Lapsiasiavaltuutetun nuorten neuvonantajien asiantuntijalausunto eduskunnan tarkastusvaliokunnalle

Eduskunnan tarkastusvaliokunnalle 17.4.2013

Lapsiasiavaltuutetun nuoret neuvonantajat

1. Minkälainen nuori on syrjäytynyt?


Syrjäytynyt nuori kuvaillaan usein toimettomaksi ja eristäytyneeksi henkilöksi, joka elää irrallista elämää. Syrjäytyneellä nuorella ei ole sosiaalisia kontakteja, ja hän on menettänyt otteensa yhteiskuntaan.

Usein syrjäytyneitä tarkastellaan vain tilastojen valossa. Onko nuori syrjäytynyt vain tilastollisten mittareiden perusteella? Onko nuoren omalla kokemuksella omasta asemastaan merkitystä? Median käyttämät käsitteet ovat väljiä ja määritelmät epäselviä. Syrjäytynyt nuori voi joko kokea itsensä syrjäytetyksi tai sitten hän voi olla sitä omasta tahdostaan. Yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyden kokemukset ovat hyvin yksilökohtaisia.

2. Seikkoja, jotka ovat mielestämme keskeisimpiä nuorten syrjäytymisen aiheuttajia

Syrjäytymistä tapahtuu varmasti eniten oppivelvollisuuden tai toisen asteen koulutuksen päättyessä. Myös opiskelu- ja työelämän välinen aika voi johtaa syrjäytymiseen, ellei sopivaa työpaikkaa löydy nopeasti ja helposti. On tärkeää, että nuori saa tällöin tarvittavan tuen opiskelu- tai työpaikan hakemisessa. Jatkokoulutuspaikat eivät useinkaan vastaa nuorten kiinnostusta, mikä johtaa siihen, että nuoria päätyy opiskelemaan aloille, jotka eivät ole heitä kiinnostavia.

Syrjäytymisen syyt voivat olla myös erilaisissa oppimisvaikeuksissa tai sosiaalisessa estyneisyydessä. Oppimisvaikeudet tai sosiaalisten tilanteiden pelko ovat voineet estää opiskelu- tai työpaikan saamisen. Syrjäytyminen voi olla seurausta myös korkeasta kynnyksestä avunpyytämiselle, nuori voi pelätä leimautuvansa. Opiskelu- tai työpaikan puuttuminen eivät kuitenkaan yksin ole syitä syrjäytymiselle. Kuka tahansa saattaa jättäytyä työttömäksi tai ilman opiskelupaikkaa omasta tahdostaan, olematta silti syrjäytynyt.

Kouluterveydenhuollon keskittäminen yhteen yksikköön on aina huono asia opiskelijoiden kannalta. Terveydenhoitaja pitäisi olla mahdollista tavata aina kun siihen on tarvetta, ei ainoastaan yhtenä päivänä viikossa.

Syrjäytymisen ei tarvitse aina aiheutua eri elämänmuutosten seurauksena. Kun motivaatio ja halu toimia aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä puuttuvat, vaarana on syrjäytyminen. Tukihenkilöiden ja kannustuksen puuttuessa seurauksena voi olla syrjäytyminen. Pienet asiat johtavat nopeasti suurempiin hankaluuksiin ja esimerkiksi motivaation puuttuessa muukin arkinen toiminta voi pysähtyä. Seuraa siis syrjäytymiskierre.

3. Toimia, joilla nuorten syrjäytymistä voitaisiin parhaiten mielestämme ehkäistä

Lapsiasiavaltuutetun nuorten neuvonantajien keskustelussa korostui koulun merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Koulukaan ei kuitenkaan riitä, ellei se toiminnaltaan vastaa keskustelevaa ja huolehtivaa toimintatapaa. Suomalainen opiskelukulttuuri perustuu tarkkoihin opiskelurutiineihin, mikä näkyy ajankäytössä sekä opettamis- ja opiskelumetodeissa. Koulupäivän keskelle tulisi järjestää vapaata aikaa esimerkiksi kerhotoiminnalle. Tällainen toiminta antaisi aikaa levähtää kiireen keskellä, mikä osaltaan kasvattaisi oppilaiden opiskelumotivaatiota sekä parantaisi kouluviihtyvyyttä. Unohtaa ei sovi myöskään koulun ulkopuolisen harrastustoiminnan ja oman vapaa-ajan merkitystä nuoren hyvinvoinnille.

Koulun arjessa olennaista on se, puhutaanko oppilaista vai lapsista ja nuorista. Oppilaiden näkeminen ensisijaisesti lapsina ja nuorina toisi paremmin esille yleiseen hyvinvointiin liittyvät kysymykset. Olisi tärkeää, että lasten ja nuorten omia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia tuettaisiin.

