Lapsiasiavaltuutetun lausunto yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskeva luonnos hallituksen esitykseksi

Oikeusministeriölle 24.5.2013

VIITE: OM 12/42/2006, OM004:00/2007

ASIA: Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamista koskeva luonnos hallituksen esitykseksi.

YHDENVERTAISUUSLAIN UUDISTUKSEN TAUSTASTA JA YLEISISTÄ LINJAUKSISTA

Esityksessä esitetään säädettäväksi uusi yhdenvertaisuuslaki. Lisäksi ehdotetaan uudistettavaksi laki yhdenvertaisuusvaltuutetusta, laki yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta, sekä laki tasa-arvovaltuutetusta. Viittätoista muuta lakia ehdotetaan muutettavaksi.

Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena olisi edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Lakia sovellettaisiin julkisessa ja yksityisessä toiminnassa ja se olisi siten soveltamisalaltaan nykyistä lakia laajempi.

Lakiesitys pitää sisällään myös laajemman velvoitteen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Uudessa laki esityksessä myös syrjintä ja sitä koskeva oikeussuoja määritellään aikaisempaa laajemmin ja täsmällisemmin ja syrjinnän valvontaa varten vähemmistövaltuutetun virka laajennettaisiin yhdenvertaisuusvaltuutetuksi. Tasa-arvovaltuutetun tehtäväksi jäisi edelleen sukupuolten tasa-arvoa koskevan lain valvonta. Työelämän syrjinnän valvonta jäisi edelleen työsuojeluviranomaisten tehtäväksi.

Lapsiasiavaltuutettu on antanut lausunnon Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistusta valmistelleen toimikunnan välimietinnöstä 31.3.2008 [1], sekä toimikunnan mietinnöstä 12.4.2010 [2]. Lapsiasiavaltuutettu pitää erinomaisen tärkeänä, että yhdenvertaisuuslain uudistusta koskeva lakiesitys on vihdoin valmistunut. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lain antamista eduskunnalle. Jäljempänä olen esittänyt kuitenkin eräitä lapsen oikeuksien näkökulmasta tarpeellisia yksityiskohtaisia muutosesityksiä.

Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin toivoo, että jatkossa edelleen pyrittäisiin yksinkertaistamana ja selkiyttämään yhdenvertaisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja viranomaisvalvontaa. Järjestelmän yksinkertaisuus on lasten ja nuorten kannalta tärkeää. Tältä kannalta olisi jatkaa uudistusta tulevaisuudessa niin, että yhdistetään sukupuolten tasa-arvoa ja muuta yhdenvertaisuutta koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi olisi tarpeen antaa työelämän syrjinnän valvonta työsuojeluviranomaisten ohella myös yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäväksi.

YK:N LAPSEN OIKEUKSIEN SOPIMUKSEN NÄKÖKULMA YHDENVERTAISUUSLAKIIN

Lapsiasiavaltuutettu antaa lausuntonsa YK:n lapsenoikeuksien yleissopimuksen lähtökohdista ja lasten edun sekä oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Tämän lausunnon kannalta olennaiset YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen [3] artiklat ovat:

LOS artikla 2; Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Ketään lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ominaisuuksien, mielipiteiden tai alkuperän vuoksi. [4]

LOS artikla 3; Lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu.

LOS artikla 12; Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti

LOS artikla 19; Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

LOS artikla 22; Pakolaislapsella on oikeus saada tarvitsemansa erityinen huolenpito.

LOS artikla 23; Vammaisen lapsen pitää saada parasta mahdollista hoitoa ja apua, joka edistää hänen itseluottamustaan ja osallistumistaan.

LOS artikla 30; Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja kieleensä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet toteutuvat lakiesityksessä pääosin. Lapsen oikeuksien sopimukseen on lyhyesti viitattu hallituksen esityksen perusteluissa. Lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta syrjinnän kielto on lakiesityksen 8 §:ssä määritelty kattavasti, koska se kattaa myös ikään sekä lapsen vanhempien ominaisuuksien perusteella tapahtuvan syrjinnän. Tämä on huomioitu myös lain perusteluissa.

