pitkäkestoisia. Ne eivät sellaisina sovellu hyvin ratkomaan tai arvioimaan koulun arjessa eteen tulevia oikeussuojaa tai oikeusturvaneuvontaa kaipaavia tilanteita.  Oikeusturvaneuvontaakin on tarjolla niukasti ja viranomaiset tiedottavat toiminnastaan heikosti.

Kun perusopetuslakiin lisätään opettajien/rehtorin ja koulutuksen järjestäjien oikeuksia kurinpitoasioissa, on lapsen oikeuksien kannalta tarpeellista tuoda samalla myös oppilaiden ja heidän vanhempiensa käyttöön sujuvia, helposti saavutettavia oikeusturvakeinoja ja – neuvontaa.

Tästä syystä lapsiasiavaltuutettu suosittelee opetus- ja kulttuuriministeriölle kokonaisarvioinnin tekemistä koulun oikeusturvakeinojen tilasta ja sen kehittämisen tarpeista, sekä sen jälkeen tarpeellisiin toimiin ryhtymistä.  Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon alalla kunnalla tulee olla sosiaali- ja potilasasiamies, joiden tehtävänä on neuvoa asiakkaita myös oikeusturva-asioissa. Vastaavaa toimijaa ei koulussa ole. Aluehallintovirastot eivät myöskään pysty toimimaan sovittelijoina riitatilanteissa.

Tähän liittyen tulisi harkita, että kouluissa ja oppilaitoksissa työskentelisi itsenäinen toimija, oppilasasiamies, jolle oppilaat ja opiskelijat sekä heidän huoltajansa voisivat henkilökohtaisesti tuoda esille koulussa tai oppilaitoksessa kokemiaan epäkohtia tai kysyä neuvoa esim. oikeusturvaan liittyvissä kysymyksissä.

Koulun erimielisyystilanteisiin liittyen tulisi myös selvittää rikos- ja riita-asioiden sovittelun nykyistä laajempaa käyttömahdollisuutta, jolloin puolueeton taho voisi tulla kouluun neuvottelemaan ja hakemaan sopua eri tahojen välille sekä arvioimaan samalla ratkaisujen lainmukaisuutta.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että oppilaat ja opiskelijat tarvitsevat heidän ikäänsä ja kehitystasoonsa ja kokemuspiiriinsä soveltuvaa tietoa oikeusturvastaan, oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Lasten ja nuorten käytettävissä on oltava riittävästi oikeusturvaan liittyviä neuvontapalveluja.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että lapset ja nuoret eivät myöskään aina luota palveluihin, koska eivät tiedä, mitä niissä tapahtuu eivätkä tunne ammatti-ihmisiä. Lapsille ja nuorille palvelut ovat ihmisiä ja ihmissuhteita. Lasten ja nuorten kannalta olennaista on se, että heidän arkiympäristössään on tarpeen tullen ihmisiä, joihin on helppo ottaa yhteyttä ja kertoa omista asioistaan. Myös koulukuraattorin mahdollisuudet toimia oikeusturvaneuvojen antajana tulee selvittää.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että oppilaiden ja opiskelijoiden oikeusturvakeinoja selkeytetään ja kehitetään. Opetustoimen jälkikäteisen oikeussuojajärjestelmän tulee toteuttaa oppilaan ja opiskelijan oikeuksia ja toimia myös niin, että lapset ja nuoret itse sen ymmärtävät ja voivat sitä käyttää.

5.   Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuus ja oppilas- tai opiskelijakuntaOKM:n ehdotuksessa esitetään perusopetuslaissa (47 a §) ja lukiolaissa (27 §) säädettäväksi, että jokaisella koululla ja oppilaitoksella ja koululla tulee olla oppilaista / opiskelijoista muodostuva oppilas- / opiskelijakunta. Lakiehdotuksessa tuodaan esille, että oppilas- ja opiskelijakuntia tulee kuulla ennen opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä järjestyssäännön vahvistamista sekä ennen muiden oppilaan ja opiskelijan asemaan olennaisesti vaikuttavien päätösten tekemistä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin kannatettavana oppilas- / opiskelijakuntien aseman ja vaikutusvallan vahvistamista ja tehtävien täsmentämistä etenkin vaikuttamisen osalta ja koulun erilaisten suunnitelmien laadinnassa.  Käytännössä lakiesitys tarkoittaa oppilaskuntatoiminnan lisääntymistä etenkin alakouluissa. Tämä sai myös Suomen lasten parlamentin jäsenten laajan tuen:

