Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportista

Sosiaali- ja terveysministeriölle 14.10.2013

Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportista
Asia: Lausuntopyyntö 21.8.2013
Viite: STM071:00/2012

Yleinen arvio työryhmän loppuraportista

Lapsiasiavaltuutettu kiittää Toimiva lastensuojelu -työryhmää perusteellisesti tehdystä selvityksestä.  Ottaen huomioon selvitysryhmän käytössä olleet resurssit ja aikataulun tulosta voi pitää erinomaisena. Johtopäätösten ja toimenpide-ehdotusten kokonaisuus luo osuvan kuvan suomalaisen lastensuojelun kehittämistarpeista. Kokonaisuus ottaa hyvin huomioon lapsiasiavaltuutetun työryhmälle tammikuussa 2013 antaman lausunnon, joka sisälsi ehdotuksen lastensuojelua koskevaksi toimenpideohjelmaksi [1]. Erityisen myönteistä on se, että työryhmä on ottanut työssään kauttaaltaan huomioon lasten ja nuorten oman kokemusasiantuntemuksen arvostuksen ja merkityksen. Esitykset kattavat hyvin syksyllä 2012 ”Suojele Unelmia – Vaali Toivoa” -raportissa julkaistut nuorten suositukset lastensuojelun laadun kehittämiseksi [2].

Selvitysryhmän loppuraportti sisältää 54 toimenpide-ehdotusta, jotka kattavat laajasti sekä käytännön työssä toteutettavia nopeitakin ratkaisuja että pidemmällä aikavälillä toimeenpantavia isoja rakennemuutoksia. Osa ehdotuksista on periaatelinjauksia ja suuria rakenteellisia uudistuksia (esim. kuntapalveluiden asiakas- ja perhelähtöisen johtamisen malli), jotka edellyttävät paljon jatkovalmistelua ja monien viranomaisten sekä poliittisten päättäjien ratkaisuja. Johtopäätöksissä on monia lainsäädännön muutostarpeita, jotka edellyttävät erilaisia jatkoselvityksiä ja arviointeja. Esimerkiksi eropalveluissa sekä maahanmuuttajalasten palveluissa ehdotettu kehittämistyö vaatii yhteistyötä oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön kanssa. Toisaalta monet lapsen etua parantavat toimintatapojen korjaukset ovat toimeenpantavissa nopeastikin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan omilla linjauksilla ilman lainsäädäntömuutoksia tai muita jatkoselvityksiä. Ne voivat kuitenkin edellyttää esimerkiksi koulutusta ja tiedotusta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että raportissa on huomioitu sekä rakenteelliset ja periaatteelliset että käytännön tason muutostarpeet. Erittäin suuri haaste kuitenkin on, miten työryhmän moninaisten ja monitasoisten toimenpide-ehdotusten kokonaisuuden jatkovalmistelu, niiden edellyttämä kehittämistyö sekä käytännön toimeenpano organisoidaan. Lapsiasiavaltuutetun korostaa, että toimeenpanemalla selvitysryhmän ehdotukset kokonaisuutena parannettaisiin suomalaisten lasten turvallisuutta ja kuulluksi tulemista, saataisiin huostaanottojen tarve vähenemään ja varmistettaisiin lastensuojelun laatu yhdenvertaiseksi koko maassa.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin myönteisenä, että sosiaali- ja terveysministeriö on jo antanut muutamia toimenpide-ehdotuksia Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteutettavaksi. Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin katsoo, että työryhmän ehdotusten toimeenpano edellyttää merkittäviä, useampivuotisia lisäpanostuksia lastensuojelupalveluiden kansalliseen kehittämistyöhön ja johtamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee organisoida ehdotusten toimeenpano monivuotiseksi lastensuojelun laadun kehittämisohjelmaksi, jota valtiovalta johtaa ja joka toteutetaan yhteistyössä kuntien kanssa. Lastensuojelun kehittämisohjelma tulee kytkeä tiiviisti laajempaan lasten, nuorten ja perheiden palveluiden asiakas- ja perhelähtöisen, hallinnonalarajattoman toimintamallin kokeiluun kunnissa. Lisäksi tulee huomioida muu meneillään oleva lainsäädäntövalmistelu, jossa työryhmän ehdotuksia voidaan toimeenpanna (esimerkiksi vammaislainsäädännön yhtenäistäminen). Valtioneuvosto tulee sitouttaa kokonaisuutena kehittämisohjelman toimeenpanoon.

Jotta edellä mainittu olisi mahdollista, lapsiasiavaltuutettu vaatii sosiaali- ja terveysministeriötä välittömästi kohdentamaan enemmän voimavaroja lastensuojelun sekä laajemminkin lasten, nuorten ja perheiden palveluiden laadun johtamiseen. Toimeenpano vaatii lisää henkilökuntaa sekä yli hallituskauden ja ministeriörajojen menevää sitoutumista. Ensisijaisesti tulee kuitenkin varmistaa, että lastensuojelussa toimittaisiin jo nykylainsäädännön asettamien vaatimusten ja velvoitteiden mukaisesti. Myös tämä vaatii vahvempaa kansallista ohjausta ja johtamista.