Yhdenvertaisuuslaissa käsitellään ns. positiivista erityiskohtelua osana syrjinnän kieltoa koskevaa 3 §:ää.  Positiivisen erityiskohtelun mahdollisuus on hyvin tarpeellinen myös lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta. Lasten ja alaikäistenoikeus erityiseen suojeluun ja heidän ikä- ja kehitystasonsa tulisi voida ottaa myönteisen erityiskohtelun kannalta viranomaisissa huomioon.

Lakiesityksen helpottaa osittain lasten kannalta yleisen moniperusteiseen syrjintään (vähemmistöön kuuluva lapsi, vammainen lapsi) puuttumista. Tosin myös sukupuoli voi olla yhtenä osana moniperusteisessa syrjinnässä. Tällöin asiaan puuttumista voi monimutkaistaa sukupuolen ja muiden syiden perusteella tapahtuvan syrjinnän valvonnan kuuluminen eri viranomaisille. Kouluille ja oppilaitoksille annettavat velvoitteet ovat lapsiin kohdistuvan syrjinnän vähentämisen kannalta olennaisia.

Suurimpana puutteena pidän sitä, että lapsen oikeutta osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi ei ole esityksessä riittävästi otettu huomioon. Lain tulisi huomioida erikseen alaikäisten mahdollisuus tehdä kanteluita ja ottaa yhteyttä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettuun sekä näiden velvoite tiedottaa myös alaikäiset huomioiden. Kouluissa yhdenvertaisuussuunnittelussa ei riitä lasten ”kuuleminen” vaan lain tulisi velvoittaa lasten mielipiteiden selvittämiseen yhdenvertaisuussuunnittelun perustaksi.

Kohdassa jossa esitellään kansainvälisten ihmisoikeuselinten Suomea koskevia suosituksia (luonnos s. 20), ei ole viitattu YK:n lapsen oikeuksien komitean 2011 kesällä Suomen valtiolle antamiin suosituksiin.[5] Komitea kuitenkin suositteli että Suomen valtio lisäisi erityisesti lasten tietoisuutta kansallisten järjestelmien mahdollistamista yleisistä valitusmenettelyistä (Suositus 14). Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien komitea huomioi yhdenvertaisuuslain uudistuksen ja suosituksessa 25 vaatii Suomen valtiota tehostamaan pyrkimyksiään torjua vammaisiin lapsiin, pakolais- ja maahanmuuttajalapsiin sekä etnisiin vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Lisäksi on erikseen edellytetty toimia romanilasten kokeman syrjinnän vähentämiseksi. Nämä suositukset tulisi lisätä hallituksen esityksen perusteluihin.

Yksityiskohtaisia muutosehdotuksiaLAKI YHDENVERTAISUUSVALTUUTETUSTA

1. Alaikäisten huomioiminen yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun työssä

Uudistuksessa on tarpeen huomioida vahvemmin lasten ja nuorten, eli alaikäisten, tosiasialliset mahdollisuudet saada kokemansa syrjintä yhdenvertaisuusvaltuutetun, tasa-arvovaltuutetun, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ja nuorten osalta myös työsuojeluviranomaisten tutkittavaksi.

Perusteluna on perustuslain 6§:n 3 momentin velvoite sekä edellä mainittu YK:n lapsen oikeuksien komitean suositus joka velvoittaa helpottamaan lasten mahdollisuuksia tehdä kanteluita ja ottaa yhteyttä perus- ja ihmisoikeusviranomaisiin.

Toiminnan järjestäminen lapsiystävällisesti on Suomessa erityisen tärkeää siksi, että Suomessa lapsiasiavaltuutettu ei käsittele lasten tai heidän vanhempiensa tekemiä valituksia.  Tästä seuraa, että Suomessa muiden, yksittäistapauksia käsittelevien ihmisoikeusinstituutioiden tulee toimia lapsiystävällisesti. Tämä on myös YK-komitean em. suosituksen perustelu.