Kouluissa tulisi olla lasten ja nuorten saavutettavissa turvallisia aikuisia, joilla on aikaa kuunnella ja tarvittaessa auttaa muissakin kun koulunkäyntiin liittyvissä ongelmatilanteissa. Esimerkiksi koulujen vahtimestarien, kuraattorien ja koulunuorisotyöntekijöiden läsnäolo koulun arjessa olisi syrjäytymistä ennaltaehkäisevää.

Osallistavuus on avaintermi koulun arjessa. Keskusteleva ilmapiiri antaa ujommallekin yksilölle mahdollisuuden sosiaaliseen verkostoitumiseen. Kouluympäristö tarvitseekin keskustelevan ilmapiirin lisäämiseksi niin sanottuja matalan kynnyksen lähestymiskanavia. Tutut ihmiset tekevät tiedonvälityksestä ja ilmapiiristä vapautuneemman. Myös koulun nuorisotyöllä on tärkeä rooli kouluviihtyvyydelle. Kunnan tai kolmannen sektorin nuorisotyöntekijät voivat auttaa kouluhenkilökuntaa esimerkiksi välituntivalvonnassa. Näin opettajien työ helpottuu ja oppilaiden turvallisuus parantuu, kun toimintaa on valvomassa myös koulun ulkopuolisia tahoja, joilla on silmää nähdä tilanteet toisesta näkökulmasta. Koulun ulkopuoliset tahot eivät voi kuitenkaan korvata sitä ammattitaitoa, joka opettajilla on. Pedagogisia ja kurinpidollisia taitoja on syytä pitää yllä jatkuvasti kouluviihtyvyyden parantamiseksi.

Vastuu nuoresta jakautuu kuitenkin ennen kaikkea vanhemmille. Vanhemmilla on todellinen tietämys oman lapsensa tilanteesta, ja tätä tietämystä tulee hyödyntää kouluarjessa. Koulun ja kodin välinen yhteistyö on tärkeää. Koulun ja kodin tulee yhteistyössä ratkoa oppilaan koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, mikäli sellaisia tulee. Kolmantena vastuunkantaja tulee muu ympäristö. Jokaisella on velvollisuus auttaa ja tukea tilanteessa, jossa nuori on vaarassa syrjäytyä.

Valtio voi omalta osaltaan olla tukemassa kunnallista työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kunnallinen nuorisotyö koetaan usein valtiollisia hankkeita tehokkaammaksi, sillä se on lähempänä nuoren arkea. Valtio asettaa kunnille usein velvoitteita tällaisen nuorisotyön järjestämiseen. Velvoittaessaan kuntia toimintaan valtion tulee kuitenkin myös antaa riittävästi resursseja toiminnan järjestämiseen. Velvoitteiden lisäksi tarvitaan siis myös resursseja. Valtio voi myös omalla koulutuspolitiikalla olla ehkäisemässä syrjäytymistä. Vapaat jatkokoulutuspaikat eivät usein kohtaa nuorten kiinnostuksen kanssa. Koulutuspaikkoja tulisikin järjestää lisää aloille, joista ollaan kiinnostuneita.

Juuso Ahola, Jämsä 
Anna Aula
, Hankasalmi
Aatu Juovanen, Aura
Marjo Kaul, Tampere
Santeri Lohi, Jyväskylä
Markus Nieminen, Tampere
Ida Pasanen, Järvenpää
Marika Peltola, Laukaa
Juha Peltomaa, Jyväskylä
Juho Räty, Tampere
Eelis Seilola, Jyväskylä
Kimi Uosukainen, Lahti

Nuoret neuvonantajat toimivat lapsiasiavaltuutetun vaikuttamistyön tukena.  Vuonna 2010 perustetussa NuoNe-ryhmässä on tällä hetkellä mukana 14 nuorta ympäri Suomen.  Lapsiasiavaltuutettu tapaa nuoria neuvonantajia vuoden kuluessa noin 5-6 kertaa. Tapaamisissa keskustellaan ajankohtaisista asioista lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja näkökulman edistämiseksi. Lapsiasiavaltuutettu tekee NuoNe-ryhmän kanssa myös vierailuja, joiden puitteissa tutustutaan kiinnostaviin lapsia ja nuoria koskeviin asioihin sekä tavataan päättäjiä. Lapsiasiavaltuutettu hyödyntää nuorten neuvonantajien näkemyksiä monissa kohdin ja vie niitä eteenpäin päättäjille. Nuoret esimerkiksi voivat osallistua kommenteillaan lapsiasiavaltuutetun laatimiin lausuntoihin. Nuorten näkemyksiä on kuultu esimerkiksi kouluun ja opetukseen liittyvissä asioissa sekä siinä, miten lapset ja nuoret tulee huomioida kuntauudistuksen eri vaiheissa.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.