”Oppilaskunnat pitäisi olla jokaisessa koulussa. Mutta jos sitä ei ole, oppilailla ei ole välttämättä rohkeutta pyytääkään sitä. Laki olisi aivan mahtava asia!” (tyttö 13 v)

On myönteistä, että oppilaskunnan tehtäviä määritellään laissa. Osassa kouluja oppilaskunnat ovat voineet toimia pääasiassa koulun yhteishengen ja tapahtumien järjestämisessä ja toisissa kouluissa myös oppilaiden vaikuttamisen kanavana. Molemmat tehtävät ovat tärkeitä.  Lapsiasiavaltuutettu on jo aiemmin lausunnoissaan korostanut, että koulutyöskentelyyn tulee saada sisäänrakennettua lasten ja nuorten keskinäistä ryhmäytymistä tukevaa toimintaa, joka parhaimmillaan samalla edistää heidän sosiaalisia valmiuksiaan ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Lapsiasiavaltuutetun selvitykset koulun arjesta osoittavat, että oppilaat toivovat sekä enemmän yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteiden tukea että enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa arkisiin pieniin ratkaisuihin välitunneilla, koulun sisustuksessa, ruokailussa ja sen järjestelyissä. Vaikuttamismahdollisuudet tukevat oppilaiden koulussa viihtymistä ja tuovat oppilaille tärkeät perusopetuksen laatuun vaikuttavat asiat aikuisten tietoon. Koulun toiminnalla yhteisönä on vaikutusta myös koulujen työrauhaan ja oppilaiden ja opiskelijoiden vastuunottamiseen itsestään ja yhteisönsä hyvinvoinnista.

Suomen lasten parlamentin jäsenet kertoivat hyviä esimerkkejä tilanteista, joissa oppilaskunta on voinut vaikuttaa lapsille tärkeissä asioissa:

”On meillä kedun ansiosta saatiin pallot luokille, maalit pihalle, twist naruja ja jalkapallo maalivahdin hanskoja ainakin”

”Kyllä on, Maria Kaisa! Meidän koulussa oppilaskunta toteutti yleisön pyynnöstä kouluruoka kyselyn, jonka seurauksena meidän koulumme ihana Laila keittäjä tekee meille toiveruokapäivisin pitsat ” (tyttö 12 v)

”On hyvä että kaikkiin kouluihin pitää järjestää oppilaskunta, koska silloin oppilaat pääsevät kantamaan vastuun ja päättämään asioista, koska jotkut lapset haluavat oikeasti päättää asioista ja vaikuttaa niihin ja kun on oppilaskunta niin oppii tärkeitä perusasioita rehellisyyden ja asioiden hoitamisen. Silloin myös kaikista koulun asioista tulee mukavampia koska lapset saavat myös vaikuttaa esim. koulun sääntöihin ja uskoisin että kun lapset ovat itse päättämässä niin niitä esim. sääntöjä noudatetaan paremmin eikä tule erilaisia rikkeitä niin paljoa. Ja myös että jos jokaisesta luokasta on edustaja niin edustaja voi viedä luokassa ilmenneitä asioita oppilaskuntaan….ja ainakin meillä minä olen automaattisesti oppilaskunnassa koska olen slp:ssä ja kerron siellä mistä täällä ollaan puhuttu jne.” (poika 12 v)

Vaikuttamista ei kuitenkaan pidä rajata vain oppilaskunnan mahdollisuudeksi, vaan koko koulun toimintakulttuurin pitää tukea yksittäisenkin oppilaan mahdollisuuksia kertoa mielipiteensä ja tulla kuulluksi.  Erityisesti tulee pitää mielessä, että nämä em. tavoitteet koskevat kaikkia lapsia ja nuoria, eivät vain luonnostaan aktiivisia, rohkeita ja sanavalmiita. Tämän kannalta on tärkeä pitää opetusryhmän koko kohtuullisena ja säätää jatkossa myös sen enimmäiskoosta laissa.