Tästä syystä yhdenvertaisuusvaltuutetun, tasa-arvovaltuutetun ja soveltuvin osin työsuojeluviranomaisten toiminnassa tulee ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean vuonna 2002 antama Yleiskommentti No 2 (The Role of Independent National Human Rights Institutions in the Promotion and Protection of the Rights of the Child). [6]

YK:n lapsen oikeuksien komitea perustelee ihmisoikeuksia valvovien yleisten ja erityisinstituutioiden toiminnan lapsilähtöisyyttä ensinnäkin sillä, että lapset ovat erityisen suojelun tarpeessa. He eivät myöskään alaikäisinä saa ääntään kuuluviin perinteisen edustuksellisen demokratian kautta ja toisaalta heidän voi käytännössä olla vaikea saada itseensä kohdistuneita ihmisoikeuksien loukkauksia oikeusjärjestelmän tutkittavaksi.

Lasten ja nuorten oikeutta käyttää kansallisia valitus- ja kantelumekanismeja on korostettu  myös useissa Euroopan neuvoston viimeaikaisissa lapsiystävällisiä palveluita koskevissa linjauksissa. Mainittakoon esimerkkinä Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivat, jotka ministerineuvosto on hyväksynyt vuonna 2010.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että yhdenvertaisuusvaltuutettua koskevan lain 3 §:n sekä tasa-arvovaltuutettua koskevan lain 2 §:n perusteluissa huomioidaan erikseen alaikäisten asema valtuutettujen mahdollisina asiakkaina.  Perusteluissa tulisi huomioida seuraavaa:

Alaikäisten oikeuteen ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin saada itseensä kohdistunut syrjintä viranomaisten tutkittavaksi tulee kiinnittää erityistä huomioita. Lasten ja nuorten kannalta olennaista on viranomaisten toiminnasta tiedottaminen yleisesti lapsille ja nuorille ymmärrettävästi sekä heidät tavoittavasti, lasten ja nuorten huomioiminen ja heidän kanssaan keskusteleminen viranomaisten tarkastuskäynneillä, menettelyjen joutuisuus sekä tarpeen mukaan myös erityinen tuki ja neuvonta syrjintäasian käsittelyprosessissa. Tämä tulee ottaa huomioon yhdenvertaisuusvaltuutettun/tasa-arvovaltuutetun tehtäviä hoidettaessa.

Alaikäisten oikeus tulla kuulluksi tulisi huomioida myös tarkastusoikeutta koskevan pykälän 6§ perusteluissa sekä oikeusapua koskevan pykälän 7 perusteluissa.  Oikeusapua voidaan pykälän mukaan antaa ”jos sillä on asianomaisen henkilön oikeuksien kannalta huomattava merkitys”. Alaikäiset syrjinnän kohteeksi joutuneet tulisi mainita perusteluissa eräänä tällaisena erityisryhmänä.  Tämä voitaisiin huomioida myös yhdenvertaisuusvaltuutettua koskevan lakiesityksen 7 §:n lakitekstissä kirjaamalla henkilön alaikäisyys yhdeksi perusteeksi oikeusavun antamiseksi.

” Yhdenvertaisuusvaltuutettu voi avustaa….syrjinnän kohteeksi joutunutta tai mahdollista ihmiskaupan uhria tämän oikeuksien turvaamisesssa…., jos asialla on … asianomaisen henkilön oikeuksien kannalta huomattava merkitys tai henkilö on alaikäinen..

Vastaava täydennys alaikäisten avustamisesta tulisi tehdä myös tasa-arvovaltuutettua koskevan lain 3 §:ään tai sen perusteluihin.

2. Lapsiasiavaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun yhteistyö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävinä ovat lapsen edun, hyvinvoinnin ja oikeuksien edistäminen yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla sekä YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumisen edistäminen. Lapsiasiavaltuutettua koskevassa laissa on velvoite toimia yhteistyössä muiden viranomaisten, järjestöjen ja lapsipolitiikan toimijoiden kanssa.

Yhdenvertaisuuden toteutumisen edistäminen alaikäisten osalta on osa myös lapsiasiavaltuutetun vaikuttamistyötä. Lapsiasiavaltuutetun työn kannalta yhteistyö yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa on tärkeää ja on tarpeellista, huomioida se myös laissa. Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt tiivistä yhteistyötä vähemmistövaltuutetun kanssa. Tästä syystä lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että neuvottelukuntaa koskevaan 10§:n perusteluissa todetaan erikseen tarve tehdä yhteistyötä lapsiasiavaltuutetun kanssa. Tämä tulisi huomioida neuvottelukuntaa koskevassa asetuksessa. Mainittakoon, että vähemmistövaltuutettu on ollut edustettuna asiantuntijajäsenenä lapsiasiavaltuutetun toimintaa tukevassa lapsiasianeuvottelukunnassa.

[7]

3. Moniperustainen syrjintä ja lapset

Lapsiin kohdistuvan suoranaisen syrjinnän kannalta eniten ongelmia on erilaisiin kieli- ja etnisiin vähemmistöihin (romani-, saamelais- ja viittomakieliset sekä maahanmuuttajalapset), sekä vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten elämässä. Moniperustaiseen syrjintään voi kytkeytyä myös toisen kansalliskielen asema (esim. ruotsinkielinen viittomakielinen lapsi) sekä sukupuoli.

Lapsilla ja nuorilla on suuri riski joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi ja se on tärkeä huomioida yhdenvertaisuuslakia ja valtuutettua koskevaa lakia uudistettaessa. Suomessa lasten ja nuorten syrjintä kokemuksia muutama vuosi sitten selvittänyt tutkimus osoittaa, että lasten ja nuorten elämässä syrjintäkokemukset ovat varsin yleisiä. [8]

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että moniperustaiseen syrjintään puuttumisen osalta tulisi määritellä laeissa selkeämmin miten vastuu jakautuu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetun kesken. Etenkin lasten ja nuorten osalta on tarpeen saada asia hoidettua yhden viranomaisen kanssa asioimalla.  Vastuu moniperustaista syrjintää sisältäviin tapauksiin puuttumisesta tulisi osoittaa sekä tasa-arvo-  että yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja luoda tarpeelliset yhteistyömekanismit.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa vielä, että yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee turvata riittävät voimavarat sekä henkilöstönä että toimintamenoina. Tässä lakiesityksessä yhdenvertaisuusvaltuutetulle esitetyt tehtävät ja vastuualueet muodostavat laajan kokonaisuuden,. Edistämistyön vaikuttavuuden ja kanteluiden ja muiden yhteydenottojen riittävän nopean käsittelyn varmistamiseksi pitää valtuutetun toimiston henkilökuntaan ja määrärahoihin saada lisäystä verrattuna vähemmistövaltuutetun toimiston voimavaroihin.

YHDENVERTAISUUSLAKIA KOSKEVAT HUOMIOT

1. Positiivinen erityiskohtelu ja lapsen etu

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Tämä velvoittaa lasten positiiviseen erityiskohteluun ottaen huomioon heidän erityinen haavoittuvuutensa. Mahdollisuus positiiviseen erityiskohteluun  alaikäisyyden perusteella tulisi lisätä yhdenvertaisuuslain 3 §:n perusteluihin. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että myös selkeyden vuoksi käsite ”positiivinen erityiskohtelu” olisi kirjattu 3 §:n 3 momenttiin.