Lyhyellä aikavälillä tärkein yksittäinen uudistustarve on lapsiasiavaltuutetun arvion mukaan sosiaalityön organisoiminen, osaamisen vahvistaminen ja työntekijöiden määrän lisääminen niin, että yksittäinen lapsi ja nuori kohdataan työssä nykyistä paremmin. Tämä edellyttää, että tavalla taikka toisella yksittäisellä sosiaalityöntekijällä olevien asiakkaiden määrää rajoitetaan. Nykyisin asiakasmäärät ovat usein kohtuuttoman suuria. Toinen samalla tavalla kiireellinen toimenpide on turvata perheille matalan kynnyksen tuki, kuten lapsiperheiden kotipalvelu, myös silloin, kun perheellä ei ole tarvetta varsinaiseen lastensuojeluasiakkuuteen (ehdotus 27). Perheiden tulee saada konkreettista tukea ajoissa ja silloin, kun ongelmat ovat vielä pieniä.

Pitkällä aikavälillä lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeimpinä työryhmän rakenteellisia ehdotuksia jotka sisältyvät ehdotuksiin ”kuntien toimintamallin kehittäminen”, ”palvelurakenne” sekä ”Laadunhallinta ja arviointi”, ”Lastensuojelun valtakunnallinen ohjaus ja kehittäminen” sekä lapsi- ja nuoriso-poliittinen ohjelmatyö, ja ”tietopohja ja tiedontuotanto”. Nämä sisältävät tavoitteita, joiden toimeenpano ulottuu tuleville hallituskausille. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee sisällyttää näiden keskeiset ehdotukset omiin seuraavan hallituksen ohjelmaa koskeviin suosituksiinsa ja linjauksiinsa (esimerkiksi ns. tulevaisuuskatsaus valtioneuvostolle).

Selvitysryhmän toimenpide-ehdotusten yksityiskohtainen arviointi

Lapsiasiavaltuutettu arvioi toimenpide-ehdotuksia YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta. Lasten oikeuksien yleissopimus on saatettu Suomessa voimaan lailla lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (SopS 59-60/1991).

Toimenpide-ehdotusten arvioinnissa keskeisiä sopimuksen takaamia periaatteita ovat:

  • lapsen edun asettaminen etusijalle päätöksenteossa ja lapsen oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon (3 artikla),
  • vanhempien ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja julkisen vallan tuki vanhemmille sekä lapsen oikeus laadukkaisiin lastensuojelu- ja päivähoitopalveluihin (18 artikla),
  • lapsen oikeus erityiseen suojeluun ja tukeen, jos hän on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jos hänen edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissä (20 artikla)
  • lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi (12 artikla),
  • lasten yhdenvertainen kohtelu (2 artikla)
  • vammaisten lasten erityistarpeiden huomioonottaminen (23 artikla)
  • lasten suojelu kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta sekä muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta (34 artikla ja 36 artikla)

Toimiva lastensuojelu -työryhmä on huomioinut ehdotuksissaan hyvin lapsen oikeuksien kokonaisuuden. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että jatkossakin toimenpantavien ratkaisujen tulee kaikissa tilanteissa olla ensisijaisesti lapsen edun mukaisia ja niiden tulee varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen.

Toimenpide-ehdotusten yksityiskohtaista arviointia tehdään seuraavassa selvitysryhmän loppuraportissa esitetyn ehdotusten ryhmittelyn mukaisesti [3].

Yhteistyö, työkäytännöt ja menetelmät

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa kohdassa esitettyjä ehdotuksia, mutta esittää eräitä täydentäviä näkökohtia ja toimenpiteitä.

Kokemusasiantuntijaryhmien asettamista ja toimintaa koskevien säännöksiä ehdotetaan lisättäväksi lastensuojelulakiin. Lasten ja nuorten omaa kokemusasiantuntemusta on tarpeen hyödyntää järjestelmällisesti lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämisessä. Lasten ja nuorten osallisuus myös parantaa heidän hyvinvointiaan ja kasvattaa heitä kansalaisina.  Lisäys lainsäädäntöön on tarpeen, mutta on syytä huomioida, että se ei yksin riitä. Lainsäädäntö ei nykyiselläänkään aseta tälle osallistumiselle esteitä vaan kyse on aikuisten toimintatapojen, asenteiden ja toimintakulttuurin kehittämisestä. Tähän asenteiden ja toimintatapojen muutosta tukevaan koulutukseen tulee panostaa.

Kokemusasiantuntijaryhmien lisäksi olisi huolehdittava siitä, että jokaisessa yksittäisessä tilanteessa lasta ja hänen perhettään kuullaan ja, että heidän näkemyksensä ja mielipiteensä otetaan huomioon. Lapsen tulee saada olla osallisena itseään koskevissa asioissa ja päätöksenteossa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Myös sijaishuollossa olevien lasten tulee saada vaikuttaa omaan arkeensa esimerkiksi lastenkodeissa ja vastaavissa. Lasten ja nuorten osallistuminen sijaishuollon kehittämiseen paikallisesti tulee myös varmistaa. Lasten ja nuorten osallistumiseen eri tilanteissa ja eri muodoissa lastensuojelussa ja sijaishuollossa tulee ottaa siis laajasti huomioon. 

Lasten kokemuksen välittymistä päättäjille voidaan tukea myös säännönmukaisilla kyselyillä lastensuojelun laadusta ja palveluiden toiminnasta. Lapsilta kerätään yleisesti ns. subjektiivista hyvinvointitietoa kouluterveyskyselyllä. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa uutta toimenpidettä myös lastensuojelun asiakkaana olevien lasten, etenkin sijaishuollossa olevien lasten, kokemusperustaisen hyvinvointitiedon keräämiseksi säännönmukaisesti ja kansallisesti. Kyselyssä voidaan kerätä lasten arvioita myös palveluiden laadusta sekä lasten ja aikuisten kohtaamisista. Vastaavaa tilastoja muodostavaa tietoahan kerätään kouluterveyskyselystä lasten ja opettajien kohtaamisista. Kyselyn kehittäminen tulee antaa THL:n tehtäväksi. Kysely tukee myös lastensuojelun ja sijaishuollon valvontaa eli sekä kuntien, aluehallintovirastojen että VALVIRAn tehtäviä. Tämäntyyppisen tiedon vaje on tullut esille myös lasten hyvinvoinnin kansallisten indikaattoreiden kehittämistyössä. Toimenpide-ehdotus liittyy myös työryhmän loppuraportin osioon ”Tietopohja ja tiedontuotanto”.