Sosiaalisen kasvun, erityisesti yhteiskunnan jäsenyyden vahvistumisen näkökulmasta hyvin olennainen on kokemus kuulumisesta johonkin ja tunne omasta merkityksestä jäsenenä yhteisössä. Koulu voi tarjota ja vahvistaa näitä kokemuksia, joiden kehittymisessä keskeisenä tekijänä on tietoisuus omasta mahdollisuudesta vaikuttaa ja tulla kuulluksi yhteisön jäsenenä.

Oleellinen lapsen ja nuoren osallistumisen edellytys on lapsen ja nuoren mahdollisuus saada tietoa heihin vaikuttavista asioista, omasta tilanteestaan eri prosesseissa sekä omista mahdollisuuksistaan ja oikeuksistaan. Lasten ja nuorten tulee saada tietoa heille ymmärrettävässä muodossa ja sellaisten tiedonsaantikanavien kautta, joita lapset ja nuoret ovat tottuneet käyttämään.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että koulun velvollisuutta tiedottaa oppilaille koulun toiminnasta ja erityisesti osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista vahvistetaan lakipykälässä niin perusopetus-, lukio kuin ammatillisen koulutuksen laissakin.  Tähän kytkeytyy myös edellä mainittu oikeusturvatiedottaminen. 

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että oppilaskunnan ohjaavan opettajan sekä rehtorin toiminnalla on keskeinen merkitys siinä, miten oppilaskunta tosiasiallisesti voi vaikuttaa. Tätä tuovat esille myös Suomen lasten parlamentin jäsenet:

”oppilaskunta ei itsessään lisää osallisuutta laisinkaan vaan ainoastaan jos oppilaskuntia oikeasti kuullaan.”

”Eilisessä chatissa tuli esille, että jos oppilaskunta on ”pakko tehdä”, ja kokouksia pidetään kerran vuodessa, niin ei sekään olisi hyvä. Pitäisi olla kiva asia kaikille tämä oppilaskunta.” (tyttö 13 v)

”Meidän koulussa oppilaskunta tuntuu enemmän tapahtuma- kuin vaikuttamispainotteiselta. Mitä asialle voisi tehdä?” (poika 13 v)

Myös oppilaiden ja opiskelijoiden sekä heidän huoltajiensa näkemysten säännöllinen selvittäminen ja kokoaminen oppilaitoksen, koulun ja koulutuksen järjestäjän toiminnasta on erittäin kannatettava ehdotus. Pykälään tulee täsmentää, että mielipiteitä tulee selvittää vuosittain.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että kansallisesti tarvitaan myös säännöllisesti kerättyä tietoa ja seurantaa liittyen oppilaiden ja opiskelijoiden asemaan ja oikeuksiin ja osallistumisen mahdollisuuksiin kouluissa ja oppilaitoksissa.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että jo tätä lakiesitystä valmisteltaessa olisi opetus- ja kulttuuriministeriön tullut tiiviimmin tehdä yhteistyötä ja selvittää oppilaiden ja opiskelijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä esitykseen liittyen. Lapsilla ja nuorilla on paljon arvokasta tietoa koulu- ja opiskeluympäristöstään ja heidän mielipiteensä ansaitsevat tulla kuuluiksi ja huomioon otetuiksi arvioitaessa ja suunniteltaessa lasten ja nuorten hyvinvoinnin toteutumista ja parannettaessa heidän toimintaympäristöään.

Koulun työrauhaan ja osallistumiseen voidaan vaikuttaa myös opetuksen sisällöillä. Mm. ihmisoikeuskasvatuksen ja kansalaiskasvatuksen roolia tulisi vankistaa koulun opetuksessa. Tämän myötä olisi mahdollista vaikuttaa laajemmin mm. toisten kunnioittamiseen sekä reiluun käytökseen. Nämä tukevat myös laajemmin yhteiskuntaan kiinnittymistä ja kansalaisuuteen kasvamista.

6.   Sairaalaopetus

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa OKM:n esitysluonnoksen ehdotusta (Laki perusopetuslain muuttamisesta 4 a §), että sairaalan sijaintikunnan velvollisuus järjestää opetusta kattaa aina sairaalassa potilaana olevan oppilaan opetuksen siinä määrin kuin hänen terveydentilansa sallii. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta myös erikoissairaanhoidon piirissä olevan oppilaan osalta. Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että sairaalaopetuksen tarpeessa oleville oppilaille tulee turvata riittävä tuki moniammatillisessa yhteistyössä ja niin, että lasta tuetaan myös sairaalajakson jälkeen.