Esimerkiksi lasten ja nuorten osallistumisen edistäminen ja heille tiedottaminen vaatii usein ns. positiivista erityiskohtelua.  On syytä huomioida, että perustuslaissa yhdenvertaisuutta koskevan 6 §:n 3 momentissa säädetään juuri lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Perustuslain mukaan lasten tulee saada vaikuttaa kaikkiin häntä koskeviin asioihin ikätasonsa mukaisesti. Juuri tämä usein vaatii erityisiä toimia verrattuna aikuisiin tai muihin väestöryhmiin.

Ikään perustuva syrjintä on yhdenvertaisuuslain 8§:n mukaan kielletty ja koskee perustelujen mukaan kaikenikäisiä. Toisaalta lasten ja nuorten suojelulla voidaan perustella heitä koskevia erityisiä rajoituksia suhteessa aikuisiin. Erityisen ongelmallisia ovat nuoriin ikäryhmänä kohdistuvat eräänlaiset ”joukkorangaistukset”, kuten asiointikiellot kauppoihin tiettyinä kellonaikoina. Lain perusteluissa olisi tarpeen tuoda esille rajanvetoa syrjinnän ja  oikeuttamisperusteiden välille niin, etteivät nuoret esimerkiksi palveluiden asiakkaina joudu kohtuuttomasti huonompaan asemaan..

2. Oppilaitosten yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimista koskevat ehdotukset

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että 6§ Koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuuttaon tärkeä lisäys yhdenvertaisuuslakiin. On myös tärkeä varmistaa, että koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset saavat tarvitsemansa tuen ja ohjeistuksen suunnitelmien laatimiseen.

Yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisen osalta lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä sitä, että suunnitelmat velvoitettaisiin laadittavaksi koulu- ja oppilaitoskohtaisina, jotta oppilaitosten erilaiset olosuhteet tulisivat asianmukaisella tavalla huomioon otetuiksi.

Koulut ja oppilaitokset tulee kuitenkin velvoittaa ottamaan lapset ja nuoret mukaan suunnitelmien laatimiseen. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että pelkkä kuulemisvelvoite ei ole riittävä. Lasten ja nuorten oma osallistuminen vahvistaisi suunnitelmien vaikuttavuutta ja antaisi lapsille ja nuorille mahdollisuuden tuoda suunnitelmissa esille oman kokemusmaailmansa kannalta tärkeitä asioita. Suunnitelma voitaisiin laatia esimerkiksi yhteistyössä koulujen ja oppilaitosten oppilaskuntien kanssa.

Yhdenvertaisuuslain 6§:n 3 momentin tulisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: 
Koulutuksen järjestäjien ja sen ylläpitämän oppilaitoksen on selvitettävä yhdenvertaisuussuunnittelun perustaksi oppilaiden sekä heidän huoltajiensa mielipiteitä. Lisäksi oppilaskuntien tulee voida osallistua suunnitelmien laadintaan.

Oppilaitoksen yhdenvertaisuussuunnitelman sisällölle tulisi kirjata lain perusteluihin selkeät sisällölliset tavoitteet, jotta eri oppilaitoksissa ja kouluissa tulisi huomioitua samat perussisällöt.  Suunnitelman tulee voida sisältää myös tasa-arvolain mukaan oppilaitoksilta velvoitettava suunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi.

Yhdenvertaisuussuunnittelussa tulee huomioida vammaisten lasten ja nuorten tosiasiallisten mahdollisuuksien varmistaminen peruskoulun jälkeisen koulutuksen ja opiskelun osalta. Tällä hetkellä monen vammaisen lapsen ja nuoren opinnot päättyvät peruskouluun, koska toisen asteen oppilaitoksissa ei ole riittävällä tavalla kiinnitetty huomiota esteettömyyteen liittyviin kysymyksiin.