Lastensuojeluilmoituksia koskevia tärkeitä toimenpide-ehdotuksia on loppuraportissa useita.  Velvollisuus ilmoittaa poliisille, kun lastensuojelussa on syntynyt epäily lapsen joutumisesta henkeen tai terveyteen kohdistuneen rikoksen uhriksi parantaa lapsiuhrien asemaa ja nopeuttaa useissa tilanteissa mahdollisen rikoksen selvittämistä. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lisäksi on myös varmistettava, että lastensuojelussa toimivilla henkilöillä on riittävä ammattitaito ja kyky tunnistaa lapsiin kohdistunut väkivalta.

Edellä mainittu selvitysryhmän toimenpide-ehdotus parantaa myös lapsien ja nuorien mahdollisuutta päästä jatkossa Lastenasiantalon erityispalvelun piiriin. Lastenasiantalo -hankkeessa pyritään parantamaan väkivaltaa kokeneiden lasten avun tarvetta. Kyse on lapsilähtöisesti tuotetusta poikkihallinnollisesta erityispalvelusta alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, joiden epäillään kokevan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Hankkeessa alkaa pilotointivaihe Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) erityisvastuualueella vuoden 2014 alussa. Hanketta koordinoi THL ja muita keskeisiä toimijoita ovat Tyks:n lasten ja nuorten klinikka sekä lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen tutkimusyksikkö, Tyksin erityisvastuualueen poliisilaitokset, syyttäjävirastot, kuntien lastensuojelu/sosiaalipäivystys ja aluehallintovirasto sekä kansallisesti poliisihallitus ja valtakunnansyyttäjänvirasto.

Useat loppuraporttiin sisältyvät ehdotukset edellyttävät sitä, että viranomaiset tekevät yhteistyötä ja vaihtavat tietoja keskenään. Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvin tärkeänä ehdotusta yhteistyötä ja tietojen vaihtoa koskevien säännösten yhtenäistämisestä, yksinkertaistamisesta ja selkeyttämisestä. Myös ehdotukset yhtenäisistä ohjeista ja koulutuksesta tukevat muiden toimenpiteiden toteutumista käytännössä.  Sama puute tuli esille myös oikeusministeriön selvityksessä 8-vuotiaan tytön kuolemaan johtaneista tapahtumista.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että viranomaisten välisessä yhteistyössä ja tiedon vaihdossa on myös aina muistettava, että toiminnan kohteena on lapsi ja hänen perheensä. Yhteistyö ja tietojen vaihto on toteutettava siten, että lapsi ja hänen perheensä saavat tarvitsemansa palvelut sujuvasti, ilman tunnetta ”luukulta luukulle” siirtämisestä.  Erityisesti olisi huomioitava, että lapsi voi asioida mahdollisimman usein tutun, oma sosiaalityöntekijänsä tai muun lapselle tutun viranomaisen kanssa, johon hän voi kokea luottavansa. Lapsen ei pidä joutua toistuvasti kertomaan tilanteestaan uudelle ihmiselle.

Lastensuojelun viranomaisten tulisi myös tehdä itseään ja toimintaansa tunnetuksi yleisellä tasolla lasten ja nuorten parissa. Heidän tulisi tiedottaa tehtävistään ja työstään lapsille lapset tavoittavasti ja lapsille ymmärrettävässä muodossa. Tämä vähentäisi myös lastensuojelun piirissä oleviin lapsiin koulussa ja vapaa-aikana kohdistuvia ennakkoluuloja. Mallia tähän voisi hakea esim. koulupoliisitoiminnasta.

Työntekijät ja osaaminen

Selvitysryhmä ei ehdota tarkkaa valtakunnallista henkilöstömitoitusta, vaan tässä vaiheessa pilotointia erilaisten organisointitapojen, työkäytäntöjen ja laatuvaatimusten vaikutuksesta lastensuojelun kuormitukseen. Pilotoinnin tulosten perusteella arvioitaisiin edellytykset ja perusteet henkilöstömitoitusten määrittelyyn.

Lapsiasiavaltuutettu otti kantaa yhden sosiaalityöntekijän vastuulla olevien asiakkaiden enimmäismäärän rajoittamiseen viimeksi lausunnossaan lastensuojelulain 29 §:n muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen [4]Lapsiasiavaltuutettu pitää edelleen välttämättömänä, että tavalla taikka toisella yhden sosiaalityöntekijän vastuulla olevien asiakkaiden enimmäismäärää rajoitettaisiin. Selkeintä olisi säätää henkilöstömitoituksista asetuksella. Lasten ja nuorten kannalta olennaista on, että sosiaalityöntekijällä on aikaa tutustua lapseen. Samalla tarvitaan parempaa osaamista vuorovaikutukseen eri-ikäisten lasten kanssa.

Selvitysryhmän loppuraportin kanssa samanaikaisesti lausuttavana olevassa ehdotuksessa lastensuojelun laatusuosituksiksi lähestytään henkilöstömitoitusasiaa arvioimalla tuntimääriä, joita sosiaalityöntekijän tulisi käyttää mm. lapsen ja vanhempien kanssa työskentelyyn.  Lapsen ja lapsen vanhemman kanssa työskentelyyn sekä prosessinhoidolliseen työhön käytettäväksi ehdotetut tuntimäärät johtavat karkeasti arvioiden siihen, että yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voisi olla korkeintaan 10 – 15 asiakasta.

