Lapsiasiavaltuutetun lausunto naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevasta yleissopimuksesta

Ulkoasiainministeriölle 17.5.2013

Lapsiasiavaltuutetun lausunto

VIITE: HEL7836-5

EN; Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva yleissopimus; lausuntopyyntö ratifiointityöryhmän mietinnöstä.

 

Asian tausta

Ulkoasiainministeriö on pyytänyt lapsiasiavaltuutetun lausuntoa Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen ratifiointityöryhmän mietinnöstä. Yleissopimuksen tavoitteena on naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja poistaminen, väkivallan uhrien suojeleminen sekä väkivallan tekijöiden saattaminen edesvastuuseen. Yleissopimusta sovelletaan kaikkiin väkivallan muotoihin, perheväkivalta mukaan lukien. Sopimuksen tavoitteena on edistää kaikkien naisten syrjinnän muotojen poistamista sekä naisten ja miesten välistä tosiasiallista tasa-arvoa.  Valtiolla on sopimuksen mukaan velvoite ehkäistä ja tutkia väkivaltaa, rangaista sen tekijöitä ja hyvittää väkivallan teot uhreille.

Naisilla tarkoitetaan myös alle 18-vuotiaita tyttöjä. Osapuolia rohkaistaan kuitenkin soveltamaan sopimusta kaikkiin perheväkivallan uhreihin ilman minkäänlaista syrjintää. Näin ollen sopimusta tulee soveltaa myös alle 18-vuotiaisiin poikiin.

Ratifiointityöryhmä on arvioinut, mitä toimenpiteitä sopimuksen hyväksyminen ja toimeenpano Suomessa edellyttää.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto

Lapsiasiavaltuutettu on antanut lausunnot yleissopimuksen valmisteluvaiheissa 21.1.2010, 29.4.2010 sekä 25.2.2011. Lapsiasiavaltuutettu on ottanut aiemmissa lausunnoissaan yksityiskohtaisesti kantaa yleissopimuksen sisältöön. Nyt lausuntokierroksella olevaa ratifiointityöryhmän mietintöä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevasta yleissopimuksesta lapsiasiavaltuutettu arvioi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta. Lapsiasiavaltuutettu on lausunnoissaan yleissopimukseen liittyen kiinnittänyt huomiota erityisesti lasten rooliin ja näkyvyyteen sopimustekstissä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää Istanbulin sopimusta merkittävänä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vähentämiseen tähtäävänä kansainvälisenä sopimuksena. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa esityksessä annettua ehdotusta siitä, että eduskunta hyväksyisi Istanbulissa toukokuussa 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo kuitenkin, että mietinnössä esitetyt toimenpiteet sopimuksen toimeenpanemiseksi eivät ole kaikilta osin riittäviä tai toimenpiteiden toteutumisen edellytyksiä ei ole selvitetty riittävän tarkasti. Lapsiasiavaltuutettu yhtyy puutteiden osalta Tasa-arvovaltuutetun, Vähemmistövaltuutetun, MONIKA-naisten, Amnesty Internationalin ja OTT Merja Pentikäisen asiasta lausumiin eriäviin mielipiteisiin. Mietinnössä ei ole riittävällä tavalla selvitetty sitä, millaisia puutteita naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiskäytänteissä on tällä hetkellä, eikä sitouduttu riittävän konkreettisiin toimiin puutteiden korjaamiseksi. Erityisen tärkeä olisi säätää lailla turvakotipalveluista ja varmistaa sillä tavoin niiden tosiasiallinen saatavuus.

Kuten myös Amnesty International on tuonut esille, Istanbulin sopimuksen ratifiointi edellyttää uhreille suunnattujen palveluiden lisäämistä ja monipuolistamista. Lapsiasiavaltuutettu tukee näkemystä siitä, että asia tulisi kirjata velvoittavaan muotoon mietintötekstiin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä sitä, että sopimuksen edellyttämiin muutostoimenpiteisiin varataan riittävästi resursseja. Esimerkiksi sopimuksen artiklan 22 edellyttämä turvakotien määrän lisääminen ja palveluiden laadun kehittäminen edellyttää riittäviä taloudellisia ja henkilöstöresursseja. Palveluita järjestettäessä tulee huomioida tarvittaessa perhe kokonaisuutena ja huolehtia siitä, että lapsen oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan elämään toteutuu kuten mm. sopimuksen artikla 23 erityistukipalvelujen osalta velvoittaa. Myös puhelinpalvelun järjestämiselle on varattava riittävät resurssit, jotta palvelun laatu ja saatavuus tulevat turvatuiksi. Erilaisten palveluiden järjestämisessä ja niistä tiedottamisessa on huomioitava myös lapset eli alaikäiset kohderyhmänä.