3. Häirintään puuttuminen tulee säätää myös oppilaitosten ja koulutuksen järjestäjien velvollisuudeksi

Yhdenvertaisuuslain 14 §:ssä säädetään häirintään puuttumisesta. Säännös asettaa työnantajalle erityisiä velvoitteita mutta ei huomioi koulutuksen järjestäjän ja oppilaitoksen velvollisuutta puuttua häirintään. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että koulukiusaamisesta osa on määriteltävissä myös häirinnäksi. Tästä syystä 14§:n tulisi lisätä, että myös koulutuksen järjestäjän ja oppilaitoksen menettelyä on pidettävä tässä laissa kiellettynä syrjintänä, mikäli oppilaan ja hänen vanhempiensa esille tuoman häirinnän poistamiseksi ei ryhdytä toimiin.

LAKIESITYSTEN VAIKUTUS LAPSIASIAVALTUUTETTUA KOSKEVAAN LAINSÄÄDÄNTÖÖN

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että lapsiasiavaltuutetusta vuonna 2004 säädettyä lakia tulisi arvioida ja vertailla nyt esillä olevien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettua koskeviin uusiin lakiehdotuksiin. Myös lapsiasiavaltuutettua koskevaan lakiin tarvittaisiin vastaavia muutoksia viranomaisten itsenäisyyden vahvistamiseksi.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erityisen hyvinä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetun lakeihin sisältyviä kirjauksia molempien asemasta toiminnassaan itsenäisinä ja riippumattomina. Lisäksi lakiehdotusten mukaan sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu että tasa-arvovaltuutettu antaisivat toiminnastaan kerran neljässä vuodessa kertomuksen eduskunnalle. Lapsiasiavaltuutettu antaa nyt kertomuksensa valtioneuvostolle samoin kuin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettu mutta mahdollisuutta neljän vuoden välein eduskunnalle annettavaan kertomukseen ei ole. YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukset lapsiasiavaltuutettu -viranomaisten toiminnasta kuitenkin lähtevät siitä, että kertomus tulisi voida antaa myös eduskunnalle. Tämä mahdollisuus tulisi lisätä myös lapsiasiavaltuutettua koskevaan lakiin.

Saamen kielilaissa 2§ kohdassa 6) ei ole huomioitu lapsiasiavaltuutettua. Olisi kuitenkin perusteltua, että myös lapsiasiavaltuutetulla olisi muita toimijoita vastaava velvoite käyttää saamen kieltä. Lapsiasiavaltuutetulla on pohjoissaamen kielistä tiedotusta verkkosivuillaan www.lapsiasia.fi. Tämä ei aiheuttaisi siten erityistä muutosta lapsiasiavaltuutetun nykyiseen toimintaan.

Jyväskylässä 24.5.2013

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Hanna Ikonen
Ylitarkastaja


[1] Linkki lausuntoon: http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=93870&name=DLFE-8038.pdf

[2] Linkki lausuntoon: http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1490885

[3] YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus: http://www.lapsiasia.fi/lapsen_oikeudet/sopimusteksti

[4] Artiklan 2 mukaan lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman lapsen, hänen vanhempansa tai muun huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

[5] http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=82628&GUID={08815486-C2F7-4348-A1DC-0985FA9542EC}

[6] Linkki YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttiin:http://www.unhchr.ch/tbs/doc.nsf/898586b1dc7b4043c1256a450044f331/ec1dcd23712e20a8c1256c4f0034fd50/$FILE/G0245736.pdf

[7] Esimerkkinä mainittakoon vuonna 2011 julkaistut lapsiasiavaltuutetun ja vähemmistövaltuutetun suositukset lapsiin kohdistuvan syrjinnän ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=2835211&name=DLFE-15227.pdf

[8] ”Kuka ei kuulu joukkoon? Lasten ja nuorten kokema syrjintä Suomessa”; Sisäasiainministeriön julkaisuja 36/2010: ( http://yhdenvertaisuus-fi-bin.directo.fi/@Bin/fa3266b20f8953867312a5bd6ebad41a/1367558676/application/pdf/170473/Kuka%20ei%20kuulu%20joukkoon%20JULKAISU%20SM36_2010.pdf)


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.