Ehdotetut tuntimäärät ovat toki erinomainen tavoite. Lyhyellä aikavälillä olisi perusteltua, että asiakasmäärät saataisiin rajattua 20 – 30 asiakkaaseen. Nykyisin työntekijäkohtaiset asiakasmäärät ovat eräissä kunnissa niin suuria, että tilanteen korjaamista ei voi enää pitkittää erilaisilla selvityksillä.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että tällä hetkellä jo käytännön työstä saatavalla tiedolla pitäisi pystyä henkilöstömitoitusta arvioimaan nykyistä paremmin ja pikaisesti. Resursseja tulee lisätä vastaamaan paremmin todellisuudessa tarvittavaa työtekijöiden määrää. Asiassa voitaisiin edetä aluksi myös suosituksin ja informaatio-ohjauksen kautta mikäli katsotaan, että lainsäädäntöön kirjattavat sitovat henkilöstömitoitukset vaativat vielä selvitystä. Lapsiasiavaltuutettu kiirehtii tämän piloitointi- ja arviointityön käynnistämistä.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lastensuojelun sosiaalityötä tekevän henkilöstön määrän lisäämisen ohella on välttämätöntä kehittää työn organisointia, työkäytäntöjä ja henkilöstön osaamista lasten ja nuorten kohtaamisessa. Alalla jo toimiville tarvitaan täydennyskoulutusta lasten ja nuorten kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta, tiedottamisesta asioista lapsille ymmärrettävästi sekä yleensä lapsen ja nuoren kehityksen vaiheista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusvalintoihin tulee liittää alalle soveltuvuuden arviointi. Myös ennalta ehkäisevään työhön panostaminen on keino vähentää lastensuojelun työkuormaa.

Työn organisoinnissa olisi kiinnitettävä erityistä huomioita siihen, että sosiaalityöntekijän työaika pääosin kuluisi sen päätehtäviin, lapsien ja perheiden kanssa työskentelyyn, sen sijaan, että esim. kirjaamis- ja suunnittelutehtävät saattavat viedä jopa yli puolet työajasta. Lastensuojelun henkilöstörakennetta suunnitellessa kokonaisuutena tulisi kiinnittää huomioita myös siihen, että on riittävästi henkilöstöä, joka huolehtii mm. kirjaamis- ja muista toimistotehtävistä, jotta jokainen ammattiryhmä pystyisi käyttämään työaikansa itselleen kuuluviin tehtäviin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä selvitysryhmän ehdotusta lastensuojelun nostamiseksi sosiaalityön erityisosaamisalueeksi ja koulutustason parantamista.  Erikoistumiskoulutuksen valmisteluun ehdotetaan moniammatillisen asiantuntijaryhmän perustamista. Lasten ja nuorten yleisissä palveluissa työskenteleville ehdotetaan myös lastensuojelun täydennyskoulutusta.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan koulutustarve painottuu osittain eri tavoin kuin selvitysryhmä on esittänyt. Yleisissä palveluissa työskentelevillä (esim. terveydenhoitajat, opettajat) on yleensä jo peruskoulutuksensa puolesta hyvät tiedot lapsen kasvusta ja kehityksestä, mutta he tarvitsevat täydennyskoulutusta erityisesti lastensuojelusta. Lastensuojelun tehtävissä toimivat puolestaan tarvitsevat lisää tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä vuorovaikutuksesta lapsen kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu toivoo myös, että lastensuojelun erikoistumiskoulutuksen suunnittelussa huomioitaisiin nykyisin jo päätoimisesti lastensuojelussa toimivien sosiaalityöntekijöiden kokemus ja saavutettu ammattitaito, jotta koulutuksesta ei jatkossa muodostuisi este tai hidaste saada lastensuojeluun riittävästi ammattitaitoista ja pätevyysvaatimukset täyttävää henkilöstöä.

Eroperheiden lapset

Loppuraportin sisältämät ehdotukset koskien eroperheiden lapsia ovat erittäin tärkeitä ja ne sisältyivät myös lapsiasiavaltuutetun, Lastensuojelun Keskusliiton ja Väestöliiton vuonna 2010 tekemään yhteisen aloitteeseen eropalvelujen kansallisten linjausten kehittämiseksi [5].  Lapsiasiavaltuutettu näkee myönteisenä toimenpiteet, joilla lapsen ja nuoren osallisuutta ja asemaa erotilanteissa ehdotetaan selkeytettäväksi ja parannettavaksi, ja joilla lapsen oikeutta suojeluun parannetaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa konfliktitilanteissa.