Lapsiasiavaltuutettu pitää kannatettavana myös kotikuntakorvauksen maksuperusteen muuttamista siten, että hoitopäiviensijaan kotikuntakorvaus laskettaisiin sairaalaopetuksen opetuspäivien mukaan.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 28 artikla korostaa lapsen oikeutta käydä koulua ja valtiovallan velvoitetta ryhtyä toimiin koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi. Samoin lapsen oikeuksien sopimus korostaa eri tavoin vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen oikeutta hänen erityisiin tarpeisiinsa soveltuvaan koulutukseen.

Pitkäaikaissairaiden oppilaiden koulunkäyntiin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja varmistettava, että oppimispolku on katkeamaton, vaikka opetusta annetaan välillä sairaalassa ja välillä kotiopetuksessa tai omassa koulussa. Tavoitteena on sairaalakoulua käyvien yhdenvertaisuus suhteessa koulua käyviin nuoriin.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lasten ja nuorten tulisi saada riittävästi tukea ja apua myös tilanteessa, jossa sairastava lapsi tai nuori haluaa ja on kykeneväinen opiskelemaan omassa koulussaan. Opetukseen ja koulunkäyntiin tulisi miettiä erilaisia joustavia vaihtoehtoja, joilla esim. pitkäaikaissairaiden lasten tai nuorten olisi mahdollisuus säilyttää yhteys omaan kouluyhteisöönsä.

Lapsiasiavaltuutettu on aiemmissa lausunnoissaan esittänyt huolensa liittyen mielenterveysongelmista kärsivien nuorten koulunkäyntiin ja opiskeluun. Lapsiasiavaltuutettu on lausunnoissaan katsonut, että mielenterveysongelmista kärsivän nuoren oikeus suorittaa peruskoulun oppimäärä sairaalakoulussa tulee turvata myös lapsen täytettyä 17 vuotta.

Lapsiasiavaltuutettu haluaa myös korostaa, että pitkäaikaissairaiden tai mielenterveysongelmista kärsivien nuorten lukio- ja ammattikoulutusta tulee tukea riittävästi. Jos nuori haluaa ja kykenee osallistumaan oman lukionsa tai ammattikoulunsa opetukseen sairaalasta käsin, tätä mahdollisuutta tulee ehdottomasti kaikin tavoin tukea. Lapsiasiavaltuutetulle tulleissa yhteydenotoista on käynyt ilmi, että perheiden on ollut erittäin vaikea saada tukea esimerkiksi nuoren opiskelumatkakuljetuksiin.

7.   Sijoitetun lapsen tai nuoren opetuksen kotikuntakorvaus ja opetusjärjestelyt

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa esitystä lastensuojelun vuoksi sijoitetun oppilaan kotikuntakorvauksen maksamisesta aiheutuneita kustannuksia vastaavasti.

Lapsiasiavaltuutettu on aiemmin lausunnossaan todennut, että toiseen kuntaan sijoitettujen lasten oikeus perusopetukseen toteutuu epätasaisesti sijoituskunnasta ja laitoksesta riippuen ja samalla heikentää sijoitetun lapsen yhdenvertaisuuden toteutumista suhteessa muihin kunnan perusopetusta saaviin oppilaisiin. Käytännössä on havaittu, että kunnista ja laitoksista riippuen on kehitetty erilaisia kaavamaisia järjestelyjä liittyen sijoitettujen lasten perusopetukseen, mikä uhkaa sijoitetun lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisen koulutuksen ja kasvatuksen toteutumista.  Kunnat ja laitokset ovat käyttäneet sekä kotiopetusta että oman opetusyksikön perustamista laitokseen tavoilla, jotka eivät ole aina lapsen edun mukaisia. [7]

Huostaanotetun lapsen oikea-aikainen integroituminen yleisopetukseen ja kouluyhteisöön on tärkeää. Se, missä vaiheessa tämä on mahdollista, tulee arvioida jokaisen lapsen osalta erikseen. Arvioinnin perustana tulee olla lapsen hyvinvointi, ei taloudelliset seikat. Eriytyminen kouluyhteisöstä ja koulunkäynnistä on omiaan lisäämään syrjäytymisriskiä, esimerkiksi hankaloittaen valmiuksia ja motivaatiota peruskoulun jälkeisiin opintoihin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että sijoitetulla lapsella on yhtäläinen oikeus käydä tavallista koulua ikätovereidensa kanssa. Päätös siitä, että sijoitettu lapsi käy koulua muualla on tehtävä asiaan perehtyneen ammattilaisen suorittaman yksilöllisen arvion perusteella. Lapsen ja nuoren näkemykset asiassa on selvitettävä ja hänen mielipiteilleen on annettava iän ja kehitystason mukainen painoarvo.