Tukipalvelujen järjestämisen osalta lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotusta yhteistyöstä järjestöjen kanssa kannatettavana. Järjestöt ovat tehneet asian edistämiseksi jo vuosia laadukasta työtä ja heillä on olemassa rakenteita, joita olisi mahdollista palveluiden kehittämisen osalta hyödyntää. Rahoitukseen ja valvontaan liittyvät kysymykset tulisi kuitenkin pystyä ratkaisemaan toiminnan toteutuksen osalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ensisijainen vastuu palveluiden järjestämisestä tulisi selkeästi osoittaa yhdelle viranomaistaholle.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivallan vähentämisen tavoitetta ei ole tuotu esille ratifiointityöryhmän mietinnössä missään kohtaa. STM on julkaissut ”Älä lyö lasta!” kansallisen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelman (2010 – 2015)[1], jossa korostetaan että lähisuhdeväkivallan vähentämistyöhön on sisällytettävä myös lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentäminen. Kuritusväkivallan tekijöinä voivat olla sekä miehet että naiset, isät ja äidit ja sen kohteena sekä tytöt että pojat. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että ratifiointia koskevan hallituksen esityksen perusteluihin lisätään soveltuvaan kohtaan myös sitoutuminen lapsiin – tyttöihin ja poikiin – kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämiseen ja viittaus kansalliseen toimintaohjelmaan. Tukea myönteisen kasvatuksen taitoihin tarvitsevat sekä isät että äidit.

Raportissa s. 9 todetaan, että lasten ja nuorten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä ei ole kattavia tietoja. Raportissa viitataan myös lasten muuta väkivaltaa koskevan tiedon puutteellisuuteen. Lapsiasiavaltuutetun näkökanta on, että tietoa on riittävästi toiminnan pohjaksi mutta tiedonhankinnan säännönmukaisuus tulisi varmistaa. Suomessa on toteutettu v. 1988 sekä 2008 ns. lapsiuhritutkimus [2], joka toistetaan vuonna 2013. Lapsiuhritutkimuksesta on saatavilla tietoa myös lasten kokemasta perheen sisäisestä väkivallasta. Lisäksi kouluterveyskyselystä on saatavilla tietoa nuorten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Valtiovallan pitäisi varmistaa lapsiuhritutkimuksen säännönmukainen toistaminen ja sitoutua toteuttamaan se jatkossa noin viiden vuoden välein.

S. 55. käsitellään artiklaa 25 seksuaalisen väkivallan uhrien tukemisesta. Tähän liittyen on meneillään THL:n johtama pilotointi ns. lastenasiaintalomallin kehittämiseksi seksuaalista ja muuta väkivaltaa kokeneen lapsen tueksi ja rikoksen selvittämisen tehostamiseksi. Ratifiointityöryhmän raportissa ei ole huomioitu tätä kehittämishanketta. Valtion tulee Istanbulin sopimuksen ratifioinnin myötä  sitoutua ns. lastenasiantalomallin pilotointiin ja sen laajentamiseen jatkossa koko maahan.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että mietinnössä esille tuodut yhteiskunnallisen tason vaikutukset ovat tärkeitä ottaa huomioon sopimuksen ratifioinnista päätettäessä. Suomi on saanut useita huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeuksien valvontaelimiltä koskien naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisyä, sekä väkivallan uhriksi joutuneille tarjottuja tukipalveluita. Tästä syystä lapsiasiavaltuutettu pitää sopimuksen ratifioimista ehdottoman tärkeänä, jotta edellä esitettyihin puutteisiin ja kehittämistarpeisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan osalta pystyttäisiin etsimään toimivampia ratkaisumalleja.

Jyväskylässä 17.5.2013

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Hanna Ikonen
Ylitarkastaja

Raija Harju-Kivinen
Ylitarkastaja


[1] Älä lyö lasta! Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010-2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:7.

[2] OPTL:n tutkimustiedonantoja 87 / Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008 – Noora Ellonen & Juha Kääriäinen & Venla Salmi & Heikki Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset.Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Linkki julkaisuun:http://www.optula.om.fi/Etusivu/Julkaisut/1224166673193.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.