Em. aloitteessa on kuitenkin myös laajempia toimenpide-ehdotuksia kuin Toimiva lastensuojelu -työryhmän raportissa. Lapsiasiavaltuutettu kiirehtii STM:n ja oikeusministeriön yhteistä arviointia ja työtä laajemminkin erotilanteen palveluiden kehittämiseksi lapsen edun näkökulmasta niin, että vanhempien sovinnollisuutta sekä molempien vanhempien vanhemmuuden jatkumista tuetaan. Tämä olisi omiaan ehkäisemään myös lastensuojelun asiakkuuksien syntymistä ja tukemaan lapsen hyvinvointia. Eropalvelut painottuvat liiaksi vaiheeseen, jossa vanhempien väliset kiistat ovat jo kärjistyneet. Neuvontaa ja tukea tarvitaan jo paljon aikaisempaan vaiheeseen. Jokaisen eroavan lapsiperheen vanhemman tulisi saada neuvontaa ja tukea toimintaansa lapsen edun mukaisesti. Eropalveluilla tarkoitan etenkin lastenvalvojapalveluita, perheneuvolaa ja muuta perheneuvontaa sekä avioliittolain mukaista perheasiain sovittelua.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä sitä, että lapsen kuulemiseen ja mielipiteen selvittämiseen liittyviä säännöksiä vahvistetaan ja edunvalvojan määrääminen mahdollistetaan. Lapsiasiavaltuutettu on esittänyt tätä useaan otteeseen lausunnoissaan koskien ns. asiantuntija-avusteista tuomioistuinsovittelua [6]. Erotilanteen palveluissa ja prosesseissa lapsen oman mielipiteen selvittämisen käytännöt eivät ole lapsen oikeuksien näkökulmasta riittävät.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapsen oikeus suojeluun tulee turvata myös niissä tilanteissa, kun lapsi itse tuo esiin huolensa omasta turvallisuudestaan, terveydestään tai hyvinvoinnista. Lapsen kuuleminen ja hänen näkemyksensä omasta tilanteestaan on yhtä lailla merkityksellistä ja vakavasti otettava kuin vanhempien tai ulkopuolisten tahojen mahdollisesti esiin tuoma huoli lapsen tilanteesta. Uhkaavien tai jo toteutuneiden väkivaltatilanteiden tunnistaminen sekä lapsen kohtaaminen ja kuuleminen ko. tilanteissa vaativat erityistä osaamista, joka olisi huomioitava kaikkien lasten ja lapsiperheiden kanssa työskentelevien koulutuksessa.

Lapsiasiavaltuutettu on myös kiirehtinyt useissa lausunnoissaan valvottuja tapaamisia koskevan lainsäädännön säätämistä.

Huostaanotetut ja kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta, että lapsen huostaanotto voitaisiin tietyissä tilanteissa määritellä pysyväksi. Tämä on iso periaatteellinen muutos lainsäädäntöön. Nykyinen laki lähtee siitä, että huostaanoton edellytyksiä arvioidaan säännöllisesti ja tavoitellaan perheen jälleenyhdistämistä. Kuitenkin tilanteissa, joissa esimerkiksi lapsen huostaanotto on tapahtunut hyvin pienenä ja lapsen elämä on vakiintunut vuosien mittaan sijaisperheeseen ja suhteet syntymävanhempiin ovat jääneet etäisiksi, edellytykset pysyvälle huostaanotolle voisivat syntyä.  Toinen pysyvän huostaanoton tilanne voisi syntyä, mikäli vanhemman tilanne ei monista kuntoutusyrityksistä huolimatta vuosien mittaan kohennu ja on tarpeen vakiinnuttaa lapsen olot sijaisperheessä. Lapsiasiavaltuutetun käsityksen mukaan monissa maissa vastaavaa lainsäädäntöä on olemassa. Toisaalta on huomioitava, että adoptiolainsäädäntöön sisältyvän ns. avoimen adoption käyttäminen on varsin lähellä tässä tarkoitettua pysyvää huostaanottoa.

Ns. pysyvästä huostaanotosta säätäminen edellyttää siis adoption ja huostaanoton välisen suhteen arviointia sekä näiden toimenpiteiden käyttöön liittyvää koulutusta työntekijöille. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että huostaanoton jatkamista, purkamista tai pysyväksi määrittelyä tulisi aina arvioida ensisijaisesti lapsen näkökulmasta ja ratkaisujen tulisi olla lapsen edun mukaisia. Käytännössä se edellyttää myös lapsen aitoa osallisuutta ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, kun päätöstä valmistellaan.

Vanhempien oma kuntoutussuunnitelma ja sen toteutumisen varmistaminen ja seuranta tukevat myös lapsen edun toteutumista, joten lapsiasiavaltuutettu näkee tarpeelliseksi ehdotuksen vahvistaa lastensuojelun velvoitetta tätä koskien. Lapsen huoli biologisten vanhempien tilanteesta ja selviytymisestä säilyy silloinkin, kun lapsi ei ole heidän kanssaan missään tekemisissä eikä sitä edes itse haluaisikaan.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta, jonka mukaan jälkihuollon päättymistä jatkettaisiin 25 ikävuoteen saakka ja jälkihuollon suunnitelman valmistelua tehostettaisiin. Tämä vastaa nuorten omaa ehdotusta ”Suojele unelmia – vaali toivoa” -raportissa. Jälkihuoltoa koskeva suunnitelma on osa nuoren asiakassuunnitelmaa. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että jälkihuoltoa koskeva suunnitelma tehdään yhteistyössä nuoren kanssa, hänen etunsa mukaisesti ja erityisesti hänen toiveitaan ja näkemyksiään kunnioittaen.  Suunnitelma koskee aikaa, jolloin nuori on täysi-ikäinen ja useimmissa tilanteissa itsemääräämiskykyinen, vaikka tarvitseekin edelleen tukea ja ohjausta itsenäistymisessään. Itsenäistymistä ja vastuunottamista omista asioista tukee todellinen mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omaan elämäänsä koskeviin ratkaisuihin.

Jälkihuollon suunnitelmassa olisi huomioitava lapsen läheisten ihmissuhteiden jatkuvuus. Suunnitelmaa olisi siten tarkoituksenmukaista tehdä yhteistyössä myös sijaishuoltopaikan kanssa. Sijaisperheelle on yleensä hyvin tärkeää, ettei yhteys katkea sijoitettuun lapseen, kun sijaishuolto päättyy. Sijaishuollon osallisuuden ja tuen parantaminen voivat osaltaan lisätä myös perheiden halua hakeutua sijaisperheiksi.