YHTEENVETO LAPSIASIAVALTUUTETUN KANNANOTOISTA

  • Lapsiasiavaltuutettu kannattaa OKM:n esitysluonnoksen ehdotusta (laki perusopetuslain muuttamisesta 4 a §), että sairaalan sijaintikunnan velvollisuus järjestää opetusta kattaa aina sairaalassa potilaana olevan oppilaan opetuksen siinä määrin kuin hänen terveydentilansa sallii. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta myös erikoissairaanhoidon piirissä olevan oppilaan osalta. Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että sairaalaopetuksen tarpeessa oleville oppilaille tulee turvata riittävä tuki moniammatillisessa yhteistyössä.
  • Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lastensuojelun vuoksi sijoitetun oppilaan kotikuntakorvauksen maksamista toteutuneiden kustannusten mukaisena. Tämä ei kuitenkaan toimenpiteenä vielä riitä sijoitettujen lasten kouluoloihin liittyvien epäkohtien korjaamiseksi.
  • Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lämpimästi esityksen sääntelyä liittyen kaikkien oppilaiden osallisuuden mahdollisuuksien varmistamiseen sekä sääntelyssä esitettyä velvollisuutta oppilaskuntatoiminnan järjestämiseen. Lapsen ja nuoren osallistumisen oikeuden tulee olla kantava ja toimintaa läpileikkaava periaate myös koulun toiminnassa.
  • Lapsiasiavaltuutettu esittää koulun ja vanhempien välisen yhteistyö ja kasvatuskumppanuuden merkitystä vahvempaa korostusta lakiehdotuksessa ja sen perusteluissa.
  • Lapsiasiavaltuutettu kannattaa, että oppilaan oikeus valvontaan sekä henkilökunnan velvollisuus puuttua tilanteisiin koskee myös koulukuljetusta odottavia oppilaita (laki perusopetuslain muuttamisesta 29 §). Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että myös oppilaiden koulumatkalla kokemiin väkivallan ja häirinnän tilanteisiin puututaan tehokkaasti. Lapsiasiavaltuutettu korostaa koulun ja huoltajan yhteistyön tärkeyttä, kun em. tilanteita selvitetään.
  • Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että koulukiusaamiseen puuttumisen menettelytavoista ja vastuuhenkilöistä tulee olla muutoinkin tarkempaa sääntelyä perusopetuslaissa. Koulukiusaamisen määritelmää tulee laissa selkeyttää. Nykyiset keinot puuttua kiusaamiseen ja häirintään koulussa eivät ole riittäviä ja tältä osin esityksen sääntely ei tuo riittävästi muutosta nykyiseen tilanteeseen. Vanhemmilla ja oppilaalla ei ole riittäviä oikeusturvakeinoja silloin, jos he kokevat että koulu ei ole puuttunut kiusaamiseen tarvittavalla tavalla.
  • Lapsiasiavaltuutettu kannatettavana uusia kurinpidon ja ojentamisen toimintaperiaatteita.   Nämä on tärkeätä suunnitella, ohjeistetaan ja määritellä tarkasti yhteistyössä oppilaiden kanssa ottaen huomioon niiden lainmukaisuus, oppilaiden oikeusturva sekä yhdenvertainen kohtelu. Toimintaperiaatteiden tulee olla suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Toimintaperiaatteiden tulee myös olla yhtäläisesti ja selkeästi kaikkien toimijoiden tiedossa, niin opettajien, oppilaiden kuin huoltajienkin. Oppilaille on myös selkeästi kerrottava aina, mikä on ojentamisen tai kurinpitorangaistuksen syy. Uusien kurinpidon toimintaperiaatteiden tulee toimia yhteydessä lapsia osallistavaan toimintakulttuurin muutokseen koulussa.
  • Lapsiasiavaltuutettu kannattaa sitä, että oppilaat voidaan velvoittaa omalla työllään korjaamaan tahallaan tai huolimattomuuttaan aiheuttamansa haitan (laki perusopetuslain muuttamisesta 35 §).
  • Lapsiasiavaltuutettu kannattaa kasvatuskeskustelujen hyödyntämistä jälki-istunnon tai muun kurinpidollisen menettelyn sijaan. Kasvatuskeskustelut on tärkeää suhteuttaa sellaisiksi, että lapsi tai nuori varmasti ymmärtää keskustelun syyt ja merkityksen. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että vanhemmille varataan mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun.
  • Lapsiasiavaltuutettu pitää kannatettavana, että jälki-istunnossa olisi mahdollisuus teettää kirjallisia tai suullisia tehtäviä tai harjoituksia. Näiden tulisi olla kasvatusta, opetusta ja kehitystä tukevia, oikeassa suhteessa oppilaan tekoon tai laiminlyöntiin sekä oppilaan ikään ja kehitystasoon.
  • Lakiesityksessä säädettäisiin, että opettajalla ja rehtorilla olisi koulupäivän aikana oikeus ottaa haltuunsa kielletty esine tai aine tai sellainen esine tai aine, jolla oppilas häiritsee opetusta tai oppimista. Lakiehdotuksen säädettäisiin myös, että tällaisen esineen tai aineen etsimiseksi opettajalla ja rehtorilla olisi koulupäivän aikana oikeus tarkastaa oppilaan mukana olevat tavarat ja päällisin puolin hänen vaatteensa sekä ulkovaatteena käytetyn takin taskut. Rehtorilla ja opettajalla olisi oikeus käyttää sellaisia em. esineen tai aineen haltuun ottamiseksi välttämättömiä voimakeinoja. Lapsiasiavaltuutettu pitää tältä osin esitystä puutteellisesti valmisteltuna ja ehdotettua sääntelyä liian epätarkkana. Kyse on oppilaan perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvästä sääntelystä, josta syystä lainsäädännön tulee olla tarkkarajaista sekä täyttää suhteellisuus- ja oikeusturvavaatimukset. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa tältä osin esityksen uudelleen valmistelua sekä etenkin oikeusturvakeinojen täsmentämistä.
  • Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että oppilaat ja opiskelijat tarvitsevat heidän ikäänsä ja kehitystasoonsa ja kokemuspiiriinsä soveltuvaa tietoa oikeusturvastaan, oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Lasten ja nuorten käytettävissä on oltava riittävästi oikeusturvaan liittyviä neuvontapalveluja.