Maahanmuuttajataustaiset lapset

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa selvitysryhmän ehdotusta työryhmän asettamiseksi maahanmuuttajataustaisten perheiden ja lasten erityisten tarpeiden selvittämiseksi ja huomioimiseksi lastensuojelussa. Myös turvapaikanhakijalapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti muiden vastaavassa tilanteessa, ilman huoltajan riittävää tukea olevien lasten kanssa. Lapsia tulee aina kohdella ensisijaisesti lapsina ja heidän tilannettaan arvioitaessa huomioitava ensisijaisesti lapsen etu.

Lapsiasiavaltuutettu on lisäksi ehdottanut, että yksin maahan tulevat turvapaikanhakijalasten palvelut siirrettäisiin kokonaisuudessaan lastensuojelun osaksi. Lapsiasianeuvottelukunta on myös ottanut tähän kantaa aloitteessaan koskien yksin maahan tulevien turvapaikanhakijalapsien kohtelua. [7] Myös tätä tulisi työryhmätyössä selvittää ja arvioida muiden maiden kokemuksia (Norja, Iso-Britannia).

Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat

Lasten huomioiminen aikuisten sosiaali- ja terveyspalveluissa on tärkeä keino tunnistaa lasten ja nuorten tarvitsema tuki ja huolenpito. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta ottaa kansallisesti käyttöön Toimiva lapsi & perhe -hankkeessa kehitetyt työmenetelmät, ja toivoo, että valmiina olevien työmenetelmien käyttöönottoa kiirehdittäisiin. Tämä on erityisen tärkeää vanhempien päihdeongelmista kärsivien lasten auttamiseksi.

Työmenetelmät tulee ottaa käyttöön sekä isille että äidille tarjottavissa palveluissa. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että työmenetelmät tulee ottaa käyttöön myös työterveyshuollossa. Lisäksi lasten aseman vastaava huomioiminen tulee olla osa erotilanteen palveluita, joissa kohdataan vanhempia.

Lapsiasiavaltuutettu on vaatinut päihdeongelmaisten raskaana olevien äitien subjektiivista oikeutta päihdehoitoon lausunnoissaan sosiaali- ja terveysministeriön itsemääräämisoikeus-työryhmälle. [8] On myönteistä, että myös tässä yhteydessä vaatimus tuodaan esiin. Kiireelliseen hoitoon pääsyllä on suuri merkitys kokonaisuutena päihdeongelmaisen äidin perheelle. Hoitoon pääsy vaikuttaa syntyvän lapsen hyvinvointiin ja terveyteen, mutta samalla se parantaa myös mahdollisten perheen muiden lasten hyvinvointia ja usein myös äidin itsensä hyvinvointia ja terveydentilaa. Erittäin tärkeää on myös huolehtia samanaikaisesti tarvittaessa perheen toisen vanhemman päihdehoidosta.

Lapsiasiavaltuutettu kiirehtii myös itsemääräämisoikeus-työryhmän valmisteleman päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten tahdonvastaista hoitoa koskevan lakiesityksen antamista eduskunnalle. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että tahdonvastaisen hoidon yhtenä perusteena tulee olla sikiön terveysvaara.

Vammaisuus, pitkäaikaissairaudet ja muut pitkäaikaiset ongelmat

Selvitysryhmän toimenpide-ehdotukset vastaavat lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksessä ”Erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi” (2011) todettuja tarpeita [9]. Tarvittavan tuen koordinointi ei saa jäädä perheen itsensä huoleksi. Lisäksi on tärkeää järjestää tarvittava tuki koko perheelle myös silloin, kun lapsi on sijoitettuna kodin ulkopuolelle.

Hyvin tärkeänä ja kiireellisenä toimena lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotusta 27. Perheillä tulee olla laissa selkeästi määritelty ja käytännössä toteutuva oikeus saada apua perheen kriiseihin ilman lastensuojeluasiakkuutta.  Erityinen tarve tähän on vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmilla. Sosiaalihuoltolain mukaisen lapsiperheiden kotipalvelun osalta monet aluehallintovirastot ovat tehneet alueellaan arviointeja, jotka osoittavat, että monet kunnat rikkovat lakia. Tilanne on jossain määrin parantunut, mutta ei riittävästi. Asiaa on arvioitava myös suhteessa sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulakien uudistamiseen. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että sosiaali- ja terveysministeriö ohjauksellaan antaa aluehallintovirastojen tehtäväksi tehdä kansallisen arvioinnin ja valvonnan lapsiperheiden kotipalvelun tilanteesta koko maassa. Arviointia ja valvontaa tulee jatkaa vuosittain kunnes tilanne korjautuu.           

Tietopohja ja tiedontuotanto

Lapsiasiavaltuutettu pitää tietopohjaa ja tiedontuotantoa koskevia toimenpide-ehdotuksia tarpeellisina osana lastensuojelun laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin ja ohjauksen kokonaisuutta. Myönteistä on, että ehdotukset on jo sosiaali- ja terveysministeriön toimesta annettu toteutettavaksi THL:lle. Tietopohjan lisäämisellä saadaan tärkeää tietoa, jota tarvitaan loppuraportin sisältämissä lukuisissa arviointi- ja selvitysehdotuksissa. Tältä osin toimeenpanon käynnistyminen välittömästi nopeuttaa myös muiden ehdotusten toimeenpanoa.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa kuitenkin, ettei muiden ehdotusten toimeenpanon valmistelua tule tarpeettomasti viivyttää kyseisten tutkimusten ja muiden toimenpiteiden ajaksi. Kaikkien ehdotusten toimeenpanoa tulee suunnitelmallisesti edistää mahdollisimman pikaisesti. Rajalliset resurssit olisi nyt suunnattava ensisijassa käytännön lastensuojelutoimintoihin.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa lisäksi uutta toimenpidettä lasten kokemusperustaisen hyvinvointitiedon keräämiseksi säännönmukaisesti ja kansallisesti myös lastensuojelun asiakkaana ja etenkin sijaishuollossa olevilta lapsilta. Tämä kehitystyö tulisi antaa THL:n tehtäväksi (ks. edellä osio Yhteistyö ja toimintamallit).

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan erityisesti lastensuojelua koskevaa tutkimusta on lisättävä. Lasten ja nuorten hyvinvointitutkimusta tekevät nykyään useat yliopistot. Kyseisten tutkimusten paremmalla koordinaatiolla parannettaisiin tietopohjaa tältä osin. Lapsiasianeuvottelukunta on antanut aiemmin lastensuojelututkimuksen vahvistamista koskevan kannanoton [10].

Kuntien toimintamallin kehittäminen sekä palvelurakenne

Kuntien toimintamallin kehittäminen toimenpide-ehdotusten mukaisena ja sitä tukeva ehdotettu palvelurakenne ovat pidemmällä aikavälillä avainasemassa lasten hyvinvoinnin edistämisessä. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa toimia ja kokeilua, jossa kuntien lasten, nuorten ja perheiden palveluita kehitetään hallinnonalarajattomiksi ja asiakas- ja perhelähtöisiksi.

Uudistuksen tarve on verrattavissa peruskoulu-uudistukseen, jota valmisteltiin ja kokeiltiin usea vuoden ajan. Siirtyminen lasten ja perheiden palveluiden elämänkaaren mukaiseen johtamiseen, suunnitteluun ja toteuttamiseen on mittava, monivuotinen ja laajaa toimijajoukkoa koskettava rakenteellinen uudistus, joka tulisi kirjata seuraavien vaalien jälkeen aloittavan hallituksen ohjelmaan. Valtion vahva ohjaus, yhteistyö kuntien kanssa sekä eri ministeriöiden yhteinen tavoitelinjaus on välttämätön uudistuksen liikkeelle panemiseksi.

Työryhmäraportissa on käsitelty myös lastensuojelua osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennemuutosta. Nämä olisivat em. rakennemuutostarpeeseen verrattuna lyhyemmän aikavälin toimenpiteitä.  Toisaalta on tärkeä toimia niin, että ns. sote-rakennemuutoksena toteuttavat toimet eivät vaikeuta jatkossa toimia, joilla kootaan lasten, nuorten ja perheiden palveluita yhteen yli hallinnonalarajojen. Tällöin ei kyse ole pelkästään sote-palveluista.

Ehdotukset tukevat sitä, että lapset ja perheet saisivat tukea myös ilman lastensuojeluasiakkuutta. Erityisen vaativien lastensuojelun tehtävien siirtäminen moniammatillisten osaamiskeskusten tehtäväksi parantaa todennäköisesti sekä vaativan palvelun tasoa että sen saatavuutta ja jatkuvuutta. On tärkeää, että toimenpiteet toteuttavat ”yhden luukun” -tavoitetta, joka parantaa lapsen ja perheen näkökulmasta palveluiden ja tarvittavan avun saatavuutta ja myös sen vaikuttavuutta.

Laadunhallinta ja valvonta

Lapsiasiavaltuutettu pitää aivan keskeisenä sitä, että lastensuojelupalveluiden laadun arviointiin ja valvontaan luodaan johdonmukainen, kansallinen toimintamalli. Tätä asiaa olen käsitellyt myös lausunnossa lastensuojelun laatusuosituksista. Työryhmä on mainiosti verrannut lastensuojelupalveluiden laadun arvioinnin nykytilannetta perusopetuksen ja terveydenhuollon palveluiden laadun arviointiin.  On välttämätöntä luoda lastensuojelupalveluiden arviointiin ja laadunhallintaan muita lasten, nuorten ja perheiden palveluita vastaavat toimintamallit. Lisäksi palveluita tulee arvioida kokonaisuutena.

Loppuraportissa ehdotetaan lisättäväksi yhdellä henkilöllä sekä Valviran että jokaisen aluehallintoviraston lastensuojeluun käytettäviä ohjauksen ja valvonnan voimavaroja.  Lapsiasiavaltuutettu näkee ehdotuksen myönteisenä, mutta pitää sitä minimitavoitteena lyhyelle aikavälille.  Tämä ei riitä, mikäli luodaan työryhmän ehdottama monivuotinen lastensuojelun laadun kehittämisohjelma sekä ryhdytään uudistamaan kuntien palvelurakennetta työryhmäraportissa ehdotetulla tavalla.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että kyseisten uusien resurssien myötä ko. tehtävissä korostettaisiin myös lasten osallisuutta. Mm. lastensuojelulaitosten valvontakäynneillä tulisi aina kuulla niissä asuvia lapsia ja nuoria, myös ilman laitoksen henkilökunnan läsnäoloa, ja ottaa heidän näkemyksensä ja mielipiteensä huomioon.