Jyväskylässä 20.3.2013

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Kirsi Pollari
Ylitarkastaja


[1] OKM:n luonnos hallituksen esitykseksi, Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys, s. 90.

[2] Lapsiasiavaltuutettu painotti tuolloin lausunnossaan:  Katson, että perusopetuslain 34 §:ää tulisi täsmentää niin, että mahdollisuus ohjattuun toimintaan ja valvontaan koskee kuljetusta odottavien oppilaiden ohella myös kuljetuksesta kouluun saapuneita oppilaita, jos he joutuvat kuljetusjärjestelyjen takia odottamaan koulun alkamista.” [2]

[3] Hyvän hallinnon periaatteita koulun kannalta on käsitelty erinomaisesti teoksessa:: Hakalehto-Wainio, Suvianna. 2012: Oppilaan oikeudet opetustoimessa. Lakimiesliiton kustannus, s. 191.

[5] OKM:n ehdotus hallituksen esitykseksi s. 67

[6] Perus- ja ihmisoikeuksien yleisiä rajoitusperusteita ovat:

Rajoitusten tulee perustua eduskuntalakiin; Rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä; Hyväksyttävyysvaatimus: Rajoitusperusteiden tulee olla perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä, painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia; Ydinalueen koskemattomuuden vaatimus: Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta; Suhteellisuusvaatimus: Rajoitusten tulee olla välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi sekä laajuudeltaan oikeassa suhteessa perusoikeuksien suojaamaan oikeushyvään ja rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painoarvoon; Oikeusturvavaatimus: Perusoikeutta rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä; Ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus: Rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.

[7] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1555269


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.