Lastensuojelun arviointia koskevat toimenpide-ehdotukset (44 ja 46) vastaavat perusopetuslaissa olevaa rakennetta. Lapsiasiavaltuutettu näkee erittäin tarpeelliseksi lastensuojelun laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että myös sijaishuollon toimintayksiköiden toiminnan laadun auditointeihin tulisi sisältyä säännöllisesti kysely, joka on suunnattu sijoitetuille lapsilla. Kyselyillä kerätään tietopohjaa siitä, miten lapset itse kokevat saatavilla olevat palvelut. Kyselyn kehittämisestä on todettu myös kohdissa Yhteistyö, työkäytännöt ja menetelmät sekä Tietopohja.

Lastensuojelun valtakunnallinen ohjaus ja kehittäminen

Lapsiasiavaltuutettu pitää valtakunnallista ohjausta ja kehittämistä koskevia toimenpide-ehdotuksia erittäin keskeisinä. Erityisesti valtionhallinnon lastensuojelun strategisen kehittämisen, ohjauksen ja johtamisen vahvistaminen on ratkaiseva toimenpide, joka vaikuttaa siihen lähteekö lastensuojelun uudistaminen ja kehittäminen kokonaisuutena eteenpäin selvitysryhmän ehdottamalla tavalla. Tätä asiaa on käsitelty jo edellä kohdassa Yleinen arvio työryhmän raportista.

Lapsiasiavaltuutettu ehdotti jo nykyisen lastensuojelulain säätämisen yhteydessä, että lakiin tulee lisätä pykälät valtion omista velvoitteista lastensuojelun johtamisessa ja laadun arvioinnissa [11]. Pykäliä ei tuolloin lakiin lisätty, koska STM katsoi, että ne kuuluisivat sosiaalihuoltolakiin. Sosiaalihuoltolain uudistuksen yhteydessä ei kuitenkaan ole vastaavien säännösten lisääminen ollut esillä.Lapsiasiavaltuutettu toistaa ehdotuksensa, että lastensuojelun kansallisen ja valtiollisen ohjauksen, laadun arvioinnin ja valvonnan kokonaisuus tulee myös kirjata lainsäädäntöön. Näin on tehty myös perusopetuksen osalta.

Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelmatyö

Työryhmä ehdottaa, että maan hallituksen tulisi laatia pidemmän aikavälin strategia lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointihaasteisiin vastaamiseksi. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa tätä ehdotusta ja katsoo, että strategiaa tarvitaan, jotta ministeriöt ja poliittiset päättäjät sitoutuvat yli vaalikausien ulottuvaan kehittämistyöhön Toimiva lastensuojelu -työryhmässä esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti. Yli vaalikausien ulottuvan sitoutumisen varmistamiseksi strategia olisi välttämätöntä käsitellä eduskunnassa esimerkiksi selontekona.

Työryhmä ehdottaa kuntien lasten hyvinvointisuunnittelua koskevien säännösten siirtämistä kuntalakiin. Tämä on hyvä ehdotus, mutta ei riittävä korjaamaan valtion ja kuntien suunnittelun nykyistä hajanaisuutta. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa lisäksi, että nykyisen nuorisolain ja lastensuojelulain ja tulevan kuntalain  lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin suunnittelua ja ohjelmatyötä koskeva sääntely yhtenäistetään sen mukaan kuin aiemmin OKM:n tätä asiaa käsittelevä työryhmä on esittänyt.

Valtion ja kuntien suunnittelu- ja ohjelmatyö tulee saada paremmin tukemaan toisiaan. Tässä yhteydessä tulee säätää myös velvoitteista lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurannan tietopohjapolitiikasta sekä päätösten lapsivaikutusten arvioinnista. Kuntien palvelurakenteen yhtenäistäminen työryhmän ehdottamalla tavalla lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ei myöskään tule pitkällä aikavälillä toimimaan, jos ei valtion omaa ohjausta saada paremmin koordinoitua ministeriörajat ylittäväksi.  Tähän ei työryhmä ole ottanut kantaa, mitä on pidettävä puutteena,

Lopuksi lapsiasiavaltuutettu korostaa erityisesti, että YK:n  lapsen oikeuksien yleissopimus on voimassa olevaan lainsäädäntöä Suomessa ja sopimuksessa vahvistetut lasten oikeudet ja sopimusvaltioille asetetut velvoitteet ja vaatimukset on huomioitu kattavasti sekä perustuslaissa että muussa lainsäädännössä. Kuntien on siten jo nyt noudatettava yleissopimusta kaikessa lapsiperheitä, lapsia ja nuorten tukea ja palveluja koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa. Kuntien ”poliittinen ratifiointi” voisi olla omiaan nostamaan tietoisuutta asiasta. Olennaisempaa kuitenkin olisi tarjota kuntien päättäjille ja viranomaisille koulutusta sopimuksen soveltamisessa sekä etenkin päätösten lapsivaikutusten arvioinnista.

Jyväskylässä 14.10.2013

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander
Lakimies

Raija Harju-Kivinen
ylitarkastaja


[1] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1847893

[2] Suojele unelmia – vaali toivoa. Nuorten suositukset lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämiseksi. http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1827616

[3] Selvitysryhmän loppuraportti, kohta 10 Koonti Selvitysryhmän toimenpide-ehdotuksista, s. 69-73

[4] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1863005.

[5] Lapsen paras etusijalle eropalveluissa http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-12936.pdf.

[6] Lausunto14.9.2012 http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1825191 ja

20.6.2013 http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1859168

[7] http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=1412332&name=DLFE-11148.pdf

[8] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1578954 jahttp://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1863170

[9] http://www.lapsiasia.fi/julkaisut/julkaisu/-/view/1571902

[10] http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1561110

[11] http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1394